Eilen oli San Andersin päivä, uuden viinin valmistujaispäivä. Jostakin syystä Puerton kalasatamassa ei ollut tänä vuonna minkäänlaisia viini- tai kastanjajuhlia, mutta lapsilla oli silti hauskaa peltipurkkeja vedellessään. Kolinaa ja meteliä riitti.
Orotavassa tai Icodissa olisi voinut olla paremmat fiestat.
Toinen turistipäivä: Ajelimme Teidelle. Siellä oli asfaltin uusimisen takia jonoja, mutta ei liian pitkiä odotuksia. Teiden huippu oli koko ajan pilvien peitossa, mitähän säissä tietänee tämä monen päivän hattu?
Tulimme Vilaforin paksun männyn kautta, kävimme syömässä cabraa ja palasimme länsipuolta takaisin. Sekä Gomera että La Palma näkyivät tänään.
Tänään kävimme ”turistikierroksella” serkkuni kanssa Puertossa. Aloitimme kalajalkakylvyllä; minä en siihen itse halua.
Kaunis ja lämmin päivä oli, Teiden sombrero kesti koko päivän ja muunteli ajoittain muotoaan. Vanhan kaupungin kuljimme läpi, Calle Mequinez on kaunis kuten aina. Kävelimme myös Jardinin rannan tuntumassa, siellä oli keltaiset liput ja paljon auringonottajia.
Kävelyä tuli lähes kuusi kilometriä, askeleita yli 8000. Vieraidemme ensimmäinen lomapäivä on siis ”suoritettu”.
Ei tullut sadetta, ei myrskyä, vaikka kuinka pilvien tanssia tarkkaili ja odotti. Syysmyrsky on kyllä yleensä käynyt ainakin kerran puhaltelemassa, nyt sitä saa vielä odottaa.
Tänään menemme hakemaan serkkuani etelän kentältä. Hän tulee miehensä kanssa, eivätkä kumpikaan ole koskaan aiemmin käyneet Kanarian saarilla.
Orotavan kaupunki on antanut sade- ja tuulivaroituksen; sade on alkanut jo viime yönä La Palman saarella. Saa nähdä, tuleeko myrskyrintama meille. Pilvet kyllä tanssivat pahaenteisesti Teiden yllä ja alla, haalea pilvihattukin on näkyvissä.
Kaupunki on perunut viikonlopun tapahtumia. Nyt vaan odotellaan, pitävätkö ennusteet paikkaansa.
Tänään kävimme illallisella guachinche El Cubanossa, tuossa tutussa paikassa hiekkatien päässä. Söimme paistettua juustoa, estampidoa ja bisteciä. Ja jälkiruokaa, tarta de tres leches, sillä yhdellä seurueestamme oli syntymäpäivä. Olimme ensimmäiset asiakkaat, sillä kello oli vasta n. 20. Canariot syövät myöhemmin. 🙂
Nyt löysimme aiemmin etsimämme paikan Boca Cangrejossa. Miellyttävä luolaan louhittu huoneisto aivan meren rannalla Santa Cruzista muutama kilometri etelään. Täällä vietämme illan ystävien seurassa – ja aaltojen kohinassa. Sitä kuunnellen huomiseen!
Löysimme Tajaon, joka ei kuitenkaan ollut se edellisenä päivänä etsimämme paikka. Tajaon olemme löytäneet jo muutama vuosi sitten, mutta aina se on etsimisessä. Tämä on meidän paras kivipaikkamme, ranta, jossa meri on vuosituhansia hionut suolaisilla aalloillaan kiviä ihanan sileiksi ja aurinko on niitä lämmittänyt. Kauniita kiviä! Niitä on ihan pakko ottaa muutama kotiinviemisiksi ja kuunnella niiden kertomaa. Kiven ikuisuus kiehtoo minua, sileänpyöreä pinta sopii siveltäväksi.
Ja meren kohina, aaltojen ääni, sitä voisi kuunnella loputtomiin.
Ajelimme Santa Cruzista kohti Candelariaa ja etsimme erästä pikkukylää, jonka osoitetta navigaattori ei tuntenut. No, päivä ja maisemat olivat kauniita, joten etsiskely oli ihan mukavaa. Harvemmin tuleekin käytyä saaren itä/eteläpuoleisella rannalla.
Täytyy etsiä tarkemmin kartoilta ja yrittää uudestaan.
Kävimme ostamassa uusia kesäkukkia edellisten, kuuman kesän kuivattamien tilalle. Nyt opin sen, että täällä ”kesäkukkia” voi istuttaa muutaman kuukauden välein ympäri vuoden.
Kävimme Tacoronten puutarhamyymälässä alakylillä, lähellä rantaa. Sieltä oli huimaavan hienot näkymät, vaikka calimaa olikin himmentämässä maisemaa. Näillä rannoilla vesi näytti olevan kristallinkirkasta.
Kaunista ja lämmintä on täällä meidän Teneriffan pohjoisessa.
Teneriffan etelä ei ole Kanariaa, sanoivat ystävämme ja siitä olen samaa mieltä. – Tällä tarkoitan turistikohteita Las Americas ja Los Christianos.