Kahdeksas karanteenipäivä

Dominoa ja ajatuksia

Ruusu pihan penkissä on avautunut, se on tämän päivän ilonaihe.

Eilen pelasimme dominoa, kiitos ystävän, joka lahjoitti pelin jouluna meille. On pakko yrittää päästä irti kokoaikaisesta koronauutisoinnin seuraamisesta. Hetkeksi se pelin avulla onnistuikin.

Aamuyöstä – taas – mietiskelin. On helpottavaa ja onnekasta ettei tarvi viettää tätä karanteeniaikaa yksinään. Virtuaalimaailma ei kuitenkaan korvaa toisen ihmisen läsnäoloa ja läheisyyttä. Niille, jotka joutuvat viettämään tätä vaikeaa aikaa yksinään toivon paljon voimia!

Mieleen juolahti myös ajatus siitä, olisiko tämä pandemia ja siis koronavirus evoluution keino hallita tätä ihmiskunnan aiheuttamaa ympäristökatastrofia?

Yhteiskunnan haavoittuvuutta mietin myös. Miten kaikki koko maailmassa on muuttunut näin lyhyessä ajassa? Kaksi viikkoa sitten lensin Suomeen, silloin puhuttiin jo epidemiasta Italiassa, mutta matkustaminen oli vielä ”turvallista”. Nyt on ulkonaliikkumiskielto, poliisi ja armeija kaduilla. Suomessa harkitaan Uudenmaan eristämistä tarvittaessa armeijan avustamana. Tätä luulisi uneksi, paitsi että se on totta!
– Ja lähes joka päivä tulee tietoon jotakin uutta: nyt uutisoidaan, että myös terveet ja keski-ikäiset voivat sairastua vakavasti tähän tautiin.

Mehän pelaamme kaikki tätä elämän lottoa, eikä koskaan tiedä kenen kohdalle sattuu häviö (sairastuminen tai hengen menetys), kenelle voitto, joka on selviytyminen (toistaiseksi).

Siispä elämme hetkessä ja päivän kerrallaan. ¡Quédate en casa! Pysytään kotona!