Talvipakolaiseksi Teneriffalle ja muita matkoja IV

Olen jatkanut tätä sairasteluharjoittelua ja -byrokratiaa, joten taas kävin terveyskeskuksessa.

Minulla on nyt hankinnassa boton rojo, punainen hälytysnappi ranteeseen, mikäli sairauskohtaus yllättää. Täällä napin voi hankkia kahdella tapaa: Cruz Rojalta (maksullinen) tai Seguridad Socialilta, jonka nappi on ymmärtääkseni maksuton. Seguridad Social arvioi myös muun avuntarpeen.

Ensin piti saada Cruz Roja vastaamaan, he olivat hyvin varattuja. Nyt olen saanut järjestymään niin, että he tulevat asentamaan laitteen huomenna, aamupäivällä. Toivottavasti aikataulu pitää, sillä iltapäivällä minulla on aikavaraus notariaan. Täällä kun aikataulut ovat yleensä joustavia, eikä sovittu aika ole kovin tarkka. Cruz Rojan nappia varten minun täytyi hankkia ystävä tai tuttava, joka ottaisi avaimeni haltuunsa ja tarvittaessa luovuttaisi apua antamaan tuleville, siis ensihoitajille/ambulanssille.
Löysin ystävän, joka asuu lähistöllä ja joka oli valmis ottamaan avaimen.

Anon hätänappia ja tarvittavaa apua myös Seguridad Socialilta, ja siihen tarvitseekin monenlaisia dokumentteja – maan tapa! Tarvitaan sosiaalityöntekijän antamat kaavakkeet täytettynä, omalääkärin ja -hoitajan informe de dependencia, avun tarpeen arvio, suomentaisin. Tarvitaan myös todistus eläkkeestä ja kopiot passista ja residenciakortista. Nämä kaikki olen hankkinut, mutta jotakin vielä puuttuu, ainakin cita kaupungintalolle, jonne paperit palautetaan. Asian käsittely vie sosiaalityöntekijän mukaan kuukausia, joten Cruz Rojan napin saa nopeammin ja sen voi sitten palauttaa, jos Seguridad Socialin nappi ja apu myönnetään.

Sitten vähän sairastelustani, vaikka yleensä en henkilökohtaisista asioista paljon kirjoita.
Oletko keskonen? Minä olen, enkä tiennyt, että keskosuuden ongelmat voivat ilmetä näin vanhentuessa. Olen syntynyt 70 vuotta sitten Pohjois-Suomessa Kemissä kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa 1750g painoisena. Kemissä ei ollut tuolloin happikaappeja, joten minut piti kuljettaa silloiseen Rovaniemen lastensairaalaan happikaappiin, jossa hengittelin ja minua ruokittiin luovutetuilla äidinmaidolla nenämahaletkun kautta kaksi kuukautta. Siihen aikaan ei oltu keksitty mitään kenguruhoitoja, eivätkä vanhempanikaan asuneet paikkakunnalla, joten yksin lasikaapissa vietin elämäni alun. Se jätti jälkensä.

En tiennyt, enkä ole edes koulutuksessani oppinut, että keskosuuden jäljet jäävät vuosikymmeniksi! Olen tiennyt, että silmänpohjissani on ylimääräisiä suonia happilisän aiheuttamana (keskosia sokeutui noina aikoina, jos annettiin liikaa happea). 1955 tämä ongelma löydettiin, minulla säilyi näkö, onneksi!

Mutta keskosen elimet, kuten ymmärtää voi, eivät kohdussa ehtineet kehittyä valmiiksi. Ongelmia voi tulla ikääntyneenä. Keuhkot ja sydän, verenkierto, munuaiset, aivot, kaikkiin voi tulla keskosuuden aiheuttamia sairauksia.

Minä olen elänyt tähän saakka kohtalaisen terveenä, olen sairastellut samoja sairauksia kuin ”täysiaikaiset”. Kunnes yhtäkkiä muutama viikko sitten ilman ennakkovaroitusta minulla meni hetkeksi puhekyky. En saanut sanoja suusta oikein, en suomea, en espanjaa. En voinut soittaa apua, kun en kyennyt puhumaan. Onneksi pystyin liikkumaan. Siispä oli pakko kävellä taksille ja kuski onneksi ymmärsi, kun muistin pari sanaa: San Fernando ja urgencia.

Puhevaikeus kesti onneksi vain tunnin, eikä mitään muuta ilmennyt, ainakaan vielä.

Tietokonetomografiakuvan perusteella diagnoosiksi asetettiin mikroangiopatia chronica, mikä aiheutuu pitkäaikaisesta verenpaineen noususta (lääkitys on) mutta myös siitä, että keskosilla aivojen syvät hiussuonet ovat jääneet keskeneräisiksi. Spesifiä lääkitystä tai hoitoa ei ole.

Niinpä on yritettävä elää loppuelämä hyvin, terveellisestikin, ja toivoa, etteivät keskosuuden traumat taas ilmene.

Pelko jäi! Jospa hätänappi auttaisi vähän.

Tässä pitkä tarina, mutta tiedoksi, jos joku muukin keskonen tämän näkee.

Ajelin taas paikallistitsalla 385 terveyskeskukseen. Kuvassa on myös kaksikerroksinen punainen turistibussi, joka kiertelee kaupunkia. Minua se ei viehätä!
Matka 385:llä kestää Hiperdinon ja guagua-aseman väliseltä lähtöpysäkiltä kierrellen Duraznon, La Pazin, San Fernandon ja Taoron kautta Casco Botanicolle 45 minuuttia. Mukava maisemareitti, jonka voi ajella myös huviajeluna. Minulla oli cita terveyskeskukseen, taas. Olen alkanut ”harrastamaan” sairastamista! Sitä se ikääntyminen tekee ehkä kaikille.

****************************

Aamu-uutisista:

Teneriffalle on tulossa hyvä rypälesato, lämmintä on ollut tarpeeksi, vaikkakin kuivaa. Ehkä viljelyksiä on kasteltu. Myös oliivisato on hyvä tänä vuonna. Oliiveja kasvatetaan Aricon seuduilla, ja siellä tehdään myös oliiviöljyä. Oliivit on kerätty jo elokuun puolessa välissä. Teneriffan öljyssä kerrotaan olevan erityisen miellyttävä vulkaanisen maaperän antama maku. – Olen joskus yrittänyt etsiä Teneriffan oliiviöljyä kaupoista ja muutaman kerran, mutta harvoin, olen löytänytkin.

Lauantai, markkinapäivä taas. Niinpä ajoin Titsalla Mercado Municipalille ajankuluksi, mutta en ostanut mitään, sillä kaikki kaapit ovat jo täynnä tavaraa. Ostin sentään jotakin: veikkaukset tulevalle viikolle. Sitten ajattelin kokeilla, olenko jo kävelykunnossa alas ja kotiin. Onnistui, etenkin kun penkkejä on täällä tiheästi katujen varsilla.

****************************

Meillä on ollut kuumaa, mutta mantereella on satanut ja myrskynnyt rankasti, etenkin pohjoisessa. Meillekin saisi tulla sopivan pieniä sateita, mutta kaatosateita ei kaivata.

Ceutan migraatiokriisi puhuttaa edelleen. Alaikäisiä ilman huoltajia tulleita odottelee Ceutassa rannoilla – ja ovat odottaneet jo kolmisen viikkoa – sijoittamista jonnekin turvaan.

Näkymiä Calle Cupidolta; toipumiseni on vielä kesken, joten kävelyt jäävät lyhyiksi. Ja ylä- ja alamäkiä, subidas y bajadas, on tässäkin kaupungissa paljon. Sen huomaa nyt, kun ei ole vielä aiemmassa kunnossa.

Noin 30:n asteen päivälämpötilat ovat jatkuneet. Aamun 25 astetta tuntuu jo mukavan ”viileältä”.

********************

Ympäristöongelmia:

Uutisissa puhutaan juuri El Rinconin kaupunginosasta (kuuluu Orotavaan), jossa – yhtenä paikkana useista – kasvaa suuria palmuja. Nämä 85 palmua halutaan säilyttää, mutta siten, ettei kaduilla kulkijoille, ei kävelijöille eikä autoille ole vaaraa vanhoista palmuista putoilevista lehvistä.

Tagananassa on uimarannan läheisyydessä kellunut saastelautta, joten Puerton rannat eivät ole ainoita ongelmaisia.

Meri on vaarallinen! Tänä vuonna saarilla on hukkunut jo 44 henkilöä.

Olen toipuillut kotosalla ja käynyt vain välttämättömät kuviot lähiympäristössä.
Meillä on ollut kuumaa, tänäänkin 30˚, joten ei ole voimat senkään vuoksi riittäneet pitkiin ulkoiluihin.

Linnut ovat Cafeteria Iriksen terassilta. Iriksestä muuten saa mehukasta tortilla españolaa, sen kävin syömässä tänään.

Jospa tästä vähitellen kuntoutuisi, jos ei ennalleen, niin ainakin melkein.

Sairasteluviikonloppu oli viime viikonloppuna. Nyt jo kotona ja toivottavasti parampana, ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä.

Olin yön Bellevuessa ja toisen yön yliopistosairaalassa. Rankkaa, ei vain sairastelu, vaan myös se, että täällä ei pysty nukkumaan sairaalassa. Melu, kolistelu, valojen sytyttäminen keskellä yötä – sitä paitsi olin monitoroituna koko ajan, joten unet olivat senkin takia karkuteillä. Ilman unta ei jaksa!

************************

Playa Jardinin ranta on taas suljettuna saasteiden takia! Se taisi olla välillä vähän aikaa auki ja uinti sallittua, muutaman viikon ehkä. Ikävää turisteille ja muille rantaihmisille. Minua se ei onneksi haittaa.

Viikonlopuksi luvataan taas lämpöaalto. Nyt on onneksi ”viileää”, aamulla vain +25.

Kävin tänään tutustumiskäynnillä Residencial Cataleyassa, vanhusten hoitokodissa Carretera Las Arenasin tuntumassa. Olen miettinyt sitä, mihin täällä joutuu tai pääsee, kun/jos tulee niin vanhaksi tai sairaaksi, ettei pysty itsenäisesti asumaan. Täällä on kunnallisia ja yksityisiä hoitokoteja, joiden laatu – ainakin kuulopuheiden mukaan – vaihtelee. Cataleya on osa yksityistä ketjua. Valitettavasti mutta ymmärrettävästi paikalla ei saanut kuvata intimiteettisuojan säilyttämiseksi. Cataleyalla on nettisivut, jossa on tarkempia kuvia.

Olin sopinut tutustumiskäynnistä puhelimitse ja sovittuun aikaan työvuorossa oleva vastuuhoitaja tuli esittelemään paikkaa. Ympäristö oli viihtyisä – lieneekö ollut aiemmin tavallinen suurehko finca? Asukkaiden huoneet olivat siistejä, kahden tai kolmen henkilön huoneita, privaattihuoneita ei ollut. Yhteisiä tiloja olivat tilava olohuone ja keittiö, jossa asukkaat saavat halutessaan valmistaa aamiaisen, muut ruokailut tarjoillaan talon puolesta. Lääkkeet annetaan annosjakelumenetelmällä ja julkisia tai yksityisiä terveydenhoitopalveluja käytetään tarvittaessa riippuen asiakkaan vakuutuksesta/ julkisesta terveydenhuollosta.
Pihapiirissä oli paljon istuskelupaikkoja, pöytiä ja tuoleja, aurinkovarjoja ja asiakkaat oleskelevatkin enimmäkseen ulkoilmassa – vain huonolla säällä sisällä.

Esittelevä hoitaja kertoi, että asukkaiden ”hoitoajat” talossa vaihtelevat suuresti: muutamasta vuorokaudesta 14 vuoteen, joka on erään asukkaan ennätys.

Vaikutelmaksi jäi, että talo ympäristöineen oli viihtyisä, huoneet hieman sairaalamaisia sänkyineen, mutta talo ei ollut pienehkön kokonsa vuoksi laitosmainen. Asukkaat, jotka kaikki olivat pihalla pelaamassa, lukemassa, keskustelemassa tai vain istuskelemassa, näyttivät hyvin iäkkäiltä ; onneksi minä vielä pärjään omillani! Koin kuitenkin, että on hyvä tietää, mitä mahdollisuuksia täällä on tarvittaessa, jos kunto huononee tai kotona ei selviydy.

Myös kotihoitoa tai kotiapua voidaan hoitokodin kautta järjestää.

Asumisen hinnasta Cataleyassa minulle lupasi soittaa paikan johtaja, joka nyt ei ollut paikalla.

Kävelin eilen Martianezin Mercadonaan, vaikka olikin noin 30 astetta lämmintä. Reitti oli tavanomainen Charcon kautta kävelykatua ohi ison kirkon ja San Telmon, Calle La Hoyaa kohti Martianezin ostoskeskusta. Calle La Hoyalla kävin Pan y Café Europeossa, melko uudessa kahvilassa teellä. Henkilökunta puhui keskenään minulle outoa kieltä, jota tiedustelin. Unkarista olivat, sukulaiskansaa siis, ainakin niin sanovat lingvistikot.

Alimmainen kuva on Martianezin takapihalta rinteeseen La Pazin suuntaan.

*****************

Uutisissa käsiteltiin vielä Ceutan migranttikaaosta: osa tulijoista on vielä jäänyt odottelemaan mahdollisuutta päästä Espanjan mantereelle.

Meillä on kuumaa, jostakin syystä naapurisaarella Gran Canarialla on ollut kuuminta, lähes 40 astetta paikoin. Meilläkin etelässä on ollut kuumempaa kuin täällä meillä. Calimaa on ilmassa jonkin verran.

Realejosissa Castron uimapaikalla on ollut kivivyöry, desprendimientos. Tavallisemmin kova sade irrottaa kiviä jyrkiltä rinteiltä, mutta niin näköjään myös kuumuus. Rannalla olijat saavat varoa! Ja se perinteinen varoitus: maastopalovaara on taas totta.

Kuva on lauantain markkinoilta Mercado Municipalilla. Sinne pääsee nyt myös Titsalla, jos ei jaksa kuumassa kävellä. Postin lähellä olevalta pysäkiltä kulkee aamupäivisin lauantaina Titsa 381 markkinoiden kautta.

Kävin nauttimassa annoksen zamburiñas-kampasimpukoita vihreällä mojolla maustettuna, vakioannokseni.

*******************

Viikonlopun suuri uutinen on ollut Marokon puolelta Espanjan Ceutaan tulleet kymmenettuhannet migrantit, joiden tulosyytä ja suhteellisen helppoa pääsyä rajan yli spekuloidaan: ovatko Marokon viranomaiset päästäneet tulijat tarkoituksella rajan yli, koska Espanja on ollut yhteistyössä Algerian kanssa, onko migranttiaalto poliittinen kiristyskeino Espanjaa vastaan? Länsi-Saharan miehityskö syynä? Vai suuremmat maailmanpoliittiset kysymykset?

Tiedä häntä, mutta suurin osa tulijoista palasi/ palautettiin melkein välittömästi Marokkoon, osa jäi piileskelemään Ceutaan. Tänään Marokon puolella vanhemmat etsivät kadonneita poikiaan peläten heidän hukkuneen matkalla. Osa menehtyneistä on jo haudattu, joten henkilöllisyyttä on vaikea saada selville.

Kävin Hiperdinossa ruokaostoksilla. Meillä on ollut lähes 30 astetta lämmintä, aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta, joten kauppareissulla täytyy olla vesipullo mukana ja ”välipysähdyksiä” täytyy tehdä matkalla penkeillä, joita täällä onneksi on melko tiheässä.

Taidekin häämöttää ylimmässä kuvassa, hieman calimaa on ilmassa.

Uutisissa, sekä Euroopassa, että luultavasti myös Afrikan puolella, ainakin Marokossa, on kerrottu maahantulijakriisistä, crisis migratoria, kun Melillasta on saapunut meritse uimalla tai muuten rajan yli Ceutaan tänään kymmeniätuhansia ihmisiä (48 300 uutisten mukaan). Enimmäkseen nuoria miehiä, mutta myös naisia näkyi joukossa. Valitettavasti meri on vaatinut taas uhrinsa, puhutaan kymmenistä hukkuneista (61 uutisten mukaan).

Nyt keskustellaan siitä, palautetaanko tulijat, vai joutuuko Espanja pois Schengen-maiden joukosta.

Teneriffalla vaarana ovat nyt myös kuumuuden takia helposti syttyvät maastopalot, joita yritetään kaikin keinoin estää. Niinpä joitakin retkipaikkoja on suljettu turisteilta toistaiseksi, esim. Masca.