Tulin ensimmäistä kertaa – kaikkien näiden vuosien jälkeen – Finnairilla ja vielä suoralla yölennolla Suomeen. Olipa rankka matka! En tietenkään, huonouninen kun olen, saanut nukuttua yhtään, vaikka istuin oli ikkunapaikalla ja seinäänkin saattoi nojata. Sai olla viimeinen suora lento! Norskilla olen lentänyt suoran lennon silloin korona-aikana, jolloin sai koko penkkirivin itselleen, siinä jo onnistuu nukkuminenkin jotenkuten. Mutta istuen ei onnistu.

Positiivista oli se, että ennakkotilaamani kala-annos oli maukas ja mieluinen. Lento oli tasaista, eikä siinäkään ollut mitään moittimista.

Jatkossa aion tehdä kuten yleensä: tarvitsen väliyön hotellissa, Malagassa tai Madridissa.
Helsinki-Vantaalla jouduin sitten valvotun yön jälkeen odottelemaan vielä kuutisen tuntia, jotta pääsin Tikkurilan kautta pohjoisen junaan. Sillä matkustin Kemiin. Lentämällä olisi päässyt Ouluun, mutta sieltä Kemiin junalla, mutkikasta. – Lentämälläkin Kemiin pääsisi, mutta hinta on kallis ja aikataulut epäsopivat.

Nyt sitten lepoa ja sukulaisvierailuja.

Paluumatka alkoi Berliinin tutulta Willy Brandt (Brandenburg)- kentältä, jossa jouduin odottelemaan kuusi tuntia. Melkeinpä tärkeintä nykyään lentoasemilla on löytää pistokkeita laitteiden lataamista varten. Berliinin kentällä latauspisteitä oli vähän, liukutasoista useat olivat pysähtyneenä ja käytävät pitkiä. Sanoisinko, että tylsä kenttä? Edes laukkukärryjä, niitä pienempiä, joissa voi pientä käsipakaasia kuljettaa, ei ollut.

Iberia oli aikataulussa ja kone melko täynnä, mutta muuten matka meni mukavasti. Lensin Madridiin ja siellä yövyin Ibis Budget-hotellissa, joka on yleensä kaikkialla Espanjassa valintani edullisuuden vuoksi. Ibisistä oli lähes ilmainen kuljetus bussilla terminaaliin, josta Binter lähti aikataulun mukaan.

Binter on – ehkä jo kirjoitinkin aiemmin – niitä lentoyhtiöitä, josta saa vielä maksutta ruokaa ja juomaa ja kaikki tuotteet ovat kanarialaisia.

Kun Teide ja Teneriffa alkoi näkyä, koin taas miellyttävän kotiinpaluutunteen!
Titsalla pääsin Puertoon, oli lämmintä, puut kukkivat, mutta calima saapui paluuni jälkeisinä.päivinä ja Teide meni näkymättömiin.

Parasta on olla kotona taas.

Muutama päivä vietettiin Berliinissä oman perheen jäsenten kesken: mukana oli poika, tytär ja lapsenlapsi, joka on seitsenvuotias. Hänen ehdoillaan päivät vietettiin, sillä lapsen mielestä parasta oli hotellihuone, leikkipuisto ja lasten kauhupodcastit. Ja tietysti sushit ruokana: lapsen herkkua. Vietimme myös mummon – siis minun – etukäteissynttäreitä japanilaisessa ravintolassa, koska sieltä sai susheja ja muutakin hyvää ruokaa.

Berliinin sää oli viileähköä mutta aurinkoista.

Majoituimme tutussa pienessä ja viihtyisässä Birgit-hotellissa Mittessä.

Kävimme myös aquariumissa, jossa näimme monipuolisesti mereneläimiä, kaloja, meritähtiä ja -vuokkoja. Lasta kiinnostivat erikoiset ja värikkäät kalat, joista löytyi aina ”oma”. Eniten häntä kiinnostivat kuitenkin muurahaiset – kolmannessa kerroksessa oli esillä pieniä vesieläimiä kuten sammakoita ja skorpioneja, hämähäkkejä ym. Toinen kerros, jossa olisi nähty käärmeitä, oli remontissa.

Olisin luullut lapsen kiinnostuvan metrolla ajelusta, mutta se oli hänen mielestään niin tavanomaista, että omien vauvakuvien katselu isän kännystä oli kiinnostavampaa. No, lapsi on tottunut matkustelija.

Näimme ohimennen myös polkupyörärauhanmarssin naistenpäivän aattona.

Viikko kului nopeasti Andaluciassa, Sevillassa, tapaamisessa solidaarisuuden ja rauhan puolesta. Kokouksessa oli 23 maan edustajia, ei vain Euroopasta vaan myös Latinalaisen Amerikan maista, rauhanjärjestöistä ja vapautusliikkeistä. Kuuban saartoa, Venezuelaan ja Boliviaan kohdistuneita ihmisoikeusloukkauksia ja imperialismia käsiteltiin monen edustajan puheenvuoroissa. Pääpuhujana ja vieraan oli Che Guevaran tytär Aleida Guevara, lastenlääkäri ja ihmisoikeusaktivisti hänkin.

Tapahtuma oli Eurooppa Kuuban puolesta -solidaarisuuskokous, johon osallistui paitsi Aleida Guevara, myös muita aktivisteja eri maista. Tässä tilaisuudessa käsiteltiin mm. Trumpin Kuuban vastaista aggressiopolitiikkaa maan vallankumouksen taloudelliseksi tukahduttamiseksi tehdyn saarron kiristämistä ja Venezuelan vastaisen tilanteen viimeaikaista kärjistymistä – presidentti Nicolás Maduron ja hänen vaimonsa Cilia Floresin sieppausta sekä maan pommituksia – nämä kaikki loivat taustan länsimaisen imperialismin voimakkaille tuomitsemisille kokouksessa. Puheenvuoroja esittivät mm. Glenna Cabello (Venezuelan konsuli), FDLP:n Yamil Khasen, Polisario-rintaman Mohamed Salem Daha, Sergio Gómez (Marinaledan pormestari) ja Carlos Aznárezi.

Kokouksen jälkeen osallistuimme vielä Sevillassa sateisessa säässä Palestiina -mielenosoitukseen.

P.S. Kokouksen toinen osa oli Marinaledassa, Andalucian (ja koko Espanjan) ainoassa sosialistisessa kylässä, jossa vasemmisto on vallassa, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat teemoina sekä ”mejor mundo es posible”= parempi maailma on mahdollista.

Marinaledassa eläminen on edullista, esimerkiksi asukkaat maksavat asumisesta vuokraa 15€ kuukaudessa. Andalucian itsehallintoalue on antanut kyläläisille maata viljelyksiä varten, omavaraisuuteen pyritään.

Seuraava solidaarisuuskokous järjestetään vuoden kuluttua Marinaledassa. Sinne siis!

Tänään matkustamme Binterillä Sevillaan. Siellä tarkoituksena on osallistua viikonloppuna Europa por Cuba -solidaarisuustapahtumaan, jonne tulee valtuuskuntia monista Euroopan maista, Etelä-Amerikasta, Afrikastakin. Tapahtumasta myöhemmin: nyt jo on tieto siitä, että yhtenä merkittävistä osallistujista ja esiintyjistä on Aleida Guevara, Chen tytär, 65v.

Tapahtuma kokonaisuudessaan on kunnianosoitus Fidel Castron syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi.

Lennämme Binterillä. Aiemmin olen tällä lentoyhtiöllä matkustanut vain naapurisaarelle. Pajon uutta ja mielenkiintoista on siis tiedossa!

Kävin pikareissulle Malagassa vastassa talvikumppania.
Lähtiessä pilvet olivat alhaalla ja näkyvyys Tfe Nortella huono, mutta kone nousi hyvin pilvien yläpuolelle ja paljasti komean Teide -näkymän. Espanjan etelärannikko näkyi sekin hyvin ennen laskeutumista Malagaan. Kentällä oli tungosta, syyslomalaisia ehkä. Myös monet koneet olivat myöhässä, kuten Vueling Teneriffalta ja Norwegian Helsingistä. No, puolen tunnin myöhästymiset eivät haittaa, ainakaan minua.

Yövyimme tutussa Ibisissä, jossa ei enää tarvitse näyttää edes passia, tuntevat jo, mikä on mukavaa. Montakohan yötä olen yöpynyt siellä näiden vuosien aikana, en tiedä.

Aamusta taas takaisin kentälle odottamaan lentoa kotiin Teneriffalle.

Eilen lensin Hki-Vantaalta Malagaan, jossa lämpöasteita oli iltapäivällä 32. Ihan sopivasti siis. Mutta taas minulle sattui kalliimmat hotelli- ja taksihinnat, sillä Malagassa on feria-aika. Jo toinen kerta, kun minulle käy näin. Eihän me, ”teneriffalaiset”, tiedetä mantereen juhlista!

Lento meni hyvin ja ilmastoidussa hotellihuoneessa oli hyvä levätä.

Suosin ja suosittelen väliyötä Teneriffalle mennessä tai sieltä tullessa, suoria lentoja ei kaikeksi onneksi näin turistisesongin ulkopuolella taida ollakaan.

Tänään Teneriffalle!

Tänään kävimme Haaparannalla, siis Ruotsin puolella ja Ajoksessa, siis Kemin syväsatamassa. Ajoksessa isoon satamaan ei päässyt, mutta kalasataman, joka on uusi paikka myös minulle, löysimme.

Haaparannalla kävimme suomalaisten perusjutut: ICA Maxi ja Ikea (vain hotdogit välipalaksi). Vanhaa Haaparannan kaupunkia emme käyneet katsomassakaan, sillä olen kuullut, että noiden suurten kauppojen tulo on kuihduttanut vanhan keskustan liikkeet.

Kemissä, sairaalavierailun jälkeen ajoimme sisäsataman ohi, paljon ihmisiä oli siellä nauttimassa kesäisestä päivästä ja autojakin oli ruuhkaksi asti.
Ajoksessa oli hyvä hiekkaranta uimapaikkoineen minun nuoruudessani. Nyt se oli aikalailla umpeen kasvanut ja vaatisi kunnostusta.

Kalasatamasta näkyy hyvin Selkäsaareen, jossa pidettiin leirejä lapsille kesäisin – minun nuoruudessani nekin. Oli pioneerileiri ja lihotusleiri. Pioneerileirille kerran osallistuinkin, 60-luvulla. Lihotusleirit lienevät olleet siksi, että mahdolliset aliravitut lapset saivat ravintoa. En tiedä, oliko nimi virallinen, mutta siten leiriä kutsuttiin.

Palasin Suomeen Norwegianin yölennolla, joka lähti Malagasta klo 20.45 ja oli Helsinki-Vantaalla klo 2.20 yöllä. Tämä ei ole ollenkaan sopiva lentoaika minulle, sillä en osaa nukkua koneessa. Tilaa olisi ollut ensin koko penkkirivi, mutta sitten sain seurakseni 11-vuotiaan puheliaan pikkupojan, joka oli lomaillut perheensä kanssa useamman viikon Malagassa. Pojalla oli ehkä ollut vain espanjankielisiä kavereita lomallaan, sillä hänellä oli kovasti kerrottavaa lähes koko matkan ajan. Jalkapallojoukkueistakin hän puheli uusi Barcelonan lippalakki päässään ja ihmetteli sitä, etten minä ole minkään joukkueen kannattaja enkä tunne Ilvestä, Tapparaa tai Kärppiä. Minua ilahdutti kuitenkin tämä elämänilo, joka pojassa virtasi. Suomeen paluusta hän oli onnellinen.

Menin sitten loppuyöksi lentokenttähotelliin uupuneena: en olisi jaksanut heti jatkaa minnekään.

Nyt olen taas eteläisessä Suomessa, tänään on kesäistä, sää aurinkoista ja luonto vihreää. Sateen jäljiltä on vesilammikoita alavassa maastossa ja pelloilla. Kävimme ostamassa läheiseltä mansikkatilalta ropposen mansikoita. Makeita olivat, avomaan mansikoita jo, luulen.

Matkalla taas. Palaan Suomeen loppulomaksi.
Olen Tfe N kentällä, siis Los Rodeoksella. Onneksi paluu oli varattu tälle päivälle, sillä eilen useat lennot olivat perutut tai kovasti myöhässä, sillä täällä oli niin tiukka pilvikatto ja kovia tuulenpuuskia, että lentoja oli jouduttu perumaan, ohjaamaan muualle tai ne olivat tunteja myöhässä. Myös etelän kentällä oli ongelmia ainakin tuulen takia.

Tänään täällä Tfe N:lla on paljon väkeä ja jonot etenkin Binterin tiskille näyttävät olevan pitkät. Lomalaisia mantereelta?

Minä pääsin nyt ilman jonotusta, sillä Vueling lähetti viestin jo pari päivää sitten siitä, että tämän päivän matkan residenttistatukseni on hyväksytty jo ennakkoon. Ehkä siksi, että viivyin niin lyhyen aikaa ja tullessa certificado tarkistettiin.

Voisikohan sinne Ministeriö de Fomentoon, joka näitä residenciastatuksia matkoille myöntää, olla yhteydessä ja anoa jatkuvaa hyväksyntää residenttialennukselle? Minullahan on residencia permanente, pysyvä oleskelulupa. Espanjalaiskanarialaiseen byrokratiaan tutustuneena voi olla turha toive!