Helikoptereita ja hävittäjiä

Tila

Eilen oli jonkinlainen ilmavoimien esittäytyminen kalasataman tuntumassa. En käynyt katsomassa, sotakalusto ei ole asia, joka minua kiinnostaisi, päinvastoin. Kuten rauhanliikkeessä aiempina vuosikymmeninä vertauskuvallisesti vaadittiin: miekat auroiksi!

Aamu alkoi helikoptereiden pörräyksellä rannan suunnassa. Ajattelin, että taas etsitään mereen pudonneita, mutta sitten luin sotakone-esityksestä. Kun olin ruokaostoksilla Hiperissä, yli lensivät hävittäjät. Niitä en nähnyt, mutta ääni kuului niin voimakkaasti, että jos ei olisi tiennyt ”näytöksestä”, olisi pelästynyt.

Maastopalot: Gran Canarian palo on saatu hallintaan, mutta Espanjan mantereella ja Ranskassa palaa edelleen. Historian suurimmasta palosta puhutaan Espanjassa. Alueet, joissa palaa, ovat Madridin, Toledon, Avilan ja Castellonin seudut. Ainakin 25 000 asukasta on evakuoitu 16:sta kylästä tai taajamasta. Maassa on emergencia nacional, hätätila.

Tuulenpuuskat vaikeuttavat sammutustöitä ja edistävät tulen leviämistä.

***************

Reklamoin tullivirkailijoiden käytöksestä Helsinki-Vantaalla. Lähetin reklamaation paitsi tullille, myös Suomi-Seuralle ja eduskunnan Espanjan ystävyysryhmälle. Miksi? Siksi, että ostoksista Suomesta saa lain mukaan arvonlisäveronpalautuksen, kun tuote on sinetöity ja avataan vasta Kanariansaarilla. Tämä koskee pysyvästi saarilla asuvia, siis residenttejä. Helsinki-Vantaalla on kaksi toimistoa, jotka hoitavat palautuksia: Global Blue ja Planet. Aiemmin asiani on hoidettu asiallisesti, mutta tällä kertaa ei. Halusin ja sain paikalle kaksi tullihenkilöä – isoja miehiä univormuissaan, jotka eivät halunneet ymmärtää asiaa, eivät kuunnelleet, olivat epäystävällisiä.

Ongelma oli se, että tuote (tässä tapauksessa uusi kännykkä) olisi pitänyt viedä suoraan Teneriffalle. Mutta kuten tiedätte tekin, turistikauden ulkopuolella suoria lentoja ei ole ja vaihdolla ehtii Teneriffalle vasta seuraavana päivänä. Olin siis lentokenttähotellissa yön.

Kuudentoista vuoden aikana, jotka olen asunut Teneriffalla, tämä yöpyminen ei ole ollut ongelma, vaan Global Blue tai Planet ovat hoitaneet veronpalautusbyrokratian asiallisesti ja ymmärtäen. Olen ostanut elektroniikkaa Suomesta useita kertoja, kännyjä, läppärin, pari älykelloa. Nyt asia ei hoitunut toimistojen kanssa ja tullimiehet ymmärsivät vielä huonommin, asiaani ei hoidettu mitenkään.

Tästä siis tein valituksen – nyt odottelen vastauksia pettyneenä taas sääntö-Suomeen.



Paluu kotiina

Tila

Taas olen palannut Teneriffalle tuttua reittiä HEL-AGP-TFN, siis Malagan kautta, jossa yövyin.

Jospa matkustelu tälle kesälle riittäisi! Palasin jo nyt siksi, että minulla olisi ollut lääkäriaika tänään, mutta harmittaa kovasti, kun se viime tipassa vaihdettiin parin viikon päähän. Toisaalta ei haittaa, sillä viihdyn, kuten tiedätte, täällä paremmin kuin Suomessa.

Pieniä vaikeuksia oli tullivapauden kanssa, mutta siitä myöhemmin, vaikkapa huomenna.

Manner-Espanjassa on kuumaa, jopa yli 40 astetta. Siellä on ollut myös tuhoisia maastopaloja. Gran Canarialla on palanut myös, täällä meillä onneksi ei. Meillä täällä on sopivaa, maksimissaan kolmisenkymmentä lämpöastetta, aamulla n. +20.
Teidellä on ollut taas seismistä aktiviteettia, kymmeniä pieniä järistyksiä.

Ja Afrikasta saapuneita venepakolaisia on taas rantautunut, nyt Hierrolle, osa sairaalakuntoisia.

.

Jumbossa päin

Tila

Käveleskelin eilen Vantaan Veromiehen seudulla, käväisin läheisessä Jumbossakin: se oli liian suuri tarkemmin tutkiskeltavaksi. Sitä paitsi liikkeet siellä ovat samoja, mitä löytyy jokaisesta kaupungissa täällä muuallakin. Sää oli onneksi hieman pilvinen, joten ei ollut liian kuumaa.

Huomiselle luvataan vesisateita, toivottavasti ennusteet pitävät.

Oleskelen vielä noin pari päivää täällä Suomen kesässä, sitten koti-Teneriffa kutsuu.

Rautatiemuseo

Tila

Suomen rautatiemuseo Hyvinkäällä on mielenkiintoinen ja muistoja herättävä paikka. Nostalgiaa ja rauhallisuutta sieltä löytyi. Vanhoista höyryvetureista kiskoautoihin siellä oli. Minä olen matkustanut lapsuudessani junalla paljon väliä Kemi-Kemijärvi. Vanhat tummat vaunut suoraselkäisine penkkeineen olivat tuttuja, vaunusta toiseen johtavat ”sillat”:olivat pelottavia. Ja muistattehan ne seinälle telineeseen asetetut vesikarahvit ja paperista taitellut mukit, jotka sai avattua pyöreäksi paperinpalaksi.

Ja liput, ne pahviset vaaleanruskeat, joihin konduktööri kävi napsauttamassa reiän, nekin olivat siellä nähtävänä. Lipputoimistossa – yksi asemarakennus on museoituna – oli ennen oikeita virkailijoista työssä, ei automaatteja puhumattakaan sähköisistä lipuista!

Rautatiemuseon pihapiiri oli kaunis vanhoine rakennuksineen, kesäkahviloineen ja rautatieomenapuineen. Pienoisjunanratakin löytyi ja siihen pääsivät kyytiin myös mummot ja papat.

Suosittelen käyntiä tässä museossa: paljon muistoja!

Keskikesä

Tila

Viime päivinä on hieman sadellut ja ollut viileää, n. +15 asteen tuntumassa.

Kävimme ajelulla Kytäjällä ja Ridasjärvellä, ne ovat tällä seudulla paikkoja, joissa on vesistöjä: Kytäjärvi ja Ridasjärvi. Jälkimmäinen on lähes umpeenkasvanutta ruovikkoa, mutta kyllä siellä muutama veneilijäkin mahtuu soutelemaan. Olemme käyneet molemmissa paikoissa eväsretkellä pitkin kesää seuraten luonnon muuttumista alkukesästä reheväksi keskikesäksi.

Teimme voileipäkakun, odottelemme vierasta käymään.

Itärataa

Tila

Matkustin poikkeuksellisesti itärataa Oulusta Etelä-Suomeen. Vaihtelua, vaikka itse asiassa virhe tapahtui lippua varatessani: en huomannut katsoa reittiä. Sitten ajattelin, että vaihtelu virkistää ja kun Riitta matkustaa, niin matkustakoon sitten.

Maisemat olivat kesäisen kauniita ja paljon vesistöjäkin näkyi junan ikkunasta. Itä-Suomen kiertojunailu tuli tehtyä.

Vanhoja kauniita asemarakennuksia on vielä käytössä. Osa tosin puolittain suljettuna ja rapistumassakin. ”Vanhaan hyvään aikaan” asemilla oli lipunmyyjät, nyt vain automaatit. Ja muistattehan, kuinka asemalla oli junanlähettäjät lippuineen. Onneksi vielä on edes kondyktöörit.

Oulussa

Tila

Nyt olen viettänyt muutaman päivän Oulussa lapsenlapsen seurassa. Harmi kyllä kummallakin on ollut terveysongelmia, sekä lapsella että mummolla. Tänään lapsi on jo ollut normaali vilkas itsensä. Yllätyksenä oli, että hän on oppinut lukemaan! Ihan itse ja sanoja kuuntelemalla, kuten isänsäkin aikoinaan. Lapsella alkaa koulu elokuussa. – Taas kerran voi todeta, että aika kuluu yllättävän nopeasti.

Oulussa on kesäistä, rakennustyömaita siellä täällä ja ”torahampaita” – tornitaloja – ilmestyy lisää.

Ouluun taas

Tila

Eilen matkustin taas junalla Hyvinkäältä Ouluun. Miksi sitten kuvassa on Ylivieskan asemalta junaan näkyvä kyltti? Se liittyy sukutarinaani.
Isäni suku on lähtöisin Ylivieskan Raudaskylästä, jossa suvulla oli maatila ja aikoinaan myös mylly.

Vanhojen Suomi-filmien renki ja talontytär -rakkaustarinat voivat olla totta! Minun suvussani kävi niin, että sukutilalle tuli töihin renki August. Talon tytär oli nuori nainen Anna Greta Joonaantytär ja kuinka ollakaan nuorten välille syntyi rakkaus, joka johti lopulta avioliittoon ja renki otti (tai joutui ottamaan) talon sukunimen. Minun isoisäni Otto oli yksi heidän lapsistaan. Otto aikuistui, löysi puolisonsa Hilma Johannan, joka oli kotoisin Nivalasta. Pari asui aluksi Oton lapsuudenkodissa, mutta Hilma (Hanna) ei tullut toimeen appivanhempiensa kanssa, vähän omapäinen kun oli. Niinpä isovanhempani lähtivät lastensa kanssa kohti Kemiä, jonne asettuivat lopulta asumaan. Kemin lähes kaikki asukkaat ovat alunpitäen muualta tulleita, työn perässä teollistuvaan kaupunkiin muuttaneita. Joki, uitto ja puusta valmistettavat paperi ja selluloosa ja muut paperiteollisuuden tuotteet ovat elättäneet kemiläistä.

Ouluun juna saapui myöhässä, sillä muutama kilometri ennen asemaa radalla tapahtui ikävä henkilöonnettimuus, jonka takia liikenne pysähtyi puoleksi tunniksi.

Kesää

Tila

Kuvissa on Suomen keskikesän vihreyttä Kytäjän tienoilla. Kesäpäivänseisaus oli jo 21. päivä, vuoden pisin päivä. Nyt päivä alkaa siis vähitellen lyhenemään ja edetään syksyä kohti.
Tänä kesänä ei punkkivaaran takia ole tehnyt mieli kuljeskella luonnossa ja jalkavaivojakin on ollut.

Vielä yksi matka lapsenlapsen luo on tulossa, sitten täältä joutaa jo Teneriffan kotiin.

Vacas

Tila

Hyvää juhannusta!

Kuvissa on Hyrian maatalousoppilaitoksen lehmiä menossa laitumelle. Nykyään olen nähnyt harvoin lehmiä luonnon laitumella, taitavat olla nykyaikana lähes teollisuustuotantoa sekä maitotuotteet että navetat automatisoituine laitteineen.

Juhannusmuistoja lapsuudesta: Mummo keitteli puuhellalla ”makiaa juustoa”, juhannuksen perinneruokaa Pohjois- ja Keski-Pohjanmaalta. Juustokeitto oli työlästä tehdä, valmistus vei tuntikausia. Raaka-aineina olivat täysmaito ja juustonjuoksutin. Pitkän keittoajan seurauksena hera muuttui punertavaksi ja vaaleat juustokokkareet syötiin liemineen.