Ovatpa meheviä ja maukkaita meidän tämän vuoden omat appelsiinimme, naranjat, jotka alkavat kypsyä. Söin tämän syksyn ensimmäisen, keltaisimman ja suurimman, minkä löysin. Lämpöä ja kastelua on ilmeisesti ollut tarpeeksi tänä vuonna.
Tätini on asunut 1950-luvun puolestavälistä saakka Uudessa Seelannissa, on siellä edelleen. Lapsena kuulin puhuttavan, kuinka tädin pihalla kasvoi greippejä ja appelsiineja. Se tuntui ihmeelliseltä pohjoissuomalaisten tytön näkökulmasta.
– Nyt se on totta meillä. Elämä heittelee arvaamattomasti, onneksi.
Nam! Ihan pikkasen kateeksi käy …
Toivottavasti eläme heittää meidätkin jonain päivän sinne siinä kunnossa, että ehtii oikeasti nauttia ilmastosta liikkuen.
PS: Tänään tuli toppahousuissa töihin. Eli revi siitä elämäniloa. Ei ole kylmyys, lumi ja liukkaus minua varten. Taidan olla vereltäni guanchi.
Hola!
Ihanan näköinen hedelmä, tuore ja lisäaineeton. Nam!
Ihanaa sadonkorjuuta ja hyvää syksyn jatkoa.
Ensilumi tulossa Helsinkiin.