Ida y vuelta

Tila

ietv

Lähtö- ja paluukuvat iki-ihanasta Teidestä. Vieläkin Teide-näkymä sykähdyttää sydäntä, kun sen koneen ikkunasta huomaa. Koti on silloin lähellä.

Mitä sain viikon matkasta NYC:n Manhattanille?

Miinukset: Jet lagin sain, kyllä, vieläkin väsyttää. Ihmisvilinä, autojen jatkuva virta, ihmisen käsityskykyä suuremmat pilvenpiirtäjät, melu, jonot, hienostokaupunginosat, ongelmainen hintapolitiikka (koskaan ei tiedä minkään hintaa, lisäksi tulevat verot ja tipit), kalliit hinnat, miljoonakaupungin käsittämätön koko…Kaikki ne veivät voimia.

Plussat: Voimaa antavia olivat poikani ja hänen nuorikkonsa vihkiminen, mikä ihana ja erilainen kokemus se olikaan! Viikko omien (poikani ja tyttäreni) sekä ”uusien” perheenjäsenten (miniä, hänen sisarensa ja äitinsä) kanssa oli antoisa ja mukava. Helpottavaa oli myös se, että nyt aikuiset lapset johtivat meitä äitejä, tiesivät, minne mennään ja mitä tehdään. Musikaalikokemus Broadwaylla oli upea, mieleenpainuva. Manhattan Skylinen valojen syttyminen, sitäkään ei voi unohtaa.

Paljon jäi näkemättä ja kokematta, viikossa ei ehtinyt. Jos vielä joskus matka suuntaa USA:han, tietääpä jo, mitä vielä haluaisi nähdä.

Mielenkiintoista oli myös nykyhallinnon kritiikin näkyminen. Taksikuski kertoi, että ajat ovat menneet huonommaksi ja että Obamaa on ikävä.
Tässä kuvat siitä, miten nykymenoa kritisoidaan rintanapeilla, jota myydään mm. Central Parkissa ja Brooklyn Bridge Parkissa:

cr

Manhattan

Tila

man

Eilisen kiertelimme 5th Avenuen ympäristössä, näimme mm. nine eleven -muistopäivän liput puolitangossa ja paljon poliiseja vartioimassa ja NYPD:n betoniporsaita tärkeiden rakennusten ympärillä.
Kävimme myös alueen hienostoliikkeissä, kokemus sekin.
Lopulta haimme rauhaa kaupungin hälinästä Central Parkista, hyvä, että kaupungilla on ”keuhkot”.

Eksoottisin hampurilaispaikka löytyi hienostohotellin (Le Parker Meridien) aulasta verhon takaa: Burgerjoint, joka interiööriltään ja seinäkirjoituksineen oli yllättävä. Hyvät olivat myös burgerit.

Musikaali

Tila

mu

Eilen oli musikaalipäivä. Jonotimme liput saman iltapäivän näytökseen Times Squarella. Näimme ihastuttavan Anastasia-musikaalin Broadwayllä: kaunis teatterisali, visuaalisesti kauniit lavasteet, upeat puvut ja tietysti lahjakkaat näyttelijät! Tarinankin on vaikuttava. Tsaariperhe jäi Venäjällä vallankumouksen jalkoihin ja tuhottiin, mutta elämään jäi huhu siitä, että tytär Anastasia olisi päässyt pakenemaan. Pääsikö hän Pariisiin, vai oliko kaikki vain isoäidin haaveunta?

Boda

Tila

bo

Ihanat häät, mukavalla pienellä omalla väellä. Menimme ensin City Clerks Officeen, jossa turvatarkastuksen jälkeen pääsimme jonottamaan vuoroamme. Olin todistajana, joten papereihin tuli heti alkuvaiheessa myös minun allekirjoitukseni. Jonottajia oli paljon, mutta meidän nuorenparimme vuoro tuli melko pian. Itse seremonia oli lyhyt, kaksi kertaa he lupasivat ”I do”, morsian sai sormuksen ja suukot. Tunnelma oli vapautunut ja iloinen.

Kuvaajana oli poikani tuttava, chileläislähtöinen nuorimies, joka halusi kuvata paria erilaisissa paikoissa kaupunkiympäristössä. Niinpä kävelimme Brooklynin sillalle saakka ja takaisin.

Jos haluaa nopeasti naimisiin NYC:ssä, se on helppoa: City Clerkistä lupa, harkinta-aika on 24 tuntia, sitten vaan jonottamaan vihkimisvuoroa. Esteettömyystodistusta Suomesta ei tarvittu. Muutamia papereita apostille-leimoineen täytyy vielä hankkia vihkimisen jälkeen täältä, jotta avioliiton voi virallistaa Suomessa.

New Yorkiin

Tila

ny

Matka New Yorkiin sujui hyvin, vaikkakin Madridissa piti juosta (ja pari km ajaa junalla) lähtöportille toiseen terminaaliin. Täytyy kehua Iberiaa lentoyhtiönä, toimi hyvin, oli ajallaan ja palvelu ystävällistä.

JFK:n kentällä poikani oli vastassa ja sitten ajettiin keltaisella taksilla Manhattanille Hotel Janeen. Se on vanha historiallinen hotelli, johon Titanicista pelastuneet majoitettiin.

Väsymys ja jet lag olivat eilisen. Tänään lisää itse kaupungista.

Barco

Tila

ba

Nyt olemme jo jonossa laivaan. Matkustamme vähän yli 37 tuntia ja saavumme Teneriffalle, jos kaikki menee aikataulun mukaan.

Saimme Huelvan ulkosataman tullin toimistosta leimat tax free -papereihin. Ei siis ollut mikään ongelma tuoda verottomana tavaroita tätäkään kautta. Aiemmin olen käyttänyt vain Global Blue:ta ja tullut lentäen.

Hotelli

Tila

adab

Viimeiset ”lomapäivät” vietämme Benacázonin pikkukylässä Sevillan ja Huelvan välillä Abades-hotellissa, hienossa, arabialaisvaikutteisessa paikassa, jossa espanjalaisia perheitä näyttää olevan lomalla, mutta myös saksalaisia täällä majailee.

Hotellinvalinta perustui siihen, mihin niin monesti muulloinkin, wifi ja parkkipaikka ovat tärkeitä. Ja hinta oli yllättävän edullinen, puolet ranskalaishotellien hinnasta.

Tänään meillä on tehtävänä käydä Huelvassa etsimässä tulli, josta saa leiman verottomana Kanarialle kuljetettaviin tuotteisiin. Parempi etsiä paikka ajoissa, sillä laivamme lähtee huomenna jo puoleltapäivin.

Teneriffalle ja kaikille Kanariansaarille, ne kun ovat autonomioita, saa siis viedä tuotteita tax freenä. Nyt vietävänä on puutavara saunan sisustamiseen ja yksi iPad.

Kaikki muuten hyvin, paitsi kuumaa: eilinen lämpötila oli 41 astetta. Ulkona oli lähes mahdotonta olla.

Sevilla

Tila

 

sevi

Sevillassa ajelimme kaupungin läpi katsellen näkymiä. Matkustelua on tullut tänä kesänä jo niin paljon, että nähtävyyskierrosta jalan ei enää jaksa tehdä: ollaanhan jo kotimatkan loppupuolella.

Kuvassa on Sevillan kuulu tori, Torre Sevilla, joka on Andalucian korkein rakennus, 180,5m. Siinä on mm. 24 kerrosta toimistoja, 13 kerrosta hotellia, 8000 neliömetriä kulttuuri- ja toimintatilaa, 25 000 neliömetriä kaupallista tilaa. Suuri ja hallitseva ja kauas näkyvä tämä pilvenpiirtäjä on.

Tänään matka jatkuu kohti Huelvaa, sieltä laiva lähtee lauantaina kohti Teneriffaa.

Läpi Espanjan

Tila

es

Nyt täytyy kiittää Espanjan hyvää palvelua:

Meillä oli Pamplonassa asiaa terveyskeskukseen, ei päivystyksellistä, mutta matkalla hoidettava asia kuitenkin. Pääsimme muutaman toimistohenkilön ja sairaanhoitajan ystävällisellä avustuksella paikalliseen terveyskeskukseen hoitamaan asian ilman varattua aikaa. Teneriffan sairausvakuutuskortti ja NIE sekä eurooppalainen kortti, kaikki katsottiin.

Sitten autossa alkoi kojetaulussa palaa merkkivalo, jotain oli vialla. Menimme Valladolidissa merkkikorjaamoon, auto katsottiin heti ilman ajanvarausta, saatiin kuntoon tai ainakin kojetaulun valo sammumaan. Yllätys: ei maksanut mitään!

Ajoimme sitten lähes läpi Espanjan. Estéparista, jossa olimme yöpyneet maaseutuhotellissa, hieman Sevillan ohi Aznalcazariin, jossa majoituimme tuttuun Lince-hotelliin.

Kuumaa ja kuivaa, paljon lehmiä, hevosia ja lampaita laitumilla, korkkipuumetsiä, oliivipuu- ja viiniviljelyksiä, niitä näimme tällä yli 700 km:n matkalla.

P.S. Espanja on hinnoiltaan paljon edullisempi kuin Ranska! Hotellit, polttoaine, ravintolahinnat, kaikki huomattavasti halvempaa. Onneksi olemme täällä ”kotimaassa”.

Roncesvalles

Tila

cam

Eilen ajoimme Ranskasta Espanjaan Roncesvallesin kautta. Sieltä lähdimme kolme ja puoli vuotta sitten vaeltamaan kohti Santiago de Compostelaa. Kuusi ja puoli viikkoa kävelimme, 790 km.

Paljon muistoja tupsahteli mieleen, etenkin kun autoreittimme seuraili caminoa Burgosiin asti. Oli hienoa tulla tänne uudestaan, vaikkakin nyt autolla.