Tarina jatkuu: Kun eilen ehdin äitini luo, syötiin ja asetetuttiin lepäämään – onneksi olin iPadilla – klo 14 tuli viesti, että yöjuna PYO 266 on peruttu. Siis se juna Rovaniemeltä Helsinkiin, jolla tarkoitukseni oli lähteä. Maanantaille eli tänään minulla on lento Malagaan. Junat kulkevat huonosti, jos ollenkaan.
Siispä ryhdyin pikaisesti varaamaan kännyllä lentoa ja kaikeksi onneksi varaus onnistui. Kemistä oli eilen vain yksi lento Helsinkiin klo 15.55, joten vaihtoehtoja ei ollut. Nopeasti pakkasin tavarat kassiin, takki päälle ja taksin tilaus. – Kemissä ei pääse julkisilla lentokentällekään.
Ehdin, ja lento meni hyvin, vesisade ja tuuli hieman puistelivat konetta Helsingin päässä.
Ikävää oli se, että ehdin olla äitini luona vain noin kolme tuntia.
Miten selviytyvät nykyajan haasteista ne, joilla ei ole älypuhelinta applikaatioineen? Eiliset poikkeukselliset pikaiset matkavaraukset sai tehtyä nopeasti älykännyllä.
Tarkoituksenani oli lähteä aamujunalla PYO 273 Kemiin. Ei onnistunut, sillä Saunakallion ja Hyvinkään välillä oli tapahtunut aamulla sähköratavaurio ja junat kulkivat myöhässä. Aamujuna, jonka olisi pitänyt lähteä Oulusta klo 8.26 olisi lähtenyt vian takia vasta klo 13.11.
Siispä pikaisesti kännyllä Matkahuollon sivuille ja varaamaan bussimatkaa Kemiin. Sen sain varattua ja menin typötyhjälle Oulun linja-autoasemalle. Aseman rakennuskin oli kiinni, mitään odotustilaa ei ollut ja vettä satoi. Onneksi muutama katos ja penkkejä löytyi.
Matka Kemiin sujui pienellä bussilla, johon mahtui parikymmentä matkustajaa. Loppumatkan Kemin linja-autoasemalla äitini luo menin taksilla, koska kaupungissa ei enää ole julkista liikennettä – ehkä yksi linja Ajokseen (satama) on. Kun olin lapsi, Kemissä kulki onnikoita joka paikkaan. Mitään busseja ne eivät olleet. Onnikoissa oli muuten aluksi rahastajatkin kuljettajan lisäksi.
Pääsin siis perille, mutta mitä sitten tapahtui, siitä lisää huomenna…
Tämä mummoilupäivä kului suurelta osin Vauhtipuistossa Nallikarissa. Entinen paikka tälle laitepuistolle on siirtynyt asuntomessualueen tieltä lähemmäs uimarantaa. Iltapäivään saakka oli aurinkoista, mutta sitten pilvistyi ja alkoi hieman sataa, mutta me olimme jo valmiita lähtemään: lapsenlapsi oli käynyt jo kaikissa laitteissa, eikä mikään ollut hänen mielestään ”tarpeeksi hurja”.
Ihmeellistä on se energia, millä lapset jaksavat, eivät väsy, eivätkä minkäänlaiset kieputukset aiheuta huonoa oloa – aikuinen, puhumattakaan mummoikäisistä, ei moiseen pystyisi.
Mukava päivä ja iloinen lapsenlapsi, siinä tärkeimmät sisällöt tälle lauantaille.
Matkustin eilen junalla Hyvinkäältä Tampereen kautta Ouluun. Junaa täytyi vaihtaa Tampereella, sillä saavuin lähijunalla R Hyvinkäältä Tampereelle. Pikajunien pysähtymisiä asemilla on vähennetty. Harmillista sikäli, että matkaa olisi mukavampi tehdä junanvaihdoitta, mutta nykyään se ei ole mahdollista. Sää oli sateinen ja kylmä: Suomen kesä on kuin Teneriffan talvi! Ainakin tänä kesänä näin on ollut.
Oulussakin satoi reippaasti. Mutta muutama mummoilupäivä on edessä, joten sade ei haittaa, mummoilu voittaa!
Tänään on ollut aurinkoista, mutta viileää. Ainolan puistossa oli silti paljon kesänviettäjiä, lomalaisia. Jäätelökioskilla oli jono, vaikka kylmä viima kävi mereltä päin. Hampaat kalisten jäätelöt söimme.
Keski-Euroopassa on kuumaa. Espanjan mantereellakin lähes 40˚, paikoin enemmän. Kanariansaarilla ei ole, kuten tiedämme, niin kuumaa kuin mantereella, meri viilentää. Kyllä suomalaisillekin soisi jo lämmintä. Ensin ankea talvi lumineen, pakkasineen ja liukkauksineen (ainakin pohjoisessa) sitten viileä kesä. No, mitä lienee tulossa, sitä emme tiedä.
Olen viettänyt kolmena kesänä Suomen loma-aikaani Hyvinkäällä. Nyt, kun olen jo päässyt hieman ”kartalle”, olen ryhtynyt miettimään, mikä on tämän paikkakunnan historia, miksi Hyvinkää, jota en yhtään tuntenut aiemmin, on rakentunut tänne ”keskelle ei-mitään”? Anteeksi hyvinkääläiset, en tarkoita vähätellä. Mutta täältä puuttuu vesi: meri, joki tai järvi, jotka usein ovat olleet asutuksen lähtökohtana. Esimerkkinä Kemi tai Oulu, jotka ovat muodostuneet paikkaan, jossa suuri joki on laskenut mereen ja joissa uitto ja paperi/selluloosateollisuus on antanut mahdollisuuden työllistyä ja kaupunki on alkanut rakentua.
Ja kuinka paljon rannikkokaupunkeja Suomessa onkaan!
Hyvinkää on rautateiden risteyskohta, se lienee yksi tämän paikkakunnan muodostumiselle tärkeä syy.
Kirjassa Hyvinkään seudun historia, Hyvät, pahat ja hyvinkääläiset (Anu Lahtinen 2017) kirjoitetaan, että ”seudulla on ollut kulkijoita luultavasti siitä lähtien, kun mannerjäätikön reuna vetäytyi ja nykyinen Salpausselkä nousi esiin laskevan veden alta.” Asutusta ja maanviljelystä on alueella ollut jo 1500-luvulta alkaen. Helsingin ja Hämeenlinnan välinen tieyhteys – yksi vanhoista maanteistä – on mainittu historiankirjoissa ensimmäisen kerran vuodelta 1563. Noina aikoina Tallinnasta Hämeenlinnaan kulki mm. ratsujoukkoja, jotka yöpyivät Hyvinkäänkylässä.
Rautatien rakentaminen 1800-luvun puolessavälissä Helsingistä Hämeenlinnaan ja Hyvinkäältä Hankoon vilkastutti paikkakunnan elämää. Rautatie rakennettiin pohjoiseen Suomeen, esimerkiksi Ouluun 1880-luvun lopulla.
1800-luvun lopulla Suomessa merkittäviä teollisuudenaloja olivat puu- ja paperiteollisuus. Hyvinkäältä puuttui vesivoimaa, joten maanteitse ja rautateitse kuljetettavat raaka-aineet mahdollistivat teollistumisen: villatehdastoiminta alkoi.
Hyvinkäällä aloitti samoihin aikoihin myös parantola, sanatorio, lepoa ja kuntoutusta kaipaaville, ei tuberkuloosipotilaille, vaan hoidettiin ”yleistä heikkoutta, unettomuutta, pääkipua, hermostollisia häiriöitä, neurasteniaa, hysteriaa, vähäversyyttä, reumatismia” ja se kaltaisia oireita. Parantolarakennukset olivat mäntymetsän siimeksessä, koska siellä ajateltiin raikkaan ilman parantavan. Monet tuberkuloosiparantolat Suomessa omasivat saman hoitoajatuksen.
Vuoden 1918 sisällissodan laineet löivät myös Hyvinkäällä. – Siitä vappuna jo kirjoitinkin.
Myöhemmin metalliteollisuus on ollut merkittävä työllistäjä paikkakunnalla, mm. VR:n konepaja, Koneen hissi – ja nosturitehdas, joista jälkimmäiset toimivat edelleen. Suomen rautatiemuseo sijaitsee Hyvinkäällä.
Kaupunki on tunnettu myös taidekaupunkina, Helene Schjerfbeck on asunut Hyvinkäällä, samoin mm Tyko Sallinen, Jalmari Ruokokoski, Yrjö Saarinen.
Kaupungin sijainti noin 50 km päässä Helsingistä on tietysti etu; lähijunalla pääsee helposti pääkaupunkiin.
Tänään, suomalaisena juhannuspäivänä satoi aamusta saakka. Niinpä grillailut saivat jäädä ja ruokaa tehtiin sisätiloissa. Paistoimme lohta – valurautapannussa tietenkin. Sellaista ei Teneriffalta löydy, joten pitänee viedä syksyksi pannu Suomesta. Teflonpannut olen hylännyt niistä irtoavien kemikaalien/ kaasujen takia (esim PFAS -yhdisteiden vapautuminen ruokaan).
Uusia perunoita meillä oli omatekoisen vihreän mojon kanssa. Mojoon tarvitaan oliiviöljyä, viinietikkaa, valkosipulia, vihreää paprikaa, chiliä, korianteria, suolaa ja pippuria, kaikkia ”sopiva määrä”, jokaisella tekijällä on oma resepti määristä: kokeilemalla oppii. Sauvasekoittimella mojo saadaan konsistenssiltaan halutuksi.
Jälkiruuaksi teimme kermavaahto-vaniljarahkaa, johon lisättiin cavassa (kuohuviinissä) uitettuja mansikoita. Meillä ne marinoituivat yön yli jääkaapissa. Annos viimeisteltiin kaurakeksimurusilla.
Kesä on kukkeimmillaan. Tänään Suomessa vietetään juhannusaattoa, vääränä päivänä! Oikea aattohan olisi 23. päivä (kuten Teneriffalla), mutta tämä on yksi monista täällä siirretyistä juhlapäivistä. Sää näyttää kuitenkin suosivan siinä mielessä, että on aurinkoista. Eilen satoi ja huomisellekin on luvattu sateita. Viileää on, noin 15˚ aamupäivästä.
Juhannusmuistoja lapsuudesta:
Yleensä menimme koko perheellä – isä, äiti ja minä – telttaretkelle meren rannalle. Koska vietimme kesät Kemissä, mummoloissa, meren ranta oli lähellä. Ajelimme polkupyörillä Vähämaahan, joka oli retkipaikka niillä tienoin, missä Kemijoki laskee mereen, suistoalueella, josta löytyi pitkästi hiekkarantaa. Vähämaahan tuli muitakin juhannuksenviettäjiä, mutta alueelta löytyi myös rauhallisia rantoja telttailla.
Mummolassa ulkoportaiden molemmin puolin pystytettiin metsästä haetut pienehköt koivut koristeeksi. Mummo keitteli puuhellan ääressä juhannusjuustoa, tai ”makiaa juustua”, miksi sitä myös kutsuttiin.
Ruokakokeiluja juhannuksen alla, menevät ”jatkoon” molemmat.
Fetajuustopasta:
Näitä tarvitaan: Fetajuustopalanen, noin 200g, oliiviöljyä reiluja lorauksia, pieni chilipalko. Kirsikkatomaatteja rasia, suolaa ja mustapippuria hieman, pari kynttä valkosipulia murskattuna, spagettia sopiva määrä.
Laita fetapalanen kokonaisena uunivuokaan, päälle chiliviipaleita. Valele oliiviöljyllä, jota saa olla runsaasti. Asettele tomaatit vuoan reunoille ja pyöräyttele öljyssä. Lisää valkosipuli ja mausteet tomaattien sekaan. Paista 200˚ uunissa parikymmentä minuuttia ja lisäksi grillivastuksen alla 225˚ kymmenisen minuuttia.
Keitä spagetti kypsäksi (tai al dente, jos pidät siitä enemmän). Valuta vesi pois ja lisää paistettuun feta-tomaattiseokeen, ja pyöräyttele kauhalla/ haarukalla kaikki tasaisehkoksi seokseksi. Koristele basilikanlehdillä. Valmis!
Sillisalaatti:
Tarvitaan salaatinlehtiä, kevätsipulia, tuoretta kurkkua, keitettyjä kananmunia, muutama retiisi, saaristolaisleipää, silliä (pieni purkillinen).
Keitä kananmunat, jäähdytä, kuori, paloittele. Paahda pannulla öljyssä saaristolaisleipää, joka on leikattu pieniksi kuutioiksi. Leikkaa retiisit, kurkku ja sipuli pieniksi paloiksi. Kokoa salaatti vadille niin, että alimmaiseksi tulevat salaatinlehdet, päälle vihannekset ja lopuksi leipäkuutiot ja silli sekä kananmunalohkot.
Playa Jardinin ranta on tänään avattu, uimakielto poistettu. Ayuntamienton edustajat ovat käyneet avaamassa rannan virallisesti leikkaamalla kieltonauhan poikki. Tämän tiesi kertoa rtvc.es.
Kesä on vihdoin tullut Suomeen. Sen parin viikon aikana, minkä olin poissa, muutos on huomattava. Kaikkialla on kesän vihreää, kukat kukkivat, muutama lämmin päivä on jo saatu.
Ensimmäiset mansikatkin jo maistettiin, läheiseltä mansikkatilalta ostetut. Hyviä ja makeita, mutta kalliita olivat.
**********************
Tulevalla viikolla on juhannus, täällä Suomessa. Teneriffalla se on perinteisellä paikallaan, eli juhannusaatto on siellä maanantaina 23.6. Teneriffalla on tapana kokoontua rannalle ja sielläkin poltellaan kokkoja ja nuotioita aattona ja juhannuspäivänä perinteisesti uitetaan vuohet meressä, muellella, kalasatamassa.
Playa Jardinin veden laatu on jo tutkijoiden mukaan hyväksyttävää, aprobado, mutta tutkimuksia vielä jatketaan. Rannan avaamisesta uimiseen ei ollut vielä tietoa rtvc.es -sivulla.
P.S. Uusin uutinen: ranta avattaneen ensi viikolla
Sitten taas paluulento Suomeen. Teide näkyi komeasti pilvimaton yllä, kun kun kone nousi pohjoisen kentältä. Tavakseni on muodostunut se, että lennän residenttialennuksella Malagaan, vietän väliyön jossakin edullisessa lentokentän läheisyydessä sijaitsevassa hotellissa ja seuraavana päivänä lennän Helsinki-Vantaalle. Niin nytkin. Suoria lentoja ei turistisesongin ulkopuolella Teneriffalta Suomeen ole – onneksi. En jaksa enää kuuden ja puolen tunnin puuduttavaa lentoa! Yön levänneenä loppumatka sujuu mukavammin.
Koko reilun kahden viikon matkustusperiodi on nyt suoritettu ja vielä onnistuneesti. Kaikki Teneriffalla hoidettavana olleet asiat sujuivat aikataulujen mukaan eikä yksikään lento ollut myöhässä.
