Talvipakolaiseksi Teneriffalle ja muita matkoja IV

Tulin ensimmäistä kertaa – kaikkien näiden vuosien jälkeen – Finnairilla ja vielä suoralla yölennolla Suomeen. Olipa rankka matka! En tietenkään, huonouninen kun olen, saanut nukuttua yhtään, vaikka istuin oli ikkunapaikalla ja seinäänkin saattoi nojata. Sai olla viimeinen suora lento! Norskilla olen lentänyt suoran lennon silloin korona-aikana, jolloin sai koko penkkirivin itselleen, siinä jo onnistuu nukkuminenkin jotenkuten. Mutta istuen ei onnistu.

Positiivista oli se, että ennakkotilaamani kala-annos oli maukas ja mieluinen. Lento oli tasaista, eikä siinäkään ollut mitään moittimista.

Jatkossa aion tehdä kuten yleensä: tarvitsen väliyön hotellissa, Malagassa tai Madridissa.
Helsinki-Vantaalla jouduin sitten valvotun yön jälkeen odottelemaan vielä kuutisen tuntia, jotta pääsin Tikkurilan kautta pohjoisen junaan. Sillä matkustin Kemiin. Lentämällä olisi päässyt Ouluun, mutta sieltä Kemiin junalla, mutkikasta. – Lentämälläkin Kemiin pääsisi, mutta hinta on kallis ja aikataulut epäsopivat.

Nyt sitten lepoa ja sukulaisvierailuja.

Paluumatka alkoi Berliinin tutulta Willy Brandt (Brandenburg)- kentältä, jossa jouduin odottelemaan kuusi tuntia. Melkeinpä tärkeintä nykyään lentoasemilla on löytää pistokkeita laitteiden lataamista varten. Berliinin kentällä latauspisteitä oli vähän, liukutasoista useat olivat pysähtyneenä ja käytävät pitkiä. Sanoisinko, että tylsä kenttä? Edes laukkukärryjä, niitä pienempiä, joissa voi pientä käsipakaasia kuljettaa, ei ollut.

Iberia oli aikataulussa ja kone melko täynnä, mutta muuten matka meni mukavasti. Lensin Madridiin ja siellä yövyin Ibis Budget-hotellissa, joka on yleensä kaikkialla Espanjassa valintani edullisuuden vuoksi. Ibisistä oli lähes ilmainen kuljetus bussilla terminaaliin, josta Binter lähti aikataulun mukaan.

Binter on – ehkä jo kirjoitinkin aiemmin – niitä lentoyhtiöitä, josta saa vielä maksutta ruokaa ja juomaa ja kaikki tuotteet ovat kanarialaisia.

Kun Teide ja Teneriffa alkoi näkyä, koin taas miellyttävän kotiinpaluutunteen!
Titsalla pääsin Puertoon, oli lämmintä, puut kukkivat, mutta calima saapui paluuni jälkeisinä.päivinä ja Teide meni näkymättömiin.

Parasta on olla kotona taas.

Muutama päivä vietettiin Berliinissä oman perheen jäsenten kesken: mukana oli poika, tytär ja lapsenlapsi, joka on seitsenvuotias. Hänen ehdoillaan päivät vietettiin, sillä lapsen mielestä parasta oli hotellihuone, leikkipuisto ja lasten kauhupodcastit. Ja tietysti sushit ruokana: lapsen herkkua. Vietimme myös mummon – siis minun – etukäteissynttäreitä japanilaisessa ravintolassa, koska sieltä sai susheja ja muutakin hyvää ruokaa.

Berliinin sää oli viileähköä mutta aurinkoista.

Majoituimme tutussa pienessä ja viihtyisässä Birgit-hotellissa Mittessä.

Kävimme myös aquariumissa, jossa näimme monipuolisesti mereneläimiä, kaloja, meritähtiä ja -vuokkoja. Lasta kiinnostivat erikoiset ja värikkäät kalat, joista löytyi aina ”oma”. Eniten häntä kiinnostivat kuitenkin muurahaiset – kolmannessa kerroksessa oli esillä pieniä vesieläimiä kuten sammakoita ja skorpioneja, hämähäkkejä ym. Toinen kerros, jossa olisi nähty käärmeitä, oli remontissa.

Olisin luullut lapsen kiinnostuvan metrolla ajelusta, mutta se oli hänen mielestään niin tavanomaista, että omien vauvakuvien katselu isän kännystä oli kiinnostavampaa. No, lapsi on tottunut matkustelija.

Näimme ohimennen myös polkupyörärauhanmarssin naistenpäivän aattona.