Talvipakolaiseksi Teneriffalle ja muita matkoja IV

Käveleskelin eilen Vantaan Veromiehen seudulla, käväisin läheisessä Jumbossakin: se oli liian suuri tarkemmin tutkiskeltavaksi. Sitä paitsi liikkeet siellä ovat samoja, mitä löytyy jokaisesta kaupungissa täällä muuallakin. Sää oli onneksi hieman pilvinen, joten ei ollut liian kuumaa.

Huomiselle luvataan vesisateita, toivottavasti ennusteet pitävät.

Oleskelen vielä noin pari päivää täällä Suomen kesässä, sitten koti-Teneriffa kutsuu.

Suomen rautatiemuseo Hyvinkäällä on mielenkiintoinen ja muistoja herättävä paikka. Nostalgiaa ja rauhallisuutta sieltä löytyi. Vanhoista höyryvetureista kiskoautoihin siellä oli. Minä olen matkustanut lapsuudessani junalla paljon väliä Kemi-Kemijärvi. Vanhat tummat vaunut suoraselkäisine penkkeineen olivat tuttuja, vaunusta toiseen johtavat ”sillat”:olivat pelottavia. Ja muistattehan ne seinälle telineeseen asetetut vesikarahvit ja paperista taitellut mukit, jotka sai avattua pyöreäksi paperinpalaksi.

Ja liput, ne pahviset vaaleanruskeat, joihin konduktööri kävi napsauttamassa reiän, nekin olivat siellä nähtävänä. Lipputoimistossa – yksi asemarakennus on museoituna – oli ennen oikeita virkailijoista työssä, ei automaatteja puhumattakaan sähköisistä lipuista!

Rautatiemuseon pihapiiri oli kaunis vanhoine rakennuksineen, kesäkahviloineen ja rautatieomenapuineen. Pienoisjunanratakin löytyi ja siihen pääsivät kyytiin myös mummot ja papat.

Suosittelen käyntiä tässä museossa: paljon muistoja!

Viime päivinä on hieman sadellut ja ollut viileää, n. +15 asteen tuntumassa.

Kävimme ajelulla Kytäjällä ja Ridasjärvellä, ne ovat tällä seudulla paikkoja, joissa on vesistöjä: Kytäjärvi ja Ridasjärvi. Jälkimmäinen on lähes umpeenkasvanutta ruovikkoa, mutta kyllä siellä muutama veneilijäkin mahtuu soutelemaan. Olemme käyneet molemmissa paikoissa eväsretkellä pitkin kesää seuraten luonnon muuttumista alkukesästä reheväksi keskikesäksi.

Teimme voileipäkakun, odottelemme vierasta käymään.

Nyt olen viettänyt muutaman päivän Oulussa lapsenlapsen seurassa. Harmi kyllä kummallakin on ollut terveysongelmia, sekä lapsella että mummolla. Tänään lapsi on jo ollut normaali vilkas itsensä. Yllätyksenä oli, että hän on oppinut lukemaan! Ihan itse ja sanoja kuuntelemalla, kuten isänsäkin aikoinaan. Lapsella alkaa koulu elokuussa. – Taas kerran voi todeta, että aika kuluu yllättävän nopeasti.

Oulussa on kesäistä, rakennustyömaita siellä täällä ja ”torahampaita” – tornitaloja – ilmestyy lisää.

Eilen matkustin taas junalla Hyvinkäältä Ouluun. Miksi sitten kuvassa on Ylivieskan asemalta junaan näkyvä kyltti? Se liittyy sukutarinaani.
Isäni suku on lähtöisin Ylivieskan Raudaskylästä, jossa suvulla oli maatila ja aikoinaan myös mylly.

Vanhojen Suomi-filmien renki ja talontytär -rakkaustarinat voivat olla totta! Minun suvussani kävi niin, että sukutilalle tuli töihin renki August. Talon tytär oli nuori nainen Anna Greta Joonaantytär ja kuinka ollakaan nuorten välille syntyi rakkaus, joka johti lopulta avioliittoon ja renki otti (tai joutui ottamaan) talon sukunimen. Minun isoisäni Otto oli yksi heidän lapsistaan. Otto aikuistui, löysi puolisonsa Hilma Johannan, joka oli kotoisin Nivalasta. Pari asui aluksi Oton lapsuudenkodissa, mutta Hilma (Hanna) ei tullut toimeen appivanhempiensa kanssa, vähän omapäinen kun oli. Niinpä isovanhempani lähtivät lastensa kanssa kohti Kemiä, jonne asettuivat lopulta asumaan. Kemin lähes kaikki asukkaat ovat alunpitäen muualta tulleita, työn perässä teollistuvaan kaupunkiin muuttaneita. Joki, uitto ja puusta valmistettavat paperi ja selluloosa ja muut paperiteollisuuden tuotteet ovat elättäneet kemiläistä.

Ouluun juna saapui myöhässä, sillä muutama kilometri ennen asemaa radalla tapahtui ikävä henkilöonnettimuus, jonka takia liikenne pysähtyi puoleksi tunniksi.

Kuvissa on Suomen keskikesän vihreyttä Kytäjän tienoilla. Kesäpäivänseisaus oli jo 21. päivä, vuoden pisin päivä. Nyt päivä alkaa siis vähitellen lyhenemään ja edetään syksyä kohti.
Tänä kesänä ei punkkivaaran takia ole tehnyt mieli kuljeskella luonnossa ja jalkavaivojakin on ollut.

Vielä yksi matka lapsenlapsen luo on tulossa, sitten täältä joutaa jo Teneriffan kotiin.

Hyvää juhannusta!

Kuvissa on Hyrian maatalousoppilaitoksen lehmiä menossa laitumelle. Nykyään olen nähnyt harvoin lehmiä luonnon laitumella, taitavat olla nykyaikana lähes teollisuustuotantoa sekä maitotuotteet että navetat automatisoituine laitteineen.

Juhannusmuistoja lapsuudesta: Mummo keitteli puuhellalla ”makiaa juustoa”, juhannuksen perinneruokaa Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalta. Juustokeitto oli työlästä tehdä, valmistus vei tuntikausia. Raaka-aineina olivat täysmaito ja juustonjuoksutin. Pitkän keittoajan seurauksena hera muuttui punertavaksi ja vaaleat juustokokkareet syötiin liemineen.

Suomessa on kesä, tosin viileähkö ja osin sateinen päivä oli tämä ensimmäinen päiväni tällä lomalla täällä.

Suomalaisia mansikoitakin oli jo myynnissä, hyviä olivat nekin, lähituotteita.

Kesän voimakas vihreys on jo korvannut alkukesän värit sillä aikaa kun olin muutaman viikon poissa. Tervapääskyjä on tavallista vähemmän, sanovat. Se liittynee pölyttäjien ja hyönteisten vähenemiseen, ilmastonmuutosko on syynä tähänkin?

Täällä on juhannusviikko, aatto on jo perjantaina, sillä ”oikea” juhannus on siirretty jo vuosia sitten pois perinteiseltä paikaltaan. Meillä Teneriffallahan juhannus on ennallaan, siellä juhannuspäivä on vasta 24.6.