Verikuu näkyi, kun aamulla saavuin Tenerife Surille kumppanin kyydillä. Valitettavasti kännykamerani pimeäkuvaamisominaisuudet ovat huonot, enkä huomannut ottaa parempaa kameraa mukaan. No, silmälle kuu joka tapauksessa näkyi paremmin.

Matka Norskilla kohti Helsinkiä on alkanut. Sieltä sitten huomenna Ouluun ja pikku sydänkäpystä näkemään ensimmäistä kertaa. Siinä saattaa käydä niin, miten kaikki mummo-ystävät ja papparaisetkin ovat kertoneet: mummous muuttaa elämän! En vielä tarkalleen tiedä, mitä siitä seuraa.

Kumppani on jo rutinoitunut papparainen kymmenellä lapsenlapsellaan.

Poikkesimme Sierra Nevadan vuoristomaisemiin. Odotteluaikaa laivaan pääsyyn/varattuun lentoon on muutama päivä ja Malagan seudun sopivat hotellit olivat täynnä viikonlopun, siinä syyt. Aiempien matkojen kokemuksen perusteella on antoisaa lähteä tutkailemaan uusia paikkoja. Kannatti. Täällä Andalucian pohjoisosissa ja Granadasta etelään löytyy huikaisevan kauniita vuoristoseutuja, mutkaisia teitä, kiinnostavia pikkukyliä – ja hyvä ja edullinen hotelli. Asetuimme Órgivaan pariksi päiväksi.

Tänään on tarkoituksenamme tutustua kävellen Órgivan keskustaan. Vaellusmahdollisuudet täällä olisivat hyvät, jos olisi pidemmällä lomalla.

Taas saimme uuden nuppineulan maailmankarttaamme (jota vieläkään ei ole konkreettisesti olemassa, ehkä joskus).

Matka jatkuu! Saimme auton aamulla korjaamolta ja lähdimme kohti etelää. Ajelimme Alicanten ohi, eksyimme hieman Cartagenassa etsiessämme rantatietä: se löytyi lopulta.

Huomasimme, että olimme saapuneet Andaluciaan, kun näkyi silmänkantamattomiin kasvihuoneita. Näitä emme ole nähneet aiemmin, olemme kulkeneet pohjoisempaa reittiä. Täälläkö espanjalaiset tomaatit ja kurkut kasvatetaan?

Toinen merkki siitä, että saavuimme etelään olivat täyteen lastatut autot katolla olevine kuormineen. Ne ovat menossa satamiin ja Afrikan puolelle. Saman ilmiön olemme havainneet aiemminkin mm. Algecirasin sataman seudulla.

Yöpymispaikka on nyt pikkukylässä hieman Almeríasta Málagaan päin.

Eilen teimme pitkän kävelyretken täällä Alfafarissa, jossa majailemme Ibis-hotellissa. Kännyn askelmittariin tuli yli 10 km ja yli 16 000 askelta. Hyvä päiväkävely siis. Suuren heinäsirkan näimme aidanvierustalla, mutta siritystä ei kuulunut, lieneekö vika vanhenevissa korvissamme?

Tänään, keskiviikkona, vietettävä uskonnollinen juhlapäivä on fiesta de la Asunción, vapaapäivä, jolloin toimistot ja virastot sekä osa kaupoista ovat kiinni.

Vielä kertauksena – koska asia on mielenkiintoinen – espanjalaisten juhlapäivien vietosta:
Jos fiesta sattuu viikonlopulle, se siirretään maanantaille.
Jos fiesta sattuu arkipäivälle, se vietetään silloin.
Jos fiesta sattuu viikonlopun lähelle esim. torstaille, se vietetään silloin ja perjantainakaan ei mennä töihin, sillä silloin on puente-päivä (=siltapäivä eli välipäivä). Silloin vietetään pitkä viikonloppu.

Tämä järjestely on hieman toista kuin Suomen juhlapäivien viikonloppuihin siirtely!

Vaihdettiin hotellia, nyt halvempaan. Ja myös lähemmäs autokorjaamoa. Kävimme kysymässä: varaosat on tilattu Madridista, ne tulevat huomenna. Mutta keskiviikon fiestan takia töitä tehdään vasta torstaina, jolloin meillä on toiveita saada auto pois korjaamolta ja jatkaa matkaa. ¡Ojalá!

Nyt olemme Valencian toisella laidalla Massanassassa. Keskellä kaikkea, mitä markkinatalous meille tarjoaa: on hampurilaispaikkoja, tavarataloja, rautakauppoja, kauppakeskuksia ja Ikea lihapullineen. Täällä asustelemme nyt torstaihin asti. Kuumaa, +31 astetta.

Oli pakko majoittautua neljän tähden hotelliin odottelemaan auton korjausta. Edullisemmat ja lähempänä keskustaa sijaitsevat hotellit ovat nyt loma- ja fiesta-aikaan varatut. No, onneksi on ilmastointi: ulkona on edelleen kuumaa, yli kolmekymmentä astetta.

Olemme Paternassa, Valencian kaupungin pohjoispuolella. Arkeologisia löytöjä, mm. keramiikkaa täällä kuuluu museossa olevan, mutta tukalassa helteessä ei jaksa kauas kävellä. (Tämän termin ”tukala helle” olen oppinut suomalaisilta meteorologeilta tänä kesänä.) Hotelli sijaitsee teknologiapuiston kupeessa: puistoaluettakin löytyi, kun teimme pienen päiväkävelyn.

Taas ajeltiin: Angelsista, Kataloniasta, Valenciaan. Tuli tunne, että Katalonian itsenäisyyspyrkimys on vahva ja sitä tuskin voi Espanjan hallitus jättää huomiotta. Koko alue oli koristeltu lipuin, keltaisin nauhoin ja Som Republica -tunnuksin.

Autopistoja, rekkoja, vanhoja linnoja, vuoristoa.

Vastoinkäyminen: Auton ilmastointijärjestelmä sanoi sopimuksensa irti. Tällä helteellä! Tänään oli onneksi enimmillään vain +30.

Iltapäivällä pääsimme ilmastoituun hotellihuoneeseen lepäämään Valenciassa.