Lauantaina teimme pohjoisen kierroksen. Aikaa kului noin viisi tuntia 150 km matkalla. Serpentiinitiet vaativat sen, että matkanopeus on nelisenkymmentä kilometriä tunnissa. Se on hyvä vauhti: ehtii katsella maisemia. Ja katseltavaa tällä kierroksella todella oli. Banaaniviljelyksiä oli enemmän kuin olen koskaan missään nähnyt aiemmin. Saari on jylhä jyrkkine kallioineen ja keväänvihreää näkyi paljon. Männyissä näkyi aiempien palojen aiheuttamaa mustumista rungoissa, vaikka puut olivatkin jo hyvin toipuneita. Näimme myös lehmiä laitumella. Bodegassa maistoimme pohjoisen viiniä, joka oli pehmeämpää kuin eteläinen.

Eteläinen kierros saarella:
Oli tuulinen päivä. Ajelimme kohden saaren asumatonta eteläkärkeä ja Teneguia-tulivuorta, joka tunnetaan purkauksestaan vuodelta 1971. Kanarianmarketat ja unikot kukkivat, rannikolla näkyi paljon banaaninkasvatusta ja myös kasvihuoneviljelyä. Etelän viini oli – yllättävää kyllä – kirpeää ja voimakkaan makuista.
Palasimme saaren halki, vuoren sisällä kulki 2,8 km pitkä tunneli.

Matka La Palmalle alkoi Los Christianoksen turistikaupungin katselulla: neljä tuntia aikaa oli riittävästi siellä. Tuuli oli kova ja hiekka pöllysi rannalla. Hinnoissa oli turistilisää; ainakin kaksi kertaa Puerton hinnat.
Laivamme oli Armas, jonka ensimmäinen etappi oli Gomera. Sen jälkeen meri muuttui kuoppaiseksi ja aallot pyyhkivät laivan keulan ikkunoiden ylitse. Aallot olivat ainakin parimetrisiä. Hyvin kuitenkin päästiin (neljän tunnin matkan jälkeen) Santa Cruz de La Palman satamaan. Hotelli löytyi Los Cancajoksesta.

Huomenna matkalle. – Ehei, ei Suomeen vielä. Suunnitelmissa on tehdä muutaman päivän reissu La Palmalle.

Sää ei suosi siinä mielessä, että läntisillä saarilla on keltainen tuulivaroitus. Onneksi laiva on Armas, eikä pienempi Fred Olsenin kantosiipialus. Tänään lentoja La Palmalle on peruttu, koska siellä tuuli puhaltelee 100 km/h. Sadettakin lupaillaan säätiedotuksessa.