Kävimme Pohjois-Pohjanmaan museossa, tuossa minulle tutussa paikassa, jossa olen käynyt jo lapsena isäni kanssa, vaikka emme Oulussa asuneetkaan. Lapsuudesta muistan saamelaisten osaston ja kodan – ne ovat museossa ennallaan.
Paljon oli nähtävää ja tulkattavaa. Uskon, että ystävä sai perustiedot Oulun seudun historiasta, terva-asiakin tuli kerratuksi.
Ystävääni ja minua viehättivät eniten 1970-luvun tutut nuoruuden näkymät ja minua (tietysti!) nukkekodit. Oulun pienoismalli 1930-luvulta on hieno.
Kysyin ystävältä, mikä on Suomessa hyvää. Vastaus oli: puhdas ilma, vähän autoja (pinta-alaan verrattuna, luulen) ja polkupyörät (Ouluhan on tunnettu pyöräilykaupunki!).
Tämän päivän kylmästä säästä ja kovasta tuulesta hän kommentoi: – Tämmöistä olen kokenut joulun aikaan Madridissa.
Joko kanarioystäväsi pääsi suomalaiseen saunaan? Mitä tuumi?