Talvipakolaiseksi Teneriffalle ja muita matkoja IV

Vietämme viikkoa Karjalohjan Vilniemessä kuten viime vuonnakin. Teneriffalle paluu lähenee.

Kirjoitin jo viime vuonna Vilniemen Suomen Kuvataidejärjestöjen liiton mökistä ja sen historiasta, Sigurd Wettenhovi-Aspasta ja hänen elämästään. Jos kiinnostut, katso päivitykset elokuun 2025 alussa.
Mökki on Lohjanjärven rannalla ja lähellä Karjalohjan taajamaa.

Sää on viileähköä, pilvistä, ainakin tänään. Punkkeja täytyy varoa täälläkin.
Eilen pidimme tulta takassa, se lämmitti aamuun saakka.

Vappuaatto Hyvinkäällä: perinteiset käynnit Surujen puistossa ja Puolimatkan hautausmaalla vakaumuksensa puolesta henkensä menettäneiden punaisten muistomerkillä, sitten vappumarssi – vuosien tauon jälkeen. Torilla vappupuheissa vaadittiin työtä työttömille, tuomittiin hallituksen leikkauspolitiikka ja vaadittiin koko hallituksen kaatamista, ja tietysti rauhaa maailmaan.

Vappuaatto, siis se päivä, joka aloitetaan työväenmusiikin kuuntelulla ja se herättää mieleen nostalgiaa menneiltä vuosilta ja vuosikymmeniltä.

Tänään illalla on vuorossa työväenmusiikin konsertti ja huomenna vappumarssi. Tulethan sinäkin mukaan?

Kirjavatolppa on maamerkki ja kaupunginosa Hyvinkäällä. Lähistöllä sijaitsevista rakennuksista ainakin apteekki ja yksi ravintola ovat nimetyt tolpan mukaan.

Perimätieto kertoo, että tolppa on aikoinaan luonnonpuusta muotoiltu ja se sijaitsee Helsingin ja Hämeenlinnan puolessa välissä.

Tolppa on nykyään on vain sinivalkoinen ja se muistuttaa rajapyykkiä.

Hyvinkään kaupungin julkisten teosten luettelosta löytyy seuraavaa tietoa:

”Alun perin kirjavatolppa oli kasvupaikalleen luonnonmännystä katkaistu ja kulmikkaaksi tolpaksi veistetty viittatolppa, joka sijaitsi Hyvinkäänkadun varrella siinä kohtaa mistä käännyttiin Kytäjälle. Kirjavatolppa oli sekä suuntaviitta että ilmoitustolppa, johon paikkakuntatalaiset saattoivat kiinnittää viestejään. Kirjavatolppa-nimitys juontaa näistä monenkirjavista ilmoituslapuista. Hyvinkää-Seuran aloitteesta Kirjavatolppa siirrettiin vuonna 1977 nykyisen Kalevankadun keskikaistalle lähelle Hyvinkäänkadun ja Kytäjänkadun risteystä. Uusi Kirjavatolppa valettiin betonista ja sitä kiertää ikään kuin sinivalkoinen maalattu nauha.

Kirjavatolppa on myös Hyvinkään seitsemäs kaupunginosa. Sen synty ulottuu aina Hyyppärän tilan omistajan ja kivilouhimon perustajan J.E. Heleniuksen aloitteesta vuonna 1909 laadittuun alueen palstoitussuunnitelmaan eli asemakaavaan. Katuverkko on yhä lähes alkuperäisen asemakaavan mukainen.”

Olen taas Oulussa, mummoa tarvittiin lapsenlapsen hoitoon muutamaksi päiväksi. Kylmää on, noin nollan asteen tuntumassa, ja kylmä merituuli – se tavallinen Oulussa. Leikkipuistossakaan ei ollut ketään muuta kuin me kaksi. – Ja lapsi halusi jäätelöä, ja tietysti sai sitä, vaikka oli hyytävän kylmää! Onneksi Kiikku-kahvilassa oli lämmintä.

Onkohan patosilloilla remontti? Siellä näytti (tyhjässä joenuomassa padon alapuolella) liikkuvan monenlaisia ajoneuvoja ja kuului kovaa meteliä.

Se takatalven kylmyys siis saapui, tuleekohan lunta?
Vapun ajan räntäsade on tuttua niiltä vuosilta kun täällä asuin.

Osallistuin eilen Helsingissä Suomi-Seura ry:n vuosikokoukseen. Hybdirikokous oli minulle ensimmäinen lajissaan: osallistua voi joko läsnäolevana tai Teamsin kautta. Sekä netissä osallistujat että läsnäolijat kuulivat kaikki puheenvuorot.

Suomi-Seura on vaihtanut nettisivujensa osoitetta. Se on nyt suomalaisetmaailmalla.fi.

Seuralla on kolme pääasiallista toimintasektoria ulkosuomalaisilla:

1. Suomen kielen, kulttuurin ja identiteetin vaaliminen
2. Neuvontapalvelu
3. Ulkosuomalasasioihin vaikuttaminen ja edunvalvonta

Järjestöön kuuluu yhteisöjä 44:ssä maassa. Henkilöjäseniä oli viime vuonna noin 2000 ja yhteisöjäseniä (esim Tenerifen Suomi-kerho) 222.

Suomen eduskunnassa toimii lisäksi ulkosuomalaisten ystävyysryhmä, jossa on osallistujia yli puoluerajojen ja ryhmä tekee yhteistyötä myös Suomi-Seuran kanssa.

Viime aikoina seura on toiminut mm. ulkosuomalaisten pankkipalveluiden parantamiseksi Suomessa, passin voimassaolon jatkamiseksi 10:een vuoteen (toteutumassa), sekä ohjeiden antamisella paluumuuttoasioissa. Seura avustaa rahallisesti Suomi-kouluja maailmalla (valtiolta saamansa tuen avulla) ja jäsenjärjestöjä mm. kirjalahjoituksin.

Kävimme taas eväitä syömässä, ”linturetkellä”, vaikka paria naakka lukuunottamatta muita lintuja ei näkynyt. Sensijaan siroja valkohäntäkauriita näkyi lauma, ne olivat hieman arkoja ja pakenivat helposti huomatessaan auton läheisellä tiellä. Peuroja on jossakin vaiheessa alettu kutsua kauriiksi biologisten ominaisuuksiensa perusteella. Lajinimi on siis valkohäntäkauris.

Internethaku selventää:

Valkohäntäpeura (valkohäntäkauris) on kotoisin Pohjois-Amerikasta, ja se istutettiin Suomeen 1930-luvulla. Lajia on Suomessa nykyään erittäin runsaasti, ja se sekoitetaan usein pienempään metsäkauriiseen. 

Valkohäntäpeuroja tavataan eniten läntisellä Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa.