Paluumatka alkoi. Ihanaa päästä Teneriffan kotiin, mutta toisaalta jo ikävä pikkuista: tämmöistä se mummous lienee.

Tulin ensimmäistä kertaa junalla Tikkurilasta lentokentälle niin, että koko reitti oli valmis ja käytössä. Kätevää ja helppoa nyt, kun pääsee lentoterminaaliin saakka. Ja nyt ei ole enää mitään syytä käydä Helsingissä! No, sehän onkin ihan Suomen reunalla.

Vietin päivän lentokentällä. Pidän siitä ”ei missään olon” tunnelmasta ja katselen kulkijoita. Yllättävän paljon ulkomaalaisia oli liikkeellä, etenkin Kaukoidästä. Esimerkiksi
Kittilään näytti olevan paljon menijöitä. Kittilään! (Anteeksi kittiläläiset, mutta minulla ei ole sinnekään mitään intressejä, kuten ei Helsinkiinkään). Ehkä (?) näkemykseni on suppea, mutta minun Suomeni on nykyään Oulu ja Kemi. Syyt tiedätte.