Talvipakolaiseksi Teneriffalle ja muita matkoja IV

Nyt olen viettänyt muutaman päivän Oulussa lapsenlapsen seurassa. Harmi kyllä kummallakin on ollut terveysongelmia, sekä lapsella että mummolla. Tänään lapsi on jo ollut normaali vilkas itsensä. Yllätyksenä oli, että hän on oppinut lukemaan! Ihan itse ja sanoja kuuntelemalla, kuten isänsäkin aikoinaan. Lapsella alkaa koulu elokuussa. – Taas kerran voi todeta, että aika kuluu yllättävän nopeasti.

Oulussa on kesäistä, rakennustyömaita siellä täällä ja ”torahampaita” – tornitaloja – ilmestyy lisää.

Eilen matkustin taas junalla Hyvinkäältä Ouluun. Miksi sitten kuvassa on Ylivieskan asemalta junaan näkyvä kyltti? Se liittyy sukutarinaani.
Isäni suku on lähtöisin Ylivieskan Raudaskylästä, jossa suvulla oli maatila ja aikoinaan myös mylly.

Vanhojen Suomi-filmien renki ja talontytär -rakkaustarinat voivat olla totta! Minun suvussani kävi niin, että sukutilalle tuli töihin renki August. Talon tytär oli nuori nainen Anna Greta Joonaantytär ja kuinka ollakaan nuorten välille syntyi rakkaus, joka johti lopulta avioliittoon ja renki otti (tai joutui ottamaan) talon sukunimen. Minun isoisäni Otto oli yksi heidän lapsistaan. Otto aikuistui, löysi puolisonsa Hilma Johannan, joka oli kotoisin Nivalasta. Pari asui aluksi Oton lapsuudenkodissa, mutta Hilma (Hanna) ei tullut toimeen appivanhempiensa kanssa, vähän omapäinen kun oli. Niinpä isovanhempani lähtivät lastensa kanssa kohti Kemiä, jonne asettuivat lopulta asumaan. Kemin lähes kaikki asukkaat ovat alunpitäen muualta tulleita, työn perässä teollistuvaan kaupunkiin muuttaneita. Joki, uitto ja puusta valmistettavat paperi ja selluloosa ja muut paperiteollisuuden tuotteet ovat elättäneet kemiläistä.

Ouluun juna saapui myöhässä, sillä muutama kilometri ennen asemaa radalla tapahtui ikävä henkilöonnettimuus, jonka takia liikenne pysähtyi puoleksi tunniksi.

Kuvissa on Suomen keskikesän vihreyttä Kytäjän tienoilla. Kesäpäivänseisaus oli jo 21. päivä, vuoden pisin päivä. Nyt päivä alkaa siis vähitellen lyhenemään ja edetään syksyä kohti.
Tänä kesänä ei punkkivaaran takia ole tehnyt mieli kuljeskella luonnossa ja jalkavaivojakin on ollut.

Vielä yksi matka lapsenlapsen luo on tulossa, sitten täältä joutaa jo Teneriffan kotiin.

Hyvää juhannusta!

Kuvissa on Hyrian maatalousoppilaitoksen lehmiä menossa laitumelle. Nykyään olen nähnyt harvoin lehmiä luonnon laitumella, taitavat olla nykyaikana lähes teollisuustuotantoa sekä maitotuotteet että navetat automatisoituine laitteineen.

Juhannusmuistoja lapsuudesta: Mummo keitteli puuhellalla ”makiaa juustoa”, juhannuksen perinneruokaa Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalta. Juustokeitto oli työlästä tehdä, valmistus vei tuntikausia. Raaka-aineina olivat täysmaito ja juustonjuoksutin. Pitkän keittoajan seurauksena hera muuttui punertavaksi ja vaaleat juustokokkareet syötiin liemineen.

Suomessa on kesä, tosin viileähkö ja osin sateinen päivä oli tämä ensimmäinen päiväni tällä lomalla täällä.

Suomalaisia mansikoitakin oli jo myynnissä, hyviä olivat nekin, lähituotteita.

Kesän voimakas vihreys on jo korvannut alkukesän värit sillä aikaa kun olin muutaman viikon poissa. Tervapääskyjä on tavallista vähemmän, sanovat. Se liittynee pölyttäjien ja hyönteisten vähenemiseen, ilmastonmuutosko on syynä tähänkin?

Täällä on juhannusviikko, aatto on jo perjantaina, sillä ”oikea” juhannus on siirretty jo vuosia sitten pois perinteiseltä paikaltaan. Meillä Teneriffallahan juhannus on ennallaan, siellä juhannuspäivä on vasta 24.6.