Aihearkisto: Suomi Finlandia

Kiinanruokaa kotona

Tila

Vastaa

Kiinalaista ruokaa kotona valmistetaan näin:

Tarvitaan:

  • muutama kynsi valkosipulia pilkottuna
  • punasipuli pilkottuna
  • tuoreita herkkusieniä paloiteltuna
  • wok-vihannessekoitusta (tai erilaisia vihanneksia pilkottuna)
  • puoli punaista paprikaa pilkottuna
  • tuoretta inkivääriä pilkottuna tai jauhettua kuivattua inkivääriä
  • pakastettuja katkarapuja sulatettuna
  • seesaminsiemeniä
  • seesamiöljyä
  • osterikastiketta
  • kalakastiketta
  • cashew-pähkinöitä
  • sitruunamehua/limettiä/valkoviinietikkaa
  • hunajaa
  • soijakastiketta
  • kasvis- tai kalaliemikuutio (ilman natriumglutamaattia)
  • hieman maizenaa suurusteeksi
  • jasmiiniriisiä

Jasmiiniriisi keitetään ohjeen mukaan. Kastike tehdään vokkipannussa niin, että seesamiöljyssä kuullotetaan nopeasti seesaminsiemenet ja valkosipulit. Seokseen lisätään paloitellut kasvikset ja katkaravut sekä pähkinät. Lisätään mausteet: kala- ja osterikastiketta, etikkaa, soijakastiketta, liemikuutio murskattuna, etikka ja /tai sitruunanmehu. Lisätään hieman vettä ja pari rkl hunajaa sekä hieman maizenaa. Haudutetaan hetkinen ja niin maukas ruoka on valmis.

Pöytämausteena käytän riisin kanssa sweet and sour -kastiketta ja Sambal Oelek -chilitahnaa. Kannattaa käyttää nykyisten aasiankauppojen valikoimia. – Muistan kun 80-luvulla piti, ainakin Pohjois-Suomesta, käydä ostamassa näitä mausteita ulkomailta, ellei kauempaa niin Ruotsista.

¡Buen apetito!

Harviala

Tila

Vastaa

Eilen ajelimme Harvialassa, joka on Janakkalaan kuuluva kylä. Harviala on kuulu paitsi historiallisesta kartanostaan, myös taimitarhatoiminnastaan ja aiemmin myös karjanjalostuksesta. Harvialasta löytyy tietoa historiasta jo 1300-luvulta, jolloin kartano on rakennettu. Omistajat ja suvut ovat alueella vaihtuneet usein vuosisatojen aikana. Taimitarhatoiminta on alkanut vuonna 1913 ja se jatkuu edelleen. Taimitarha on yksi Suomen suurimmista puutaimistoista, ja sieltä on mahdollista hankkia monenlaisia taimia viherrakentamiseen.
Harvialan kartanon aluetta on ympäröinyt puutarha ja puisto, josta voi nykyäänkin löytää harvinaisia jalopuita, näitä ovat mm. amerikanjalopähkinä ja kääpiölännenpihta.

Kuvassa alhaalla oikealla näkyy entisen Sirola-opiston (nyk. Vanajalinna) päärakennus. Sirola-opisto oli vuosina 1946-1994 toiminut Yrjö Simolan säätiön ylläpitämä yhteiskunnallinen kansanopisto. Säätiön taustalla olivat Suomen kommunistinen puolue, SKDL sekä sen jäsenjärjestöt.

Nykyään Vanajalinnassa on ravintola- ja majoitustoimintaa.

Kemissä

Tila

Vastaa

Lähtökuvat Kemin asemalta pari päivää sitten. Puutavaravaunut ovat tyypillinen näky Kemissä: tehtaalle menossa. Kemissä on ollut pitkään paperi- tai selluloosatehtaita, vanhoilta nimiltään Kemi Oy ja Veitsiluoto Oy. Ne lienevät muuttaneet nimiään ja omistussuhteita sekä tuotantoprosessiaan jo moneen kertaan.

Kemi on tyypillinen teollisuuskaupunki. Se on perustettu jo 1869 ja se on Tornion jälkeen Lapin vanhin kaupunki. Teollisuuskaupunkiin muutettiin työpaikkojen perässä ja niinpä väestö olikin alunperin enimmäkseen muualta muuttanutta. Kemi rakentui Kemijoen ja Perämeren pohjukan yhtymäkohtaan, mihin rakennettiin Isohaaran voimalaitos. Se tarvittiin sodan jälkeiseen sähköntarpeeseen; voimalaitoksilla padottiin sittemmin koko pitkä Kemijoki.

Kemijoen uitto oli sekin tärkeä työllistäjä kaupungissa.

Kemi on aiemmin tunnettu ”Punaisena Keminä”, syynä voimakas työväestön muuttoliike kaupunkiin muualta maasta, ei vain lähitienoolta, vaan myös kauempaa. Työväenliike yhdisti tulijoita ja työväentaloista tuli uusien asukkaiden henkinen koti. (lähde: R Satokangas, väitöskirja 2004).

Minäkin olen jo pienestä tytöstä saakka osallistunut Kemin vappumarsseihin isäni kanssa – ja jatkanut perinnettä sitten muualla.

Kemiin

Tila

Vastaa

Tänään matkustimme junalla Kemiin poikani ja lapsenlapseni kanssa.

Oulun kuuluisa seinägraffiti tai muraali ”Paskakaupunni” on taas muuttanut muotoaan.

Asemakertomus jatkuu:

Enää Oulun ja Kemin välillä ei ole yhtään asemaa, jolla juna pysähtyisi. Vanhaan aikaan asema on ollut Tuirassa, mutta kaipa se ei ole ollut tarpeen, sillä vanhan sanonnan mukaan: ”Väkeä kuin Tuiran asemalla, maitopänikkä ja polliisi”.

Haukiputaalla on ollut vanha asema myös, se on ollut asumiskäyössä. Iin asemalla näytti olevan ikkunat levytetty umpeen, siis ilmeisesti tyhjänä ja käyttämättömänä. Simossakin on ollut asemarakennus, samoin Kuivaniemellä.

Vesistöt kuvissa ovat Iijoki ja Kemin Takajärvi, lapsuuden uimapaikkani.

Oulun ja Kemin välillä on monta jokea: Oulujoki, Kiiminkijoki, Iijoki, Simojoki, Kuivajoki, Kemijoki. Ja rajajokena Ruotsiin päin on tietysti myös Tornionjoki.
Ilmeisesti, näin minulle on joskus opetettu, joet ovat syntyneet jääkauden jälkeen maannouseman (maankohoamisen) seurauksena kun sulanut vesi on virrannut mereen. Ja maa kohoaa edelleen tällä alueella n. 9 mm vuodessa merenpintaan nähden.

Oulussa

Tila

Vastaa

Kesäinen päivä Oulussa. Tämmöistä näkyi kaupungilla:
Osuuspankin taloa kaupungin keskustassa ollaan purkamassa. Rotuaari piknik -tapahtuma näyttää olevan käynnistymässä, esiintymislavoja ja ulkoravintolatiloja rakennellaan. Puistoissa on elämää muutenkin, yhden kuvaustapahtuman näin.
Alakuvassa on varjoselfie lapsenlapsesta ja mummosta; olen siis mummoilureissulla.

Anoin myöhästymiskorvausta eilisestä junamatkasta. Vastaus tuli heti aamulla: korvaavat puolet lipun hinnasta. Nopeaa ja helppoa, kaavake, jolla korvaus anotaan löytyy VR:n sivuilta.

Pohjoiseen päin

Tila

Vastaa

Olen tänä kesänä opetellut Etelä-Suomen paikkakuntia. Nyt vuorossa olivat rautatieasemat Hyvinkäältä Tampereelle, junasta kuvattuna.

Asemat (tai seisakkeet) ovat: Hyvinkää, Riihimäki, Ryttylä, Turenki, Hämeenlinna, Parola, Iittala, Toijala, Viiala, Lempäälä, Tampere.

Pohjoisen radan Oulusta ja Kemistä Kemijärvelle tunnen hyvin, sillä sitä olen matkustellut lapsuuteni ajan. Vanhat kauniit puurakenteiset asemarakennukset ovat aina viehättäneet minua. Onneksi niitä on vielä jäljellä radan varrella, osa edelleen asemana, mutta osa on myyty muuhun käyttöön.

Aiempina vuosikymmeninä asemilla toimi myös lipunmyynti ja asiakaspalvelu, nykyään lippuja saa vain netistä tai automaateista. Jokunen kioski asemilta vielä löytyy ja muutama asemaravintolakin, joista Kemin Hertta on minulle tutuin, viime vuosina olen siellä odotellut monesti junaa.

Milloin rautatie rakennettiin Etelä-Suomesta pohjoiseen? Kansallisarkiston sivuilla kirjoitetaan näin: Suomen rautateiden rakentaminen aloitettiin 1857. Ensimmäinen rata rakennettiin Helsingistä Hämeenlinnaan, se avattiin 1862. Vuonna 1870 valmistui rata Riihimäen kautta Pietariin ja nykyisen rataosuuden etelä-pohjoissuuntainen runko-osa saatiin valmiiksi 1910-luvun alkuun mennessä.

P.S. Jouduin matkallani tänään viiden junan junasumppuun, josta iltalehdetkin ovat jo kirjoittaneet. Yksi veturi ylikuumentui, pysähtyi Tampereen ja Seinäjoen välille ja liikenne ruuhkautui, kun junat eivät päässeet ylikuumenneesta ohi. Matka viivästyi 2 tuntia 20 minuuttia. Täytynee anoa VR:n lupaamaa myöhästymiskorvausta.

Taidepalkinnon Palas

Tila

Vastaa

Ympäristötaidenäyttely Palas on koottu Hyvinkään Palopurolle. Polku lähtee Haapasaarentien mutkasta noin kilometri Knehtilän luomutilan jälkeen. Tämä kesätapahtuma on toistunut jo useana vuotena. Osa teoksista on jäänyt luontoon pysyvästi, osa on uusia. Mukana olevat taiteilijat ja tämän kesän näyttelyn ajanjakso näkyy kuvassa.

Näyttely levittäytyy haarautuvan mestäpolun varteen ja osa teoksista on hieman syrjässä polusta, jopa hieman etsittävistä. Polku on kapea ja mutkitteleva, siinä on mm. kiviä ja puunjuuria, joten mitenkään helppokulkuinen polku ei ole.

Teokset ottavat kantaa paitsi luonnonmateriaalin käyttöön taiteessa, myös mm. sotien aikaisiin sankarivainajien kohtaloihin, myös luokkasodan uhreihin. – Olen oppinut aikoinani pakolaisterapiakoulutuksessa, että sotatraumat periytyvät kaksi tai kolme sukupolvea. Me olemme vielä niitä traumatisoituneita!

Muutama teos oli mielestäni epäsopiva metsän keskelle: esimerkkinä muovikääreistä koottu ”paketti” kannon päälle. Muutoinkin heräsi ajatuksia siitä, onko sopivaa valloittaa luonnonmukainen metsä teoksilla: sehän on taas yksi keino, jolla ihminen pyrkii hallitsemaan (lue: pilaamaan) ympäristöään.

Juhannus

Tila

Vastaa


Juhannusviikonlopun kuvat Suomesta.

Tänään, 23.6. on oikea juhannusaatto ja Teneriffalla se onkin omalla paikallaan: väki kokoontuu illalla rannalle nuotioiden ympärille. Yleensä Playa Jardinilla on myös suuri ”kokko” ja musiikkia. Huomenna siellä uitetaan vuohet.

Täällä Suomessa juhannus on jo ohi ja huomenna arkipäivä.

Suviranta

Tila

1

Kävimme Suvirannassa, Järnefeltin suvun kesä- ja ajoittaisessa talviasunnossa.
Suviranta sijaitsee Tuusulanjärven rannalla, jossa, kuten tunnettua, on aikoinaan elänyt aktiivinen taiteilijayhteisö.

1890- luvun lopulla monet taiteilijat olivat hankkineet itselleen maaseutuateljeen ja -kodin. Esimerkiksi Akseli Gallén-Kallela Ruovedeltä ja Emil Wickström Visavuoresta. Helene Schjerfbeck muutti samoihin aikoihin Hyvinkäälle, haluten Helsinkiä pienempään ja rauhallisempaan kaupunkiin. Hän ei halunnut maaseudulle.

Juhani Aho oli vaimonsa Venny Soldan-Brofeldtin kanssa muuttanut 1897 Tuusulanjärven rannalle Vårbacka-nimiseen taloon vuokralle. Sosiaalisena luonteena Aho houkutteli naapurustoon asumaan Pekka Halosen ja Eero Järnefelt rakennutti itselleen ja perheelleen samoihin aikoihin talon järven rannalle. Järnefelt ja Aho olivat läheisiä ystäviä koko elämänsä ajan ja koko Tuusulanjärven taiteilijayhteisöllä oli paljon yhteistä toimintaa ja myös sukulaisuussuhteita. Sibeliukset asuivat hekin lähistöllä, olihan Aino, Sibeliuksen vaimo, Eero Järnefeltin sisko.

Järnefeltin ateljee, atelieri, oli talon sydän. Se toimi paitsi taiteilijan työhuoneena, siellä järjestettiin myös juhlia. Taiteilija oli kiinnostunut myös puusepän ja -puunleikkaajan työstä, ja hän paitsi hankki kotiinsa antiikkihuonekaluja, myös valmisti kalusteita taidetyöskentelyn vastapainona ja hermolepona.

Taloa ympäröi puutarha, jossa kasvatettiin ja kasvaa edelleen sekä hyötykasveja että puita ja kukkaistutuksia. Osa puutarhasta on nimetty Versaillesiksi ranskalaisen mallin mukaan. Tontilla kasvaa nykyään myös komeita ja suuria yli satavuotiaita tammia.

Alppiruusut, joita niitäkin oli komea rivistö, olivat jo kukkineet tältä kesältä, mutta pionit hehkuivat vielä punaväreissään.

Suviranta on nykyään Järvenpään kaupungin omistuksessa, mutta Järnefeltin perillisillä on sinne elinikäinen käyttöoikeus. Taloon ja puutarhaan pääsee tutustumaan vain ajan varaamalla ja opastettuja kierroksia on muutama kerta viikossa.

Paitoja

Tila

Vastaa

T-paitapainatusta serigrafiamenetelmällä

Seula oli jo valmiina. Silkkipainoseulakangas on ensin pingotettu alumiinikehykseen. Kangas on polyesteriä ja siihen on valotusemulsion avulla valotettu haluttu kuvio. Paita asetetaan painopöydälle, seula kiinnitetään pöydän saranaan ja kuvio kohdistetaan haluttuun paikkaan paitaan. Kankaan painamiseen sopiva väri vedetään raakelilla seulalle, sitten seula nostetaan varovasti ylös ja paita asetetaan kuivumaan. Kuivana väri kiinnitetään silittämällä pysyvyyden varmistamiseksi. Valmis!

**********************

Nuevo tragedia de migrantes, kerrottiin Kanarian uutisissa. Saarille saapui muutama päivä sitten 24 tunnin aikana (El Hierro, Teneriffa, Gran Canaria, Lanzarote) seitsemällä kajakilla (kayac) 676 Afrikasta paennutta henkilöä. Siis lähes sata henkilöä huonokuntoista venettä kohti. Matka on vaarallinen ja moni perille päässyt on sairaalahoidon tarpeessa.