Vietin ikimuistoisen viikon Hyvinkäällä. Hyvinkään sanatorio, kylpylä-parantola, mm. Lars Sonckin suunnittelema rakennus torneineen oli Suomen ensimmäinen muille kuin keuhkosairaille tarkoitettu lepo-ja toipumispaikka. Se toimi sanatoriona 1896 alkaen. Yksi asiakkaista oli esim. venäläinen runoilija Anna Ahmatova, jonka muistolaatta on talon seinässä.
Punaisten muistomerkeillä kävimme myös. Surujen puisto on paikka Hyvinkäällä sisällissodan aikaan teloitettujen punaisten muistoksi.
Vietimme myös romanttisen kynttiläillan kuulaassa syyssäässä muistellen nuoruutta ja ideologiaamme, joka meissä elää yhä. Myös Teneriffalle palasimme ajatuksissa usein.
Ja lopuksi kävimme katsomassa ”perusmaisemaa”, taiteilijaystäväni on maalannut siitä yli 500 työtä, ikuistanut sään, valon ja vuodenaikojen vaihtelut. Osa tästä käsitetaiteellisesta työstä on Hyvinkään taidemuseon kokoelmissa.
Matkapäivä. Aamuseitsemän jälkeen lähdin Puertosta lentokenttätitsalla 30 kohti pohjoisen kenttää. Sieltä Vuelingin siivin lento vei ensin Barcelonaan ja pienen odottelun jälkeen toisella Vuelingin koneella Madridiin. Minua huolettivat vähän Madridin seudun sateet viime päivinä, mutta onneksi niistä ei ollut jäljellä kuin yksi musta pilvi laskeutuessa. Se tosin heilutteli konetta melko paljon. Hyvin pääsimme kuitenkin alas.
Madrissa kulkee terminaalien välillä ilmainen bussi, sillä terminaali 4 on etäällä kolmesta muusta terminaalista. Yövyn taas kerran lentokenttähotellissa, se on minulle jo lähes harrastus. Ja matkalla olo on mukavaa, vapaana kaikesta ja ”ei missään”.
Matkalaukkujen maksullisuudesta johtuen minulla oli nyt se ”pieni laukku”, jonka saa ilman lisämaksua edessä olevan penkin alle. Vahva suositus: isohko, tukevasta kankaasta ommeltu kangaskassi, johon saa mahtumaan kohtalaisen määrän vaatteita ja tavaroita on hyvä ratkaisu. Melkein sama määrä mahtuu kuin pieneen matkalaukkuun. Kassin sai sitten sullottua penkin alle, eivätkä tavarat edes kärsineet, olivat omissa pussukoissaan (ns meikkipusseissa) kassissa. Kätevämpääkin kuin matkalaukkujen nostelu ylähyllylle. Kiitos kassista ES!
Tapasin eilen bloginlukijaystävääni. Oli mukava ja kiinnostava keskustelutuokio. (Onkohan kolme tuntia tuokio?) Me, jotka olemme eläneet nuoruutemme 60- ja 70-luvuilla olemme edelleen – ainakin sisältä päin – niitä vanhoja hippejä, vasemmistolaisia, anarkisteja ja kapinallisiakin. Ulkokuori on vaan vähän rapistumassa mutta mitä siitä! Suremme nykymaailman menoa, oikeistolaistumispolitiikkaa, sotia ja konflikteja. Me, rauhan ja rakkauden sukupolvi!
Illalla katsoin uutisia. Åbo Academissa oli tehty tutkimus Suomen viime vaalien äänestäjistä. Yli 65-vuotiaat eivät äänestä perussuomalaisia. Eivät tietenkään, me emme ole vaihtaneet nuoruuden ideologiaamme, emmekä vaihda.
Nyt kotimatkan jatkuu. Tänään lennän Norskilla Espanjan mantereelle. En ole lentänyt heidän koneellaan sitten pandemian, koska peruuntuneiden lentojen korvaamisessa oli ongelmia ja taisi koko yhtiö olla vaikeuksissa. Toivottavasti matka menee hyvin.
Täytyy antaa positiivista palautetta lentokenttähotelli Pilotille. He hyvittivät kaksi yötä, jotka minulla jäivät käyttämättä kun edellinen matkani peruuntui koronan takia. Ne yöt vietin nyt hotellissa.
Tax free palautuksen uudesta elektroniikastani sain anottua Treminaali 2:n tuloaulassa sijaitsevalla Planet-tiskillä. Palautus maksetaan luottokorttitilille muutamassa päivässä. Tällä kertaa piti näyttää myös ”sinetöity” (= tax free -teipattu) paketti.
Teneriffalla ja Puertossa alkaa heinäkuu, juhlakuukausi. Fiestojen ohjelma on jo ilmestynyt, täytyy perehtyä siihen kunhan olen kotona.
Suomen loma on lopussa. Juhannuksen seutu Oulussa ja Kemissä meni mummokuplassa lapsenlapsen kanssa niin, että blogi jäi tekemättä. Hyvä mieli jäi siitä, että lapsenlapsen kanssa sai viettää aikaa.
Uutisetkin ovat jääneet lähes seuraamatta, vaikka paljon merkittäviä asioita on tapahtunut. Suomen uusi hallitus on saanut runsaasti kritiikkiä paitsi oppositiolta, myös somessa ja kaikissa tiedotusvälineissä ja jokapäiväisissä keskusteluissa. Toivottavasti tämä hallitus kaatuu ennenkuin se ehtii tehdä ja käytäntöönpanna surkeita leikkaussuunnitelmiaan.
Venäjällä on tapahtunut outoja juttuja: mikä lienee totuus? Mihin voi nykyään luottaa?
Nyt lähden pikkuhiljaa paluumatkalle.
*********************
Kanarian uutisia katsoin hieman tänä aamuna. Pisin tunneli Teneriffalla, Erjoksessa, on saatu porattua kallion läpi. Kolme ja puoli vuotta ”sormustietä” (anillo insular) saaren länsipuolen reittiä on jo rakennettu. Jatkossa, kunhan tie saadaan valmiiksi, oletetaan, että ruuhkat Santa Cruziin helpottavat. Lentokentällekin pääsee jatkossa myös uutta tietä ilman kiemurtelua sik-sak-reiteillä (vaikka minua ne miellyttävätkin).
Oulun maisemissa. Ajelin lähibussilla D (uusi linja Heinäpään kautta) Limingantulliin. Tuttuja maisemia oli etenkin Heinäpäässä, jossa suurimman osan Oulun vuosistani asuin. Sitten ylitin kävellen Joutsensillan ja otin panoraamakuvan kaupungista. Ratapiha on siinä pääosassa ja kaupunki kaukana. Missä on se merellinen Oulu? Nallikarissa? Siellä en ole tällä reissulla käynyt.
Etelän lämmenneet ilmat eivät ole vielä tänne asti ehtineet, +19 luvataan.
*************
Teneriffalla on satanut runsaasti eilen. Orotavan Corpus-hiekkamaalauskin on kärsinyt veden tulosta. Sateita Teneriffalle luvataan lisää, lämmintä siellä on riittävästi.
Asuntokauppa saarilla on kevään vilkkauteen verrattuna hidastunut. Orotavan talon kohtalosta ei ole vielä tietoa. Menen tapaamaan asianajajaani kun palaan kotiin.
Tuomet kukkivat. Kirjoitan tätä Pekurin kirjastossa, joka on keskeisellä paikalla Oulun keskustassa.
Olen viettänyt viikonlopun lapsenlapsen kanssa: vauhtia, leikkejä ja keskusteluja on riittänyt. Neljävuotias on oivaltava, kyselee sanoja ja ilmauksia, joita ei ymmärrä. Leikeissä on selvästi pidempi juoni kuin vielä vuosi sitten. Nukkuminen ei ole ollenkaan mukavaa ja syömäänkin ehtii vain pikaisesti leikkien välissä. Mummo kyllä haluaisi viettää siestan tai päiväunet, mutta lapselle se ei tule kysymykseenkään: hyvän leikkiajan tuhlausta se olisi!
Tänään majoitun loppulomaksi airbnb-asuntoon. Tarvitsen välillä omaa rauhaa ja aikaa. Lapsi on puolet ajasta äidillään, silloin mummo on ”vapaalla”.
***********
Espanjan ja siis myös Teneriffan vaalit menivät huonosti! Valtakunnan tasolla PP (~kokoomus) ja VOX (äärioikeisto) menestyivät. Sama suuntaus kuin Suomessa, jossa kokoomus ja persut olivat suosittuja. Tästä ei hyvä seuraa!
PSOE (sosialidemokraatit) menestyivät kohtalaisesti, mutta absoluuttista enemmistöä he eivät saaneet missään. Podemos menetti edustajansa maan parlamentissa. Surullista ja harmillista.
Kanarian parlamenttiin PSOE sai 23 paikkaa, Coalición Canarias CC (~keskusta) 19 paikkaa, PP 15 paikkaa, Nueva Canarias 5, VOX 4, Agrupación Sosialista Gomera 3, La Agrupación Herreña Independiente (hierrolainen ryhmä) 1.
Palasin Ouluun. Kemin rautatieasemalla näytti olevan puutavaran kuljetusvaunut maalattu nykyään muodissa olevalla (neon)vihreällä, lienee sattumaa.
Kevät on pidemmällä täällä. Koivuissa on täysi lehti, tuomenkukat nupulla. Niiden tuttu tuoksuu leijuu jo ilmassa kesän tulon merkiksi.
Yövyin yhden yön airbnb-asunnossa aseman lähellä. Tuli tunne, että täytyy pitää yksi yönseutu ”vapaata” sukulaisvierailuista. Tämä on toinen airbnb-kokemukseni, ensimmäinen oli Las Palmasissa passinhakureissulla vastikään. Ja taas oli ongelmia avaimen kanssa. Sama systeemi kuin Las Palmasissa, avain oli koodilukon takana pienessä kotelossa (LP:ssa läheisen baarin ulkoseinässä). Las Palmasissa tietysti kaikki lähistöllä olevat ihmiset tulivat auttamaan – en tiedä näkivätkö koodin. Oulussa sai etsiä ihan itsekseen sitä mustaa pyörää, jossa avainkotelo oli.
Mustia pyöriä koodilukoilla oli useita! Yritin avata yhtä lukkoa. Lopulta nuori nainen tuli kertomaan, että yritän avata hänen miehensä pyörän lukkoa. Siinä kun oli myös muovinen suojus, jossa olisi voinut olla avain. Onneksi oikea pyörä sitten löytyi (kuvassa).
Airbnb on kyllä näillä kokemuksin hyvä majoitusmuoto. Saa olla rauhassa ilman hotellisiivoojien koputtelua. Ja kaikki tarpeellinen näyttää olevan asunnoissa.
************
Vaalikampanja päättyy Teneriffalla tänään. Kanariansaarilla on 1,8 miljoonaa äänioikeutettua. – Minä en sitten saanutkaan äänestyspapereita. Virhe tapahtui, niin luulen, Puerton postissa, sillä virkailija laittoi anomukseen passin numeron, vaikka yritin selittää, että numero vaihtuu ja minua ei sillä voi tunnistaa. Sen sijaan NIE säilyy aina samana. Virkailija ei suostunut laittamaan anomukseen NIE:tä, koska pienessä vihreässä residencia-kortissa ei ole kuvaa.
Loma Berliinissä meni nopeasti ja pääasia oli yhdessäolo lasteni ja lapsenlapseni kanssa, kaupungin nähtävyydet jäivät tällä kertaa katsomatta. Osan niistä olen nähnyt jo aiemmilla reissuilla, joten mitään en niistä nyt kaivannutkaan. Lapsi kasvaa, kehittyy ja muuttuu nopeasti, miljoonakaupunki on ja pysyy seuraavaankin matkaan saakka. Toivottavasti, sillä tänä rauhattomana aikana ei tiedä koskaan mitä tapahtuu!
Niin jäi suurkaupunki taakse, palasimme Finnairin siivin Helsingin kautta Ouluun. Koivut ovat saaneet oksilleen keväänvihreät lehdet, mutta ilma on vielä viileää.
Miltä tuntui palata Suomeen? Yritin saada kiinni tuntemuksistani: ei, en koe ”ihanaa tulla Suomeen” -tunnetta, mutta Teneriffalle palatessa sen palaamisen ilon ja sykähdyksen tunnen. Kotiseutuvieraus, se kirja pitäisi lukea uudestaan!
Berliinipäivät ovat kuluneet lapsen ehdoilla leikkipuistoissa, joita kaupungissa on paljon sekä hotellissa ja sen pihalla leikkiessä. Kaupunginosa Mittessä on rauhallista ja miellyttävää, metrolla Alexanderplatzille matka on vain kaksi pysäkkiä. Kävin siellä ostoksilla – lämpimiä vaatteita oli liian vähän mukana.
Olimme samanlaisella lomalla vuosi sitten ja nyt seutu alkaa tuntua jo tutulta. Ei olisi ehkä hassumpi asumispaikkana Berliinikään, mutta kieltä täytyisi opetella. Vastaanotossa työskentelee nuori mies, joka puhuu myös espanjaa! Taas kerran vakuutuin siitä, että espanja on maailmankieli. Hintataso on täällä hieman korkeampi kuin Teneriffalla, mutta tietysti halvempaa on Suomeen verrattuna.
Malagassa vietetyn yön jälkeen lensin Eurowingsillä Berliiniin. Ensimmäinen kerta tällä lentoyhtiöllä, kokemus oli hyvä. Tilaakin oli riittävästi, sillä kone ei ollut täysi. Minulla oli taas ennakkotilaustaksi, jonka nimilapun näet kuvassa. Hieman oli nimeni muuttunut, mutta tunnistin itseni silti.
Berliini näyttää paitsi suurkaupungilta, myös näin toukokuussa vihreältä ja puistoja on paljon. Ihmisiä oli paljon piknikillä puistoissa, mutta eilinen äitienpäivä saattoi vaikuttaa asiaan. Ajelimme yli Spree-joen, ohi East Side Galleryn (osa muurista) ja Berlin Alexanderplatzin tuttuun hotelliin, jossa tyttäreni jo odotti.
Poikaani ja lapsenlastani nyt odotellaan, he saapuvat tänään. Sitten tämä mummo on onnellinen, kun lähes koko perhe on koossa pitkästä aikaa.
