Meillä on ollut puolipilvistä ja tuulista parina päivänä. Kevät kuitenkin etenee ja lumet Teideltä ovat jo lähes sulaneet. Jakarandat kukkivat kauniin sinivioletteina.
Yksi kuva on otettu auringonlaskun aikoihin La Pazin näköalatasanteelta: näkymä Puerton keskustaan.
Suosittelen seuraavaa etsintämenetelmää: Kun haluat ystävien kanssa lounaalle ja käytössä on auto, kannattaa suunnata joko Santa Ursulan, Victorian tai Matanzan yläkylille, jonnekin, jossa ei ole aiemmin tullut käytyä. Pikkuteiden varrelta löytyy erilaisia guachincheja, joista saa edullista ja hyvää ruokaa ja juomaa.
Eilen löysimme uuden paikan Santa Ursulasta. Meitä oli neljä henkilöä, lasku teki 34,30€. Erityisen hyvää oli garbanzo de mariscos (= ropa vieja), jota söimme alkuruoaksi. Kaikki muukin oli maittavaa, paikka siisti ja palvelu ystävällistä. Hyvä löytö, taas kerran!
– Puerton turistipaikoissakin saa ehkä hyvää ruokaa, mutta hintaa on paljon enemmän. Ja aidompi miljöö löytyy vuorilta.
P.S. La Rampa = ramppi
Miksi en pidä moottoriteistä? Siksi, että vauhtia on pelottavasti liikaa ja autoja myös. Eikä vauhdissa ehdi mitään nähdä.
Ajelimme tänään Carretera Generalia (ei siis autopistaa) Orotavasta Ravelon kautta Lagunaan. Tämä Carretera on ollut päätie ennen moottoritien rakentamista. Tie mutkittelee läpi kylien autopistan yläpuolella rinteillä viljelysten ja asutusten keskellä. Pidän näistä maisemista. Silmäni lepää paitsi maisemissa niin myös talojen raikkaissa vaihtelevissa väreissä. Täällä ei ilmeisestikään julkisivulautakunnat määrää rakennusten värejä, vaan jokainen saa valita mieleisensä. Kaikkia värejä löytyy ilahduttavasti. Eivätkä talotkaan ole laatikkoarkkitehtuuria.
Tänään pistäydyimme Pinoleren juustoferiassa. Siellä oli tarjolla monenlaisia juustoja ainakin Teneriffalta, El Hierrolta, Gran Canarialta ja Fuerteventuralta. Hunajaa ja viinejä sekä leivonnaisia myytiin myös. Tietysti näytteillä oli myös vuohia ja parilla ylimmäisellä tasanteelle koiria, mutta niitä emme käyneet katsomassa – pelkään koiria.
Paluumatkalla poikkesimme guachinchessä Orotavassa: uusi paikka meille. Tämä paikallisten suosima guachinche on nimeltään El Divorcio. Se sijaitsee samalla kadulla kuin Orotavan Las Dehesas -terveyskeskus, siitä kivenheitto kaupungin keskustaan päin.
Ravintolasuositus muutaman päivän takaa: Los Angeles El Sauzalissa. Olemme käyneet tässä paikassa muutamia kertoja näiden vuosien aikana. Olemme syöneet aina paikan erikoisuutta, umpisuolassa paistettua lubinaa – ja hyvää on ollut.
Tarjoilija kuorii kypsän kalan suolakerroksen alta ja poistaa kaikki nahat ja ruodot ja antaa pöytään kulhon helposti syötävää ja maukasta lubinaa. Otimme lisäkkeeksi salaattia. Tässä viihtyisässä ravintolassa vietimme ystävien kanssa nautinnollisen ruokailutuokion.
Olemme hurahtaneet vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Ei leipää, ei perunaa, ei makaronia, ei riisiä, ei suomalaisia viljoja eikä etenkään valkoista vehnää, ei sokeria. Hyviä rasvoja riittävän runsaasti – siis virgen extra-oliiviöljyä ja oikeaa voita, rasvaista kalaa, avokadoa, pähkinöitäkin. Kevyttuotteet kierrämme kaukaa! Ja luonnollisestikin kaikenlaiset ”herkut” ovat poissa. Värjättyä sokerivettä, siis limonadia, olen boikotoinut jo kauan, etenkin sitä tummaksi värjättyä amerikkalaisjuomaa, jonka parasta käyttöä lienee WC:n pesu.
Vihanneksia ja kasviksia sekä kananmunia olemme hakeneet maalaistoreilta Matanzassa, Orotavasta tai Tacorontesta. Tuoreita ja edullisia tuotteita suoraan viljelijöiltä.
Lihaa ja kalaa ostamme lähialueen kaupoista.
Kuvissa ruokaamme viime päiviltä: pari aamiaista, toisessa paistettua kananmunaa ja toisessa graavilohta mantelileivällä (itse leivottu, helppo), avokadoa ja vihanneksia.
Pääruokana mm. kesäkurpitsaspagettia ja paistettua vuohenjuustoa, kukkakaalimuusia ja jauhelihapihvejä, munakoisolasagnea (siis mussakaa). Tänään herkuttelimme venäläisellä kaalilaatikolla, ohje löytyy blogin hakutoiminnolla tai googlaamalla.
Miksi ryhdyimme tähän? Terveyssyistä. Kumppanin verensokeri on ihmetykseksemme laskenut kahden viikon vhh-ruokavaliolla korkeista lukemista lähes normaaliksi. Minulle taas ei tekisi pahaa muutaman kilon painonpudotus.
Kaloreita emme laske, vain hiilihydraatteja, jotka pyrimme pitämään alle 60g tasolla päivässä.
Tässä vielä tämänpäiväiset ruoat: venäläinen kaalilaatikko (sitä oli ihan pakko maistaa heti jo ennen kuvan ottoa, on se niin hyvää) ja mantelileipäset.
Tänään kävin Orotavan kaupungintalolla tekemässä reklamaation talomme lähikatujen huonosta kunnosta ja siitä, että taas pihallemme on alkanut ilmestyä rottia, vaikka niistä syksyllä jo saatiin rauha.
Katu, joka meille laskee Carretera Generalilta, on todella huonossa kunnossa: kuoppia, koloja ja irtokiviä, jalkakäytävät surkeassa kunnossa. Talomme viereinen katu taas on umpeenkasvanut, naapuri jättää kadulle puutarhajätteitään, ja voi olla, että rotat viihtyvät niissä kasoissa.
Kirjoitin reklamaation, liitin kuvat mukaan. Sain kuitin valituksen vastaanottamisesta.
– Vastannevatko, tapahtuuko mitään? Virkailija kaupungintalolla kehotti palaamaan asiaan jos ei mitään kuulu. Harmi, kun Orotavassa en tunne ketään oman puolueen concejalia, valtuutettua, johon voisi olla suoraan yhteydessä.
Kaksi kuvaa tältä aamulta (noin tunnin välein):
Eiliset sateet toivat vihdoinkin lumen Teidelle. Olemme saaneet katsella lumetonta vuorta koko talven. Se on poikkeuksellista. Syksyllä lumi kävi Teiden huipulla lyhyen aikaa, ehkä viikon.
Eilen Teiden tie oli suljettuna, lieneekö vielä tänään, sitä en tiedä.
Eilen, sunnuntain kunniaksi, ajelimme – taas – etelään. Siellä on mukava käydä, mutta pohjoisessa on parempi asua. Piipahdimme Costa Adejessa katsomassa intialaislähtöistä Holi Mela -värifestivaalia, mutta värjäytymisen pelossa ja musiikin pauhatessa korviasärkevästi jatkoimme matkaa Americasiin Minigolf Santiagoon, tuttuun paikkaan. Pelasimme kierroksen, aurinko paistoi välillä pilvien raosta. Barcelona ja Gaudi tulee mieleen tästä mosaiikkikoristellusta radasta.
Olemme löytäneet vaihtoehtoisen reitin paluumatkalle Orotavaan. Käännyimme El Tanquesta La Montañetan suuntaan. Tietä, joka mutkittelee raikkaissa mäntymetsissä, pääsee Icodin tienoille, siellä tie yhtyy Icodin ohitustiehen.
Tänään sataa. Meillä on voimassa keltainen sadevaroitus ja tietojen mukaan Teidellä sataa lunta. Jospa siitä saisi kuvan huomenna!
Kevät ja unikot! Tänään ajelimme taas etelään ystävän luo. Vilaflorin seudulla kukkivia unikoita näkyi paljon tienvarsilla. Tällä säällä näkyi myös naapurisaaren Gran Canarian siluetti, sinne terveiset lomailevalle oululaisystävällemme!