Kotimatka alkaa. Matkaamme ensin laivalla Tallinnaan ja sieltä jatkamme Baltian maiden läpi niin pitkälle kuin tänään jaksamme. Yöpymispaikka ei vielä ole varattu. Yleensä olemmekin tehneet niin, että vasta loppupäivästä ryhdytään miettimään/etsimään/varaamaan majoitusta. Aina on yöpaikka löytynyt tähän saakka. On helpompaa, kun ei ole kiirettä mihinkään, eikä sovittua aikataulua.
Tämä on neljäs paluumatkamme Teneriffalle omalla autolla.
Suomussalmelta ajelimme pikkuteitä Kemiin. Hyvin pitkiä suoria oli matkan varrella, metsää ja taas metsää, puut paljon lyhyempiä kuin Etelä-Suomessa. Vain kaksi poroa nähtiin, lienevät jossakin hellettä paossa.
Kemissä yövyimme äitini luona, sitten teimme ”pakollisen” Ruotsin reissun Haaparannalle. Kuvissa ovat Tornionjoki (yläkuva) ja Kemijoki, paljon muistoja elämän varrelta tulvii mieleen kummassakin rajakaupungissa.
Yleensä käymme ruokaostoksilla, sillä Ruotsin puolelta saa jotakin, mitä Suomessa ei myydä. Perinteisesti ostamme Falukorvia, Kallen kaviaaria (sitä saa kyllä Teneriffaltakin 🙂 ), äitini haluaa lapsuudenmakujaan (sotalapsiajoilta): mos av bruna bönor, Norrlandslimpa, köttbullar, pölsa, långfil, mandelkubbar.
Hellekesä jatkuu, onneksi tänään vähän satoi.
P.S. Myös Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä on eroja ruokakulttuurissa, esim aitoa 100% ohrarieskaa (joka on minun lapsuudenmakujani) on turha etsiskellä etelästä.
Olipa rankka lentopäivä eilen! Ryanairin osuus meni hyvin. Mutta hyvä lentoyhtiö näyttää olevan KLM, jolla lensin Barcelona – Amsterdam ja Amsterdam – Helsinki -välit. KLM pysyi aikataulussaan, ja kaiken lisäksi, mikä on harvinaista nykyään, koneissa tarjottiin maksutta ruokaa. Ensimmäisellä välillä juustoleipä ja vapaavalintainen juoma, toisella lämmin pasta-annos juomineen. Ei mitään gourmet-ruokaa, mutta kuitenkin se oli iloinen yllätys.
Laukkutaistelu sensijaan on pysyvää, lentoyhtiöstä huolimatta. Miksi sanotaan, että käsilaukun ja yhden tietyt mitat omaavan käsipakaasin saa ottaa koneeseen, kun kuitenkin lähes aina virkailijat kuuluttavat koneen olevan niin täynnä, että pienet matkalaukut täytyy laittaa ruumaan? Käsipakaasissa kun on kaikki tärkeät tarvikkeet ja ne, joita ei halua kadottaa. Tähän asti olen kieltäytynyt käsipakaasin ruumaan viennistä.
Pieni ongelma ehkä, mutta se rasittaa minua. – Matkalaukkuja katoaa vuosittain aikamoinen määrä.
Olen taas matkalla Suomeen. Lähdin aamun ensimmäisellä Titsalla 343 Puertosta klo 6. Siihen aikaan täällä on vielä aivan pimeää. Nyt jäi aikaa odotella kentällä, sillä ruuhkaa ei vielä ollut moottoritiellä.
Päivä alkaa valjeta klo 7 jälkeen. Pilvet näyttävät olevan alhaalla ainakin täällä pohjoisella kentällä. Ensimmäinen etappi olisi Tfe-Norte – Barcelona.
Pitkästä aikaa lennän Ryanairilla, vaikka sen maksujutuista en oikein pidä. Esim. käsimatkatavarakäytäntö poikkeaa muista: isompi käsipakaasi on maksullinen, vain pienen käsilaukun saa viedä maksutta koneeseen.
Nyt olen vihdoinkin omaksunut nykykäytännön: kaikki boarding passit (tarjetas de embarque) ovat kännyssä sähköisessä muodossa, mitään ei ole paperille printattuna. Ja check in on tehty kotona eilen. Ei siis enää jonottamista tiskillä, vaan voi mennä suoraan turvatarkastukseen.
Suomessa on hellettä, kuulin.
Matka Tenerffalle Madridin kautta meni hyvin, vain pari pientä epämiellyttävää juttua sattui. Ensinnäkin, ennen Madridia, ensimmäisellä lennolla tänään oli paha turbulenssi, onneksi vain muutamia pitkiä minuutteja. Kone hyppeli ja vaappui, ihmiset kiljuivat. Pelotti. Googlailin sitten maahan päästyämme ilmakuoppajuttuja, eikä se taida kovin vaarallista kuitenkaan olla, jos lentäjät osaavat asiansa.
Madrid – Tenerife Norte -väli sujui mukavasti ja ”virallinen” kuljetus, jota nyt ensimmäistä kertaa kokeilin, Suntransfer, toimi hyvin. Pikkubussi toi minut Puerton kotiovelle, muita matkustajia ei ollut. Hinta oli mielestäni edullinen taksiksi, 36€. Titsat eivät pohjoisen kentällä enää myöhään käy ja kone oli lähes tunnin myöhässä. – Syynä olivat ongelmat matkalaukkujen kanssa. Ruumaan oli päätynyt laukkuja, joiden omistajat eivät olleet koneessa. Nykypäivinä moiset laukut on syytä poistaa, se on ymmärrettävää.
No, sitten Puerton pikkukodin alaovi aukesi avaimella hyvin. Siinä oli alkukesästä ongelmia. Olin jo varalta ilmoittanut tulostani ystäville naapurissa, mutta onneksi heitä ei tarvinnut vaivata oven aukaisuun keskellä yötä.
Mutta kotona: kaksi isoa ja vikkelää torakkaa juoksenteli tiskipöydällä. Olivatkohan ne tulleet käyttämättöminä olleista viemäreistä? Otin taisteluaseeksi ensimmäiset aineet, jotka käteen sattuivat: limpiacristales (ikkunanpesuiaine) ja valkoviinietikka. Torakkamyrkkyä en ehtinyt etsiä. Heittivät henkensä näilläkin.
Nyt kun saisi unen! Ihanaa olla taas Teneriffalla!
Olen paluumatkalla Teneriffalle. Lennän tänään Madridin kautta Tenerife Nortelle.
Odottelen sitä, että kohta alkaisi boarding koneeseen. En onneksi joudu exit-paikalle, en niistä pidä.
Ostin välipalaa yhdestä lentoaseman kahvioista: tiesin, että hinta on korkea, mutta sitä en arvannut, että kassa puhui minulle vain englantia. No, menee se niinkin.
Nyt koneeseen.
Viikonloppuna kävimme Ruotsin puolella, Haaparannassa. Ohitimme entisen kouluni, joka minun aikanani oli Suensaaren lukio, nykyään kai muuttanut nimeään jo. Haaparannassa kävimme vakiokierroksen ICA Maxissa ja IKEA:ssa, ja siellä nautimme perinteiset katkarapuleivät.
Muistelimme lapsuusaikoja, jolloin Haaparannalla käytiin perhekunnittain ostamassa mm. voita ja sokeria, kahvia ja mehua ja tietysti lapsille suklaata. Minun lapsuudessani Ruotsissa oli vasemmanpuoleinen liikenne ja ostokset piti käydä näyttämässä tullin tiskillä.
Vierailimme myös – ja tämä oli tärkein käynnin syy – serkkuni pojan lakkiaisissa. Vietimme mukavan juhlahetken ja illan. Onnea ylioppilaalle ja kiitos hyvästä juhlasta serkulleni!
Matka Suomeen alkaa. Ensin Tfe Sur – Oslo. Kohta nousemme ilmaan.
Hyvää Kanarian päivää kaikille!
Jo eilen Santa Cruzissa näkyi väkeä pukeutuneena kanarialaisiin pukuihin. Harmi, että tänä vuonna jäi huonon sään takia viettämättä La Floridan kyläjuhla ja nyt Kanarian päivä, kun se sattui lähtöpäivälle. Ei ole pitkään aikaan ollut tilaisuutta pukeutua campesina-pukuun, kun muutkin romeríat jäivät käymättä.
Mietin kulttuurista omimista. Miksi saamelaiset ovat niin tarkkoja pukujensa käytöstä? Mutta miksi Teneriffalla otetaan iloiten meidät ulkomaalaisetkin vastaan paikallisissa perinnevaatteissa. Mikä on erona?
Niin kului viikko nopeasti ja nyt olen jo paluumatkalla. Muut kurssilaiset jäivät vielä Nizzaan, mutta minä olin saanut ryhmämatkailusta jo tarpeekseni. Vietin yöni Ibis Budget Nice Aeroport -hotellissa, joka on siitä kätevä, että se on lyhyen kävelymatkan (n.300m) päässä lentokentästä (Terminal 1).
Vaatimaton, mutta siisti ja edullinen pikkuhotelli, yläkuvassa se kurkistaa sinisten lasipalatsien välistä.
Tänään lennän Barcelonaan, se on jo melkein kuin kotona, kun puhuvat siellä espanjaa (ja tietysti myös katalaania, sitä en osaa).
Lennän Vuelingilla, sillä Air France on edelleen lakossa ja alkuperäiset lentoni AF:lla on siis peruutettu.
Tiiviitä maalauspäiviä takana. Päiväohjelma on se tavallinen: aamiainen, pikainen orientaatio päivän aiheeseen (aina ei niin pikainenkaan 🙂 ), kohteen etsintä, työskentelyä (helteessä ja auringon paahteessa!), lounas ja sosiaalista kanssakäymistä (maalausporukat koostuvat yleensä mukavista ihmisistä), työskentelyä, kritiikki, illallinen.
Huomenna viimeinen maalauspäivä. Kuinka nopeasti aika meneekään!
Tänään aukiolla majoituspaikkamme lähellä oli hedelmä- ja vihannestori. Minua ihmetytti se, että suuri osa tuotteista oli ulkomailta, ranskalaisia vain vähän.