Ystäväni Juana oli kesällä 2019 kanssani Suomessa kaksi viikkoa. Hän ihastui maahan ja on kirjoittanut matkasta vaikutelmiaan liittäen mukaan netistä löytämiään tietoja ja myös osia Kalevalasta. Kun kysyin tämän yhdistelmän tarkotusta, hän selitti, että ymmärtääkseen kansaa, täytyy perehtyä sen mytologiaan. Aivan oikeassa hän oli; ymmärsin sen sitten.
Kalevalan runot olen jättänyt kääntämättä, siillä nehän me kaikki tunnemme, eikö niin?

Muistiinpanoja Suomesta

Kirjoittanut Juana Santana
Espanjasta suomeksi kääntänyt Riitta M

”Mieleni minun tekevi/aivoni ajattelevi/lähteäni laulamahan/sanaani sanelemahan/sukuvirttä suoltamahan.” Kalevala, laulu I

En tiedä onko harvaan asuttu ja hyvin pitkä maa vai vahva demokraattinen järjestelmä syynä siihen, että Suomessa yhdistyy ihailtavan edistynyt teollisuus ja kadehdittavat huipputason luontoarvot.

Minulle selvisi seuraavaa:
Suomi on yksi maailman vähiten korruptoituneista maista, siellä on ilmainen koulutusjärjestelmä, jota pidetään maailman parhaana. Nämä kaksi asiaa takaavat kestävän kehityksen ja kadehdittavan hyvinvointivaltion, joka on YK:n arvion mukaan todettu maailman onnellisimmaksi maaksi kahtena peräkkäisenä vuotena.

Suomen oikeusjärjestelmä on todettu maailman itsenäisimmäksi; poliisi luotettavaksi; pankit vakavaraisiksi; yritykset toiseksi luotettavimmiksi; vaalit toiseksi luotettavimmiksi; kansalaisilla on mahdollisuus henkilökohtaiseen vapauteen, on äänestysoikeus ja kansa elää hyvinvointivaltiossa. (www.eldiario.es/theguardian/Segura-feliz-libre-Finlandia).

Palasin matkaltani Suomesta viime syyskuussa silmät täynnä näkymiä luonnosta, metsistä, niin ylivoimaisen kauniista, että sitä on vaikeaa kuvailla. Kerron teille, että näin erilaisia lintuparvia metsissä ja puistoissa, mielestäni ne lauloivat ja hymyilivät. Tiedän että se kuulostaa oudolta, mutta linnut hymyilivät siksi, että ne saivat hengittää puhdasta ilmaa, niillä oli käytössään loputtomat metsät ja juoksevaa kristallinkirkasta vettä kaikkialla.

Kymmenentuhatta vuotta sitten jääkausi suli ja virtaava vesi muodosti maahan 187 888 järveä 5100 jokea ja 179 584 saarta. Suurimpien järvien pinta-ala on 4400 neliökilometristä (Saimaa, joka on suurin), 1000 neliökilometriin (Päijänne ja Inari). 10% maasta on järvien peittämää ja siksi maata kutsutaan tuhansien järvien maaksi, vaikka todellisuudessa järviä on paljon enemmän. Jokiverkosto on runsas ja sivujokia on paljon. Näin niistä useita, mutta tässä keskityn muutamaan niistä, joita näin itse.

Kirjoitukseni koostuu useasta osasta, ensimmäisessä kerron Tornionjoesta, joka virtaa osittain Ruotsissa ja joka laskee mereen rajajokena Suomen kanssa. Itkin onnentunteesta, siitä, että olin Lapissa ja näin tuon majesteettisen ja villin joen, kalastajat lippoamassa siikaa, jota he myöhemmin savustivat rannalla. Rannalla savustettu kala oli gastronominen herkku. Tuo päivä jäi unohtumattomana mieleeni.

Mutta ennenkuin saavuin Lappiin, tulin Porvoon kautta. Se sijaitsee etelärannikolla ja on toiseksi vanhin kaupunki Suomessa Turun jälkeen. Vanha kaupunki on peräisin keskiajalta, siellä on vanhoja puutaloja ja kivillä päällystettyjä katuja.

Porvoossa minusta tuli ”suklaasokea”, sain maailman parasta suklaata Brunbergin tehtaan myymälästä. Tehdas on perustettu vuonna 1871.

Tuotanto alkoi leipomona. Makeiden leivonnaisten valmistus aloitettiin vuonna 1897 ja vähitellen alkoi erikoistuminen omiin tuotteisiin. Vuonna 1922Lennart Brunberg avasi tehtaan. (https://michanenfinlandia.com/2019/05/07/brunberg-dulces-porvoo-fabrica/)

Siitä lähtien yritys on alkanut kasvaa ja tulla suosituksi. Tunnetuimmat makeiset ovat Alku, perinteinen ja tehtaan vanhin tuote kermatoffee, joka on edelleen tuotannossa sekä Tryffelit. Jälkimmäiset olivat suosikkejani: suklaamakeinen, joka sulaa sormissasi ja maku on erinomainen. Huonoja eivät myöskään ole Suukot (aiemmin neekerinsuukot), tehtaan kuuluisalla reseptillä valmistetut. Nimi piti vaihtaa, koska sitä pidettiin rasistisena.

Suomalaiset ovat luonteeltaan vetäytyneitä, hieman ylitsevuotavia, koulutettuja ja kurinalaisia, heidän luonteensa on takonut maantieteellisen sijainnin aiheuttama rankka ilmasto, pitkä talvi, joka kestää 105-120 päivää rannikolla ja 180 päivää Lapissa. Eteläosissa on lunta 3-4 kuukautena vuodessa ja pohjoisessa noin 7 kuukautta. Talvella lämpötilat ovat jäätäviä: etelässä voi olla -25 tammi- ja helmikuussa kun taas pohoisessa voi olla jopa -40 asteen pakkasia. Talvella puuttuu auringonvalo päiväsaikaan.

Kun tulee kesä ja keskiyön aurinko, pohjoisessa on keskimäärin +15 astetta ja etelän seuduilla noin +20 astetta.Yötä ei ole, se tuntuu erikoiselta. Suomalaiset kyselivät minulta pystynkö nukkumaan valoisassa yössä, mutta valosta huolimatta ja puhtaan ilman ja hiljaisuuden takia nukuin Suomessa kuin lapsi, ilman huolenhäivää.

Suomen kansa on kärsinyt paljon. Kuluneena talvena on tullut täyteen 152 vuotta viimeisestä nälänhädästä, katovuosista jotka koettelivat itäistä Eurooppaa. Eniten kärsi köyhä Venäjän imperiumin Suomi, jossa 250 000 ihmistä, melkein 10% väestöstä kuoli nälkään. Mitään, mitä heillä on, kansa ei ole saanut lahjaksi, maassa on ollut sotia, he ovat olleet Ruotsin ja Venäjän vallan alla ja kansa on kärsinyt myös sisällissodassa, jossa ovat olleet vastakkain punaiset ja valkoiset. Tämä epäonni on siis kohdattu myös muualla kuin Espanjassa. Vähä vähältä lukiessa maan historiaa, alkaa ymmärtää, minkälaisia suomalaiset ovat. Heidän on täytynyt selviytyä lähes epäinhimillisessä ilmastossa, vihollisten naapurissa. Heidän vakava luonteensa, tietoinen ja kurinalainen, on vuosisatojen riiston, sotien ja luonnon kanssa käyty selviytymistaistelu.

Maa on nuori, tänä vuona joulukuussa se täyttää 103 vuotta, joten kolme vuotta sitten oli itsenäistymisen 100-vuotisjuhla. Suomi arvioitiin tuolloin maailman stabiileimmaksi ja turvallisimmaksi maailmassa. Suomi on kolmanneksi rikkain maa maailmassa, sosiaalisesti toiseksi edistynein ja kolmantena sosiaalisessa oikeudenmukaisuudessa. Maan 5,5 miljoonaa asukasta ovat kolmanneksi tasa-arvoisimpia viidensiä palkkatasa-arvossa. Nuoriso on lukutaidossa toisella sijalla maailmassa,

Ei ole parempaa tapaa tutustua kansaan kuin perehtyä sen kirjallisuuteen, sen metafyysiseen ilmenemiseen. Tämän kansan mystiikka paljastui mestarillisesti Elias Lönnrotin (1802-1884), lääkärin, kasvitieteilijän, sanataiturin ja filologin toimesta. Tämä suurmies tallensi maansa perimätietona levinnyttä suullista runoutta teoksessaan Kalevala, joka on eeppinen runoteos, joka on julkaistu ensimmäisen kerran 1835 ja laajennettuna 1849. Kalevala on Suomen kansalliseepos ja sen julkaisu antoi paljon uutta paitsi kielellisesti myös kansallistunteeseen.

Elias Lönnrot teki vuosin 1828 – 1844 lukuisia retkiä koko Karjalaan, tarkoituksen tallentaa kansan runoutta ja suullista perinnettä kuten mm. Arhippa Perttusen (1769-1855) ja Ontrei Malisen (1780-1855) runoja. Näillä runoilla oli yhtäläisyyksiä keskiajan runonlaulajien kanssa, joista on esimerkkinä Hildebrando, Beowulf, islantilaiset eddat, Nibelungos- laulut, Rolandin chansonit tai mío Cid-laulut.

Kalevala on yksi merkittävimmistä kansalliseepoksista Euroopassa ja sillä on ollut vaikutuksia Silmarillionin syntymiseen. (https://es.wikipedia.org/wiki/Kalevala)

Seuraavassa luvussa kerron ensimmäisestä laulusta Kalevalassa, jossa Ilmatar laskeutuu mereen tuulen mukana. Kerron myös matkastani, jolloin pysähdyin monissa paikoissa, muun muassa Helsingissä, Turussa, ja Oulussa.

Toripolliisi

Tänään kerron teille toripolliisista, veistoksesta, joka esittää kaupungin poliisia, joka vahtii ikonisena hahmona Oulun torilla kävijöitä. Teos on pronssipatsas, kooltaan 220x150x112 cm, tyyliltään se on naivistinen ja se muistuttaa mielestäni Fernando Boteron töitä. Oulun Toripolliisi on ihastuttava hahmo, joka valloitti minut ensinäkemältä, se sai yhteyden syviin lemmen tunteisiini tai ehkä lapseen sisälläni. Otin kuvia virkistyneenä: se ei ole mitään uutta, koska kaikki veistoksen näkevät turistit tekevät saman. Minun kuvassani olin vain Toripolliisi ja minä.

Kun etsin tietoja tästä teoksesta, löysin monia versioita, joihin syvennyin ja uskon löytäneeni Toripolliiisn todellisen tarinan.

Vuonna 1985 museon kuraattori Kaija-Riitta Koivisto löysi Kajaanista galleriasta pienen samanlaisen poliisia kuvaavan veistoksen, Kaarlo Mikkoselta tilatun, jonka hän oli tehnyt appiukostaan, paikallispoliisin päälliköstä.

Siis Toripolliisia ei ole tehty kenenkään erityisen poliisin kunniaksi, kuten ensimmäisessä löytämässäni kerrottiin, vaan se symboloi kaikkia torin poliiseja. Oululaiset kunnoittivat heitä ystävällisyyden, palveluhalukkuden ja kaupunkilaisten suojelun vuoksi. Ja vaikka veistos oli tehty erään poliisin mukaan, tämä työ on tehty kaikkien torilla työskennelleiden poliisien kunniaksi.

Vuonna 1985 on kerätty varoja tälle taideteoksilla, jonka on tehnyt Kaarlo Mikkonen (1920-2001), se tuli tunnetuksi 1987 jolloin se välittömästi valloitti sekä oululaisten että vierailijoiden sydämet. Minikokoisia kipsisiä toripolliiseja on myynnissä kaupungilla eri paikoissa ja joihinkin postilaatikoihin jätettyjä kirjeitä leimataan toripolliisi-leimalla. Myös muita tuotteita löytyy mm. matkamuistomyymälöistä: avaimenperiä, postikortteja ja heijastimia.

Tämä Kaarlo Mikkosen julkinen teos on seisonut paikallaan Oulun torilla vuodesta 1987 ja se on antanut ilon aihetta jokaiselle ohikulkijalle.

Muumit

Tänään kerron teille Muumeista, herttaisista valkoisista virtahevoista, jotka elävät ihmisten lailla, mutta harmoniassa luonnon kanssa ja ilman teknologiaa. Tärkeimmät arvot heidän tarinassaan ovat rakkaus, ystävällisyys, toisten kunnioittaminen, sivistys, perhe ja ystävyys. Epäilemättä, joulupukin jälkeen, muumit ovat rakastetuimmat ja tunnetuimmat suomalaiset hahmot koko maailmassa.

Heidän luojansa, suomenruotsalainen taiteilija ja kirjailija Tove Jansson teki vuonna 1940
muutamia sarjakuvia ja joitakin kirjoja, ensimmäisiä muumitarinoita. Hän on tullut maailmankuuluksi muumeillaan, jotka nykyään ovat osa suomalaista identiteettiä, ja jotka ovat merkittävä kulttuuriperintö.

Tove Jansson (1914-2001) syntyi Helsingissä, hänen työhuoneeensa sijaitsee osoitteessa Ullanlinnankatu 1, jonne on mahdollista tehdä opastettuja vierailuja.

Helsingin taidemuseossa (HAM) on pysyvä näyttely ”Toven Helsinki”, jossa voi nähdä hänen töitään ja multimediaesityksiä taiteilijan maailmasta.

Jansson vietti useita kesiä Pellingissä saarella Helsingistä itään, lähellä Porvoota. Hän sai sieltä voimia luovuudelleen ja inspiraatiota kehitellä muumien maailmaa. Sköderskär on pieni majakkasaari, ihastuttava paikka, joka sijaitsee kahden tunnin venematkan päässä Helsingin kauppatorilta. Sitä on pidetty autenttisena muumien kotisaarena, arvoituksellisena ja kauniina paikkana merellä, hiljaisena ja yksinäisenä. On helppoa ymmärtää, miksi Tove rakasti tuota saaristoa.

Tampereella yksi ”pakollisista” käyntikohteista on maailman ainoa Muumimuseo, jossa on yli 200 Toven lahjoittamaa työtä, piirroksia, aktiviteetteja, lukusali, kauppa jne. Sieltä voi myös lähettää erikoisleimatun postikortin.

Naantalissa sijaitsee Muumimaailma, erityinen paikka vierailla lasten kanssa. Se toimii kesällä kesäkuusta elokuuhun, mutta on avoinna myös helmikuussa, jolloin muumien kanssa voi leikkiä lumella. Epäilemättä Muumimaailma on unohtumaton kokemus, vaikka se onkin kaupallinen yritys ja sitä voi siit kritsoida kuten Disneylandiakin, koska se jättää paljon pois aidosta kertomuksesta ja siten Tampereen museo on uskollisempi alkuperäiselle idealle ja Tove Janssonin luomille arvoille siinä.

Jatkuu lähiaikoina…