Suomi-Seura

Tila

Osallistuin eilen Helsingissä Suomi-Seura ry:n vuosikokoukseen. Hybdirikokous oli minulle ensimmäinen lajissaan: osallistua voi joko läsnäolevana tai Teamsin kautta. Sekä netissä osallistujat että läsnäolijat kuulivat kaikki puheenvuorot.

Suomi-Seura on vaihtanut nettisivujensa osoitetta. Se on nyt suomalaisetmaailmalla.fi.

Seuralla on kolme pääasiallista toimintasektoria ulkosuomalaisilla:

  1. Suomen kielen, kulttuurin ja identiteetin vaaliminen
  2. Neuvontapalvelu
  3. Ulkosuomalasasioihin vaikuttaminen ja edunvalvonta

Järjestöön kuuluu yhteisöjä 44:ssä maassa. Henkilöjäseniä oli viime vuonna noin 2000 ja yhteisöjäseniä (esim Tenerifen Suomi-kerho) 222.

Suomen eduskunnassa toimii lisäksi ulkosuomalaisten ystävyysryhmä, jossa on osallistujia yli puoluerajojen ja ryhmä tekee yhteistyötä myös Suomi-Seuran kanssa.

Viime aikoina seura on toiminut mm. ulkosuomalaisten pankkipalveluiden parantamiseksi Suomessa, passin voimassaolon jatkamiseksi 10:een vuoteen (toteutumassa), sekä ohjeiden antamisella paluumuuttoasioissa. Seura avustaa rahallisesti Suomi-kouluja maailmalla (valtiolta saamansa tuen avulla) ja jäsenjärjestöjä mm. kirjalahjoituksin.

Retkellä

Tila

Kävimme taas eväitä syömässä, ”linturetkellä”, vaikka paria naakka lukuunottamatta muita lintuja ei näkynyt. Sensijaan siroja valkohäntäkauriita näkyi lauma, ne olivat hieman arkoja ja pakenivat helposti huomatessaan auton läheisellä tiellä. Peuroja on jossakin vaiheessa alettu kutsua kauriiksi biologisten ominaisuuksiensa perusteella. Lajinimi on siis valkohäntäkauris.

Internethaku selventää:

Valkohäntäpeura (valkohäntäkauris) on kotoisin Pohjois-Amerikasta, ja se istutettiin Suomeen 1930-luvulla. Lajia on Suomessa nykyään erittäin runsaasti, ja se sekoitetaan usein pienempään metsäkauriiseen. 

Valkohäntäpeuroja tavataan eniten läntisellä Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa.

Kukkia ja kasvisruokaa

Tila

Kevään kukkia, sinivuokkoja ja krookuksia alkaa nousta maasta.

Teimme maukasta kasvisruokaa, vuohenjuusto-pinaattilasagnea. Siihen tarvittiin: sipulia ja valkosipulia (tietysti, kuten kaikkeen ruokaan meillä), paseerattua tomaattia, pakastepinaattikuutioita, kasvisliemikuutio, mustia oliiveja viipaloituna, mustapippuria, lasagnelevyjä, vuohenjuustopötkö, mozzarellaraastetta. Paseerattuun tomaattiin lisättiin sipulimurska ja mausteet – tästä tuli kastike lasagnelle. Sitten koottiin kerroksittain lasagnea, tomaattikastiketta, vuohenjuustosiivuja, mustia oliiveja viipaleina, pinaattia sulatettuna, juustoraastetta ja joka väliin tietysti myös reilusti extravirgen-oliiviöljyä. Paistettiin uunissa reilu tunti 175 asteessa. Kannattaa kokeilla: hyvää!

Kiasmassa

Tila

Kävin perinteisesti Kiasmassa katsomassa, mitä siellä on tänä vuonna näytteillä. Saamelaisen nykytaiteen näyttely oli, samoin suomalaistaiteilijoiden töitä ja tietysti myös videoita/ nykyelokuvateoksia, joita siellä yleensä on – osa kiinnostavia, osa vaikeita ymmärtää.

Aikaa siellä meni muutama tunti, niinkuin tavallisestikin. Mitään erityisesti minua sykähdyttävää en löytänyt, vaikka nykytaide, arte contemporanea, onkin mieleistäni.

Muutoin asemanseutu ja asema olivat lähes ennallaan – joitakin remontteja oli meneillään. Ja kulttuuripääkaupunki Oulu 2026 oli esillä aseman valomainoksissa, hyvä!

Kytäjällä

Tila

Nyt olen jo matkustanut junalla Hyvinkäälle ja päässyt linturetkelle Kytäjälle. Kovin ruskeaa on vielä talven jäljiltä, mikään ei viherrä – Teneriffalla jo jakarandat ja orkideapuut kukkivat ja krassit kaunistavat pientareita. Täällä Suomessa saa nähdä samaa ruskeaa peltomaisemaa koko junamatkan pohjoisesta etelään. No, kevään vihreys on tulossa pikkuhiljaa, vaikka minua se paljon puhuttu ihana Suomen kevät ja kesä ei juurikaan puhuttele. Sukulaiset, läheiset ja ystävät, heidän takiaan tänne aina päädyn.

Kytäjällä linturetkellä olen käynyt kolmena keväänä. Tulvavesiä oli nyt vähän, lunta ei ole ollut paljoa. Kosteikkoja linnuillekaan ei siis paljoa ollut. Pari joutsenta ja suuri parvi hanhia näkyi. Ja eväät syötiin: se on retkellä parasta!

Oulu

Tila

Eilen oli jo aurinkoinen ja täkäläisittäin lämmin (lähes 10 astetta) päivä. Kevät on aikaisessa, sanovat.

Tänään on odotettavissa leikkiä lapsenlapsen kanssa: mummopäivä siis. Ja pääsiäistraditiona suklaamunia ja mämmiä.

Pohjoisessa

Tila

Kävin Kemissä muutaman päivän ja tulin Ouluun. Lumiraja oli suunnilleen entisen Lapin läänin rajalla, siis Oulusta Kemiin noin Simon kohdalla.

Kylmää on, pari astetta lämmintä. Jäät olivat jo joista lähes kaikki lähteneet.
Oulun kauppahallista sai herkkuja: ohrarieskaa, graavilohta ja mikä parasta: etikkanahkiaisia!

Nyt odottelen lapsenlasta äitinsä luota pääsiäisen viettoon tänne toiseen kotiin isänsä luo. Suklaamunat ja -pupu ovat jo hankittuna.

Suomeen

Tila

Tulin ensimmäistä kertaa – kaikkien näiden vuosien jälkeen Finnairilla ja vielä suoralla yölennolla Suomeen. Olipa rankka matka! En tietenkään, huonouninen kun olen, saanut nukuttua yhtään, vaikka istuin oli ikkunapaikalla ja seinäänkin saattoi nojata. Sai olla viimeinen suora lento! Norskilla olen lentänyt suoran lennon silloin korona-aikana, jolloin sai koko penkkirivin itselleen, siinä jo onnistuu nukkuminenkin jotenkuten. Mutta istuen ei onnistu.

Positiivista oli se, että ennakkotilaamani kala-annos oli maukas ja mieluinen. Lento oli tasaista, eikä siinäkään ollut mitään moittimista.

Jatkossa aion tehdä kuten yleensä: tarvitsen väliyön hotellissa, Malagassa tai Madridissa.
Helsinki-Vantaalla jouduin sitten valvotun yön jälkeen odottelemaan vielä kuutisen tuntia, jotta pääsin Tikkurilan kautta pohjoisen junaan. Sillä matkustin Kemiin. Lentämällä olisi päässyt Ouluun, mutta sieltä Kemiin junalla, mutkikasta. – Lentämälläkin Kemiin pääsisi, mutta hinta on kallis ja aikataulut epäsopivat.

Nyt sitten lepoa ja sukulaisvierailuja.

Sadetta!

Tila

Eilen illalla, kun olimme syöneet intialaisessa hyvän illallisen ja jatkaneet baarikierrosta Marboren kautta Mazarocoon, alkoi sade. Rankkasade, Therese-myrskyn hännät tulivat siis tännekin.

Kuvissa Mazarocon tarjoilijat yrittävät estää veden virtaamista terassille. Lähdimme kaatosateessa kotiin ja jouduimme kahlaamaan nilkkoja myöten vedessä kadulla. Pääsimme kotiin, tunne oli kuin ”uitetuilla koirilla”. Onneksi kotimatka oli lyhyt. Ystävät palasivat kotiinsa autolla, mutta perille olivat päässeet hekin, onneksi.

Cumple

Tila


Kuva on otettu San Telmolta eilen.

Tiedot myrskytuhoista ja runsaista sateista Therese-myrskyn aikaan eivät ole ”tuulesta temmattuja”. Me Teneriffan pohjoisessa ja etenkin Puertossa olemme säästyneet ja oikeastaan ihmetelleet uutisointia, mutta ongelmat ovat olleet Teneriffan ja Gran Canarian etelässä ja jonkin verran myös La Gomeralla. Tulva-alueilla barrancot ovat virranneet jokina vettä, vesialtaat ovat tulvineet ja kalliorinteillä on nähty putouksia (cascadas) ja runsas vesi on aiheuttanut maanvyörymiä ja kiviä teille (desprendimientos). – Aamutelevisiossa näytettiin näitä veden aiheuttamia ongelmia.

Sadetta on luvattu tänäänkin.

Tiet Teidelle lienevät edelleen suljettuina ja joitakin lentoja on näiden päivien aikana peruttu.

Vietän tänään syntymäpäivääni. En niin suuresti kuin kymmenen vuotta sitten, mutta ystävien kanssa menen syömään.