Sitten palasimme pohjoiseen, nyt kumppanin kanssa ja autolla. Suomi on pitkä maa, taas kerran sen totesimme. Liikennettä oli vähän, kun juhannus on ohi eikä ole viikonloppu.

Suomessa on noin 2,7 miljoonaa autoa (Tilastokeskus 2018) ja 5,5 miljoonaa asukasta (Eurostat).

Teneriffalla on noin 776 000 autoa (Diario de Avisos 2018) ja noin 933000 asukasta (Statista).

Teneriffan pinta-ala on 2034 neliökilometriä.
Suomen pinta-ala on 338424 neliökilometriä.

Tässä siis hieman faktatietoa selitykseksi siihen, miksi Teneriffalla tuntuu olevan liikaa autoja!

Taas matkakärpänen puraisi. Ihan vielä ei ole Teneriffalle paluun aika, lennän vain Helsinkiin pikareissulle.

Nykyään Oulussa lentoasemalle ajavat bussit numero 8 ja 9. Tulin bussi 8:n kyydissä, ja melkoinen kiertoajelu se oli, lähinnä siksi, että niin paljon muistoja palautui mieleen matkan varrelta. Bussi kierteli lähtiessä ohi Raksilan markettien ja Välkkylän, johon aikoinaan v. 1975 tulin, kun Ouluun muutin. Paljon muistoja, hyviä ja huonoja, ja miten nopeasti nuo vuodet ovat menneet!

Oulun lentoasemalla on tosi hyviä lepopaikkoja turvatarkastuksen jälkeen. Säkkituoleja, joissa voi makoilla ja ladata omia ja laitteiden akkuja.

Kaupunkijuhannus Oulussa. Aamulla satoi, sitten oli puolipilvistä, mutta lämmintä. Suomessa on juhannusaatto, Teneriffalla fiesta de San Juan vietetään ”oikeaan aikaan”, eli aatto on 23. päivä sunnuntaina ja juhannuspäivä 24. päivä maanantaina.

Tänään on joka tapauksessa kesäpäiväntasaus ja Teneriffalla on alkanut virallinen kesä. Se alkoi klo 17.54 Espanjan mantereen aikaa, kesä kestää 93 päivää 15 tuntia. Minua edelleen viehättävät nämä tarkat vuodenaikojen vaihtumiset Teneriffalla!

Viime päivinä sää on suosinut ja Ainolan puisto on kaunis paikka päiväkävelylle lapsenlapsen kanssa. Puistojoogaakin siellä näyttää olevan. Mummoiluloma jatkuu vielä.

Kevään vihreys alkaa kääntyä kesän vihreäksi. Juhannukseksi lupaillaan sateita tänne pohjoiseen; saa nähdä miten käy.

P.S. Nyt olisi blogissani jo 400 000 käyntiä, jos se edellinen kävijälaskuri ei olisi tiltannut. Olen laskeskellut, että hieman yli 100 kävijää päivässä on, siitä olen iloinen. Ehkä he ovat vakiokävijöitä, mutta sitä tärkeämpiä minulle.

Olipa yllättävän rankka, joskin antoisa kaksiviikkoinen 24/7 kanarioystävän tulkkina ja oppaana. Hänen kotiinpaluunsa jälkeen olin todella uupunut. Espanjan kieli jäi ”päälle” niin, että vahingossa aloitin puhumisen ensin espanjaksi ja ajatuksissani käänsin edelleen lauseita. Ja unet! Vielä viime yönä näin espanjankielisiä unia. No, jospa kielitaito kehittyi.

Nyt on vuorossa lepoa ja mummoilua.
Oulun päivät ovat meneillään seuraavina viikkoina, kaupungissa on paljon tapahtumia, on lämmintä ja aurinkoista.

Ystäväni on paluumatkalla kotiin Teneriffalle. Eilen ehdimme vielä kuunnella Rotuaarilla live-musiikkia. Hienosti nuoret soittivat ja lauloivat ja sääkin oli aurinkoinen, tosin viileä.

Saatoin ystävän Oulun lentokentälle, josta hänellä oli lento Helsinkiin ja sieltä Malagan kautta Tenerife Surille.

Oulun lentoaseman automaatissa, josta saa boarding passin (tarjeta de embarque), voi valita kieleksi myös espanjan. Se on hyvä! Jotakin espanjankielistä sentään!

P.S. Eräs lukija kysyi, kävikö ystävä saunassa. Kyllä kävi, Kemissä, vieraillessamme äitini luona. Ystävä halusi mennä saunaan yksin. Ja varmuuden vuoksi hän kysyi vielä, että onko totta, että lauteille mennään ilman vaatteita, esim. pyyhettä ympärillä. Kerroin, että alasti mennään, näytin löylyn heittämisen ja selitin kuinka siellä ollaan. Ja sen, että tarkkoja minuuttimääriä ei ole, niitäkin hän kysyi. Saunareissu meni oikein mukavasti ja ystävä piti kokemastaan.

Kävimme Pohjois-Pohjanmaan museossa, tuossa minulle tutussa paikassa, jossa olen käynyt jo lapsena isäni kanssa, vaikka emme Oulussa asuneetkaan. Lapsuudesta muistan saamelaisten osaston ja kodan – ne ovat museossa ennallaan.

Paljon oli nähtävää ja tulkattavaa. Uskon, että ystävä sai perustiedot Oulun seudun historiasta, terva-asiakin tuli kerratuksi.

Ystävääni ja minua viehättivät eniten 1970-luvun tutut nuoruuden näkymät ja minua (tietysti!) nukkekodit. Oulun pienoismalli 1930-luvulta on hieno.

Kysyin ystävältä, mikä on Suomessa hyvää. Vastaus oli: puhdas ilma, vähän autoja (pinta-alaan verrattuna, luulen) ja polkupyörät (Ouluhan on tunnettu pyöräilykaupunki!).

Tämän päivän kylmästä säästä ja kovasta tuulesta hän kommentoi: – Tämmöistä olen kokenut joulun aikaan Madridissa.

Tänään käyntikohteitamme olivat kaupunginkirjasto ja Merimiehenkotimuseo (kyllä, kaupungin sivuilla kirjoitetaan yhteen!) Pikisaaressa.

Museossa näimme mielenkiintoisen palan Oulun ja Pikisaaren historiaa. Talo on rakennettu 1730-luvulla ja paitsi että se on Oulun vanhin talo ja säilynyt kaupungin tulipaloista vahingoittumattomana, se on toiminut myös tullitupana Limingan tien suunnassa. Myöhemmin se on siirretty Pikisaareen ja taloon on sisustettu 1800-luvun merimiehen (ja perheen) asunto.

Tämän kaiken ja vähän muutakin opin, kun käänsin ystävälleni kaiken espanjaksi. Museon opas lupasi lähettää eteenpäin aloitteen siitä, että kaupungin nähtävyyksistä pitäisi saada myös espanjankielisiä esitteitä.

Kaupunginkirjastossa oli muutama hylly espanjankielisiä kirjoja. Löytyi myös monia klassikkoteoksia, joita ystäväni on lukenut opiskeluaikoinaan. Hyvä, että niitä on saatavilla Oulussakin. Kirjaston luokittelusysteemi ja eri osastot ja lukusalit ovat samantapaisia kuin Teneriffallakin. – Minä olen tutustunut siellä vain Puerton vanhaan kirjastoon. Sovimmekin, että tutustumme jatkossa myös La Lagunan kirjastoon, joka on ystävän tutuin kirjasto.

Kävimme kierroksella Kemissä. Jäänmurtaja Sampo oli nähtävänä Ajoksen satamassa, sisälle tosin ei päässyt. Kanarioystävälle se, että meri jäätyy tai että on olemassa laivoja, jotka särkevät jäätä, oli uutta. Mutta meren hän tunsi mereksi nyt, kun näkyi ulappaa.

Puutavaravaunut ihmetyttivät. Ja se, että niin paljon puita ”tuhotaan”. Oli selitettävä pitkään puu-, paperi- ja selluloosateollisuuden merkitystä Suomelle.

Katselimme myös kukkia: mustikka kukkii, Suomen maakuntakukka kielo ja Lapin maakuntakukka kullero kukkivat myös.

Mutta sitten se pahin: sääsket ovat tulleet, ärhäkkäinä hyökkäämään iholle! Ystävä sanoi, että hän taitaa sittenkin palata Teneriffalle.

Niinpä, talvella pakkaset ja kesällä sääsket: kaksi hyvää syytä asua Kanarialla.