Arkistot kuukauden mukaan: kesäkuu 2024

Kemiin

Tila

Vastaa

Tänään matkustimme junalla Kemiin poikani ja lapsenlapseni kanssa.

Oulun kuuluisa seinägraffiti tai muraali ”Paskakaupunni” on taas muuttanut muotoaan.

Asemakertomus jatkuu:

Enää Oulun ja Kemin välillä ei ole yhtään asemaa, jolla juna pysähtyisi. Vanhaan aikaan asema on ollut Tuirassa, mutta kaipa se ei ole ollut tarpeen, sillä vanhan sanonnan mukaan: ”Väkeä kuin Tuiran asemalla, maitopänikkä ja polliisi”.

Haukiputaalla on ollut vanha asema myös, se on ollut asumiskäyössä. Iin asemalla näytti olevan ikkunat levytetty umpeen, siis ilmeisesti tyhjänä ja käyttämättömänä. Simossakin on ollut asemarakennus, samoin Kuivaniemellä.

Vesistöt kuvissa ovat Iijoki ja Kemin Takajärvi, lapsuuden uimapaikkani.

Oulun ja Kemin välillä on monta jokea: Oulujoki, Kiiminkijoki, Iijoki, Simojoki, Kuivajoki, Kemijoki. Ja rajajokena Ruotsiin päin on tietysti myös Tornionjoki.
Ilmeisesti, näin minulle on joskus opetettu, joet ovat syntyneet jääkauden jälkeen maannouseman (maankohoamisen) seurauksena kun sulanut vesi on virrannut mereen. Ja maa kohoaa edelleen tällä alueella n. 9 mm vuodessa merenpintaan nähden.

Oulussa

Tila

Vastaa

Kesäinen päivä Oulussa. Tämmöistä näkyi kaupungilla:
Osuuspankin taloa kaupungin keskustassa ollaan purkamassa. Rotuaari piknik -tapahtuma näyttää olevan käynnistymässä, esiintymislavoja ja ulkoravintolatiloja rakennellaan. Puistoissa on elämää muutenkin, yhden kuvaustapahtuman näin.
Alakuvassa on varjoselfie lapsenlapsesta ja mummosta; olen siis mummoilureissulla.

Anoin myöhästymiskorvausta eilisestä junamatkasta. Vastaus tuli heti aamulla: korvaavat puolet lipun hinnasta. Nopeaa ja helppoa, kaavake, jolla korvaus anotaan löytyy VR:n sivuilta.

Pohjoiseen päin

Tila

Vastaa

Olen tänä kesänä opetellut Etelä-Suomen paikkakuntia. Nyt vuorossa olivat rautatieasemat Hyvinkäältä Tampereelle, junasta kuvattuna.

Asemat (tai seisakkeet) ovat: Hyvinkää, Riihimäki, Ryttylä, Turenki, Hämeenlinna, Parola, Iittala, Toijala, Viiala, Lempäälä, Tampere.

Pohjoisen radan Oulusta ja Kemistä Kemijärvelle tunnen hyvin, sillä sitä olen matkustellut lapsuuteni ajan. Vanhat kauniit puurakenteiset asemarakennukset ovat aina viehättäneet minua. Onneksi niitä on vielä jäljellä radan varrella, osa edelleen asemana, mutta osa on myyty muuhun käyttöön.

Aiempina vuosikymmeninä asemilla toimi myös lipunmyynti ja asiakaspalvelu, nykyään lippuja saa vain netistä tai automaateista. Jokunen kioski asemilta vielä löytyy ja muutama asemaravintolakin, joista Kemin Hertta on minulle tutuin, viime vuosina olen siellä odotellut monesti junaa.

Milloin rautatie rakennettiin Etelä-Suomesta pohjoiseen? Kansallisarkiston sivuilla kirjoitetaan näin: Suomen rautateiden rakentaminen aloitettiin 1857. Ensimmäinen rata rakennettiin Helsingistä Hämeenlinnaan, se avattiin 1862. Vuonna 1870 valmistui rata Riihimäen kautta Pietariin ja nykyisen rataosuuden etelä-pohjoissuuntainen runko-osa saatiin valmiiksi 1910-luvun alkuun mennessä.

P.S. Jouduin matkallani tänään viiden junan junasumppuun, josta iltalehdetkin ovat jo kirjoittaneet. Yksi veturi ylikuumentui, pysähtyi Tampereen ja Seinäjoen välille ja liikenne ruuhkautui, kun junat eivät päässeet ylikuumenneesta ohi. Matka viivästyi 2 tuntia 20 minuuttia. Täytynee anoa VR:n lupaamaa myöhästymiskorvausta.

Taidepalkinnon Palas

Tila

Vastaa

Ympäristötaidenäyttely Palas on koottu Hyvinkään Palopurolle. Polku lähtee Haapasaarentien mutkasta noin kilometri Knehtilän luomutilan jälkeen. Tämä kesätapahtuma on toistunut jo useana vuotena. Osa teoksista on jäänyt luontoon pysyvästi, osa on uusia. Mukana olevat taiteilijat ja tämän kesän näyttelyn ajanjakso näkyy kuvassa.

Näyttely levittäytyy haarautuvan mestäpolun varteen ja osa teoksista on hieman syrjässä polusta, jopa hieman etsittävistä. Polku on kapea ja mutkitteleva, siinä on mm. kiviä ja puunjuuria, joten mitenkään helppokulkuinen polku ei ole.

Teokset ottavat kantaa paitsi luonnonmateriaalin käyttöön taiteessa, myös mm. sotien aikaisiin sankarivainajien kohtaloihin, myös luokkasodan uhreihin. – Olen oppinut aikoinani pakolaisterapiakoulutuksessa, että sotatraumat periytyvät kaksi tai kolme sukupolvea. Me olemme vielä niitä traumatisoituneita!

Muutama teos oli mielestäni epäsopiva metsän keskelle: esimerkkinä muovikääreistä koottu ”paketti” kannon päälle. Muutoinkin heräsi ajatuksia siitä, onko sopivaa valloittaa luonnonmukainen metsä teoksilla: sehän on taas yksi keino, jolla ihminen pyrkii hallitsemaan (lue: pilaamaan) ympäristöään.

Juhannus

Tila

Vastaa


Juhannusviikonlopun kuvat Suomesta.

Tänään, 23.6. on oikea juhannusaatto ja Teneriffalla se onkin omalla paikallaan: väki kokoontuu illalla rannalle nuotioiden ympärille. Yleensä Playa Jardinilla on myös suuri ”kokko” ja musiikkia. Huomenna siellä uitetaan vuohet.

Täällä Suomessa juhannus on jo ohi ja huomenna arkipäivä.

Suviranta

Tila

1

Kävimme Suvirannassa, Järnefeltin suvun kesä- ja ajoittaisessa talviasunnossa.
Suviranta sijaitsee Tuusulanjärven rannalla, jossa, kuten tunnettua, on aikoinaan elänyt aktiivinen taiteilijayhteisö.

1890- luvun lopulla monet taiteilijat olivat hankkineet itselleen maaseutuateljeen ja -kodin. Esimerkiksi Akseli Gallén-Kallela Ruovedeltä ja Emil Wickström Visavuoresta. Helene Schjerfbeck muutti samoihin aikoihin Hyvinkäälle, haluten Helsinkiä pienempään ja rauhallisempaan kaupunkiin. Hän ei halunnut maaseudulle.

Juhani Aho oli vaimonsa Venny Soldan-Brofeldtin kanssa muuttanut 1897 Tuusulanjärven rannalle Vårbacka-nimiseen taloon vuokralle. Sosiaalisena luonteena Aho houkutteli naapurustoon asumaan Pekka Halosen ja Eero Järnefelt rakennutti itselleen ja perheelleen samoihin aikoihin talon järven rannalle. Järnefelt ja Aho olivat läheisiä ystäviä koko elämänsä ajan ja koko Tuusulanjärven taiteilijayhteisöllä oli paljon yhteistä toimintaa ja myös sukulaisuussuhteita. Sibeliukset asuivat hekin lähistöllä, olihan Aino, Sibeliuksen vaimo, Eero Järnefeltin sisko.

Järnefeltin ateljee, atelieri, oli talon sydän. Se toimi paitsi taiteilijan työhuoneena, siellä järjestettiin myös juhlia. Taiteilija oli kiinnostunut myös puusepän ja -puunleikkaajan työstä, ja hän paitsi hankki kotiinsa antiikkihuonekaluja, myös valmisti kalusteita taidetyöskentelyn vastapainona ja hermolepona.

Taloa ympäröi puutarha, jossa kasvatettiin ja kasvaa edelleen sekä hyötykasveja että puita ja kukkaistutuksia. Osa puutarhasta on nimetty Versaillesiksi ranskalaisen mallin mukaan. Tontilla kasvaa nykyään myös komeita ja suuria yli satavuotiaita tammia.

Alppiruusut, joita niitäkin oli komea rivistö, olivat jo kukkineet tältä kesältä, mutta pionit hehkuivat vielä punaväreissään.

Suviranta on nykyään Järvenpään kaupungin omistuksessa, mutta Järnefeltin perillisillä on sinne elinikäinen käyttöoikeus. Taloon ja puutarhaan pääsee tutustumaan vain ajan varaamalla ja opastettuja kierroksia on muutama kerta viikossa.

Paluumatka

Tila

Vastaa

Paluumatka: Hotellilta Berlinin kentälle terminaaliin 1, josta Eurowingsillä Helsinkiin. Tuulet olivat myötäiset ja kone oli puoli tuntia etuajassa perillä. Laukkujen kanssa oltiin lähtöportilla tarkkana: basic-hinnalla sai ottaa mukaan vain yhden 40x30x25 käsimatkatavaran. Käsilaukunkin jouduin piilottamaan tuohon käsipakaasiin, joka onneksi oli niin tyhjä, että sinne mahtui.
Olen huomannut, että mitä enemmän matkustaa, sitä vähemmällä tavaralla tulee toimeen. Viikon reissuun on ihan turha ottaa mukaan matkalaukullista tavaraa etenkään nykyään, kun halvimmat liput eivät useinkaan sisällä maksuttomia laukkuja.

Suomessa näyttää olevan kesä vehreimmillään. Alemmat kuvat ovat Hyyppärästä (hevosineen) ja Vantaanjoen mutkasta Vaiveron myllytilan kohdalta.

Kotimatkalle

Tila

Vastaa



Nyt alkaa olla hyvä aika poistua Berliinistä. Täällä alkavat jatkapallon EM-kisat ja kaupunki on täynnä äänekkäitä faneja ja kaipa myös pelaajia. Meteli oli alkanut jo viime yönä, mutta onneksi en kuule juuri mitään toisella korvallani ja se sattui olemaan ylöspäin juuri silloin kun joku voitti, ilmeisesti Saksa.

Kävimme syömässä lounasta vietnamilaisessa ravintolassa. Tein sen virheen, joka on sattunut aiemminkin: lisäsin pöytämausteita (mm. chili) kokeilematta vahvuutta – pidänhän voimakkaasti maustetusta ruuasta – ja kävi niin, että yskin, kurkkua poltteli ja hikoilutti, mutta eihän ruokaa saa jättää syömättä. Hyvää se oli, mausteita vain ”hieman” liikaa.

”Teessä” oli inkivääriä, minttua, sitruunaruohoa, limeä, hunajaa. Se ei siis ollut teetä, vaan yrttihauduketta, mutta hyvää sellaista.

Urban Nation

Tila

Vastaa

Kävimme Urban Nation -nykytaidemuseossa. Pieni ja mielenkiintoinen tila kantaaottavine näyttelyineen oli kiinnostava, niinkuin nykytaide on mielestäni aina.
Museorakennuskin (sijaitsee vanhassa talossa) muuttaa ulkoista olemustaan, sillä lyhyin väliajoin se saa uudet muraalit seinilleen. Nyt talo näytti tältä:

Eikä vastapäinen talokaan ollut perinteisesti maalattu.

Museoon ei ollut sisäänpääsymaksua, lahjoituksia sai halutessaan antaa. Museossa järjestetään myös työpajoja, jossa halukkaiden on mahdollista toteuttaa luovuuttaan.

Lähin metropysäkki on Nollendorfplatz, mikäli joku kiinnostuu käymään. Suosittelen kyllä, kuten aina contemporary art-paikkoja.

Kaupungilla

Tila

Vastaa

Päivä kaupungilla. Ajelua metrolla ja suurkaupungin katselua. Lyhyen reitin lipun (kolme metropysäkkiä tai 6 bussi- tai raitiovaunupysäkkiä) voi ostaa edullisesti automaatista. Berliinin metrossa ei ole portteja sisääntuloissa tai ulosmenoissa, kuten jossakin muualla, vaan lippu täytyy olla vain kulkuvälineissä. Tarkastuksia on ja sakot saa ilman lippua matkustava, kuten yleensä kaikkialla.

Olimme liikkeellä arkipäivänä ja keskellä päivää, joten tungoksia ei ollut. Muutenkin kaupungilla oli rauhallista. Vitamiineja, hivenaineita ja luontaistuotteita myydään täällä paljon ja edullisia kauppoja löytyy, etenkin kun on paikallinen opas. ”Hienostokaupat” ja suuret ostoskeskukset kiersimme kaukaa.