Vasemman ylälaidan kuvassa on tuo laatikosto, jota pitää hieman pelätä: mahtuvatko käsipakaasit siihen vain joutuuko maksamaan lisämaksun? Tällä kertaa laukkuja ei mitattu, mutta olen nähnyt sitäkin tehtävän ja maksuja perittävän.
Lento meni hyvin. Tein päivän lennoilla vertailevaa ”tutkimusta”. Sen huomasin, että espanjalaiset ja kanariot ovat koneessa paljon vilkkaampia ja eläväisempiä kun Norwegianin koneessa aamupäivällä tulleet nordicot. Kotoisaa kuulla taas espanjan pulputusta!
Pääsimme laskeutumaan Los Rodeokseen ja Titsa 30 kulkee kerran tunnissa koko päivän pohjoisen kentältä Puertoon.
Ja aamulla Teide kurkisti minua pilven raosta. Kotikatu on alakuvassa. Tuttua ja mukavaa olla täällä.
Paluumatka kotiin: Lähijunalla Tikkurilaan, sieltä vaihto lentokentän junaan, sitten kentälle terminaaliin. Paljon puhuttuja turvatarkastusjonoja oli, mutta ne etenivät kohtalaisen ripeästi. Norwegianin kone oli lähes täysi ja kulki aikataulussa, hieman edelläkin, sillä saavuimme Malagaan kymmenisen minuuttia etuajassa.
Olin oppinut edelliskerrasta, että menin suoraan lähtökerrokseen ja Vuelingin facturación -tiskille. Minulla ei taaskaan ollut ruumaan menevää matkatavaraa, mutta se certificado de viaje, josta jo monesti olen maininnut, täytyi taas näyttää, jotta sain tarjeta de embarquen. Nyt prosessi sujui ongelmitta.
Koska minulla oli noin kuusi tuntia aikaa, menin toiveikkaana lounge -jonoon ja nyt pääsin ja ehdin sinne! Olen nauttinut loungen antimista nyt muutaman tunnin: runsas ja koko ajan täydentyvä valikoima tapasannoksia, viinejä ja cavaa! Luksusta – ja edullisempaa kuin se, jos olisi kaiken ostanut tuolta alakerran baareista.
Tätä kirjoitan loungessa, tablettia, älykelloa ja kännyä ladaten. Parin tunnin kuluttua lähtee lento Tenerife Nortelle. Toivotaan, ettei käy niinkuin viimeksi, kun pilvisyyden takia kone joutui laskeutumaan poikkeuksellisesti etelän kentälle.
Malagasta lähdin aamulla aikaisin kentälle. Jo ennen auringon laskua oli kuumaa, 32˚. Yöllä oli ollut tämän vuoden ensimmäinen superluna, joka vielä aamulla oli hieman näkyvissä. Norwegian oli aikataulussa, koneeseen lastattiin pikavauhtia sekä tavarat että ihmiset ja hyvien myötätuulten mukana Suomeen saavuttiin puoli tuntia etuajassa.
Koneen reitti kulki Espanjan yli Madridin tienoilta, Ranskan yli, Belgian yli, Hollannin yli Amsterdamin seudulta, Saksan länsiosan yli, jatkaen Tanskan ilmatilassa Ruotsin puolelle, sitten Tukholman ohi ja Suomeen Turun seudulle ja Helsinki-Vantaalle.
Suomessa on vielä kesä. Yöllä on jo alle 15˚ ja päivällä 20˚ tuntumassa. Mukavan viileää siis. 🙂
Olen matkalle lähdössä Tenerife Nortella. Paljon väkeä on liikkeellä ja jonot ovat pitkät. Sen lisäksi kentän ylle alkaa laskeutua aikamoinen pilviverho, huolettaa, pääsevätkö koneet lähtemään. Binter näytti kyllä juuri nousevan pilvistä huolimatta. Onkohan laskeutuminen ja siis kiitoradan löytyminen vaikeampaa kuin nousu pilven läpi?
Jonotin pitkään Vuelingin jonossa vain saadakseni tarjeta de embarquen ja siis näyttääkseni certificado de viajen. On outoa, ettei netissä lipun oston yhteydessä juuri koskaan (kerran on ollut poikkeus) automatiikka pysty tarkistamaan residenttistatusta. Valitin tästä tiskin takana istuneelle virkailijalle (mies). Hän oli sitä mieltä, että ongelma on siinä, etten ollut tilannut lippua koko nimellä, siis toisen etunimeni kanssa. Täällä kun se kuulostaa ensimmäiseltä sukunimeltä, kuulemma. Täytyy yrittää ensi kerralla – ellei tämä taas ollut niitä kuuluja teneriffalaisia selityksiä, joita täkäläisillä on aina asiaan kuin asiaan. Se, ovatko ne totta, onkin sitten toinen juttu.
Virus de mono, apinarokko, leviää maailmalla. Siitäkö seuraava epidemia/ pandemia?
Loppumatka sujuikin sitten Vuelingilla melko hyvin. Miten niin melko? No, ensin jouduin Malagassa juoksemaan ulos terminaalista Salida -kylttejä seuraten. Matkatavarat tietysti mukana. Poliisilta kysyin neuvoa ja hän neuvoi oikean hissin, jolla pääsee facturacioniin.
Siellä sitten jonottelin aikani Vuelingin jonossa saadakseni vihdoin tarjeta de emparquen, sitten uusi turvatarkastus (vanhaan malliin, nesteet ja elektroniikat ja liiat vaatteet kaukaloon hihnalle) ja metallinpaljastimen läpi.
Sitten juoksin takaisin loungeen, jos olisin siellä jotakin maksuani vastaan saanut nauttia, mutta ei, jono oli pitkä ja aikaa vähän.
Lähtöporttikin löytyi melkein hankaluuksitta, joskaan pantallan (infotaulun) ja portin tiedot eivät täsmänneet. Lento sinänsä meni hyvin, lukuunottamatta hyvin flunssaista nuorta naista vieressäni.
Meren yllä noin puolessa matkassa kapteeni kuulutti, että Tenerife Norten yllä on niin pahat pilvet, nieblas, ettei sinne voi laskeutua. Jouduimme etelään. Tällä kertaa lentoyhtiön toimesta ei oltu järjestetty kuljetusta pohjoiseen – kerran aiemmin oli. Ja minä olin niin väsynyt aamukolmelta heränneenä, että otin taksin. Kallistahan se oli, elämä on.
Pääsin turvallisesti kotiin, mitään en ollut väsymyksessäni kadottanut, eikä pelkäämiäni torakoitakaan ollut asunnossa.
Alakuvat ovat naapurikahvilan Iriksen aamupalalla. Portaikossa kasvaa heillä tomaatteja ja rypäleitä.
Lämpöä meillä on ollut tänään noin 25 astetta, puolipilvistä, Teide pilvien takana.
Nyt suututtaa! Ajattelin, että kerrankin pomppulennot sopivat niin, ettei tarvi yöpyä välillä. (Vaikka pidänkin lentokenttähotelleista!)
Lensin Norskilla Malagaan. Olin ostanut pääsyn VIP- loungeen, koska pidän niistäkin. Ajattelin, että helppoa, kun koneiden välillä voi oleskella loungessa ilman ylimääräisiä mutkia. Vaan ei!
Saan residenttialennuksen peninsulan ja Kanariansaarten välillä, tässä tapauksessa siis Malagan ja Teneriffan. Mutta ei se niin yksinkertaista ollutkaan. Loungeen pääsemiseksi täytyy olla tarjeta de embarque eli boarding pass. Mutta minä en sitä saa online, minun pitää aina esittää facturation -tiskillä certificado de viaje. Periaatteessa sen voisi tarkistaa online, jostakin ministeriön automaattisivuilta, mutta minulla se ei suostu toimimaan. Ei, vaikka olen asunut Teneriffalla jo kohta 15 vuotta.
Minulla on kuutisen tuntia aikaa Teneriffan koneen lähtöön. Ja se facturation -luukku aukeaa vasta kaksi tuntia ennen koneen lähtöä. Loungesta maksoin 30€ ja siellä saa olla neljä tuntia ennen lentoa. Loungessa voi pääsymaksun hintaan nauttia ruoka- ja juomatarjoilusta ja lepäillä sohvilla. Nyt meni rahat hukkaan! Ehdin ehkä käväistä siellä.
Minun pitää odottaa nyt neljä tuntia täällä kentän baareissa ja kaupoissa kuljeskellen. Ja mennä uudestaan ulos ja turvatarkastuksen läpi, pois Schengen-alueelta! Rasittavaa ja tylsää kun lounge olisi ollut lähtöportin lähellä. Kävin jo valittamassa asiasta eräälle turvatarkastajalle ja infohenkilölle (muita ”uhreja” en löytänyt), mutta ei heillä ollut mitään apua eikä ohjetta antaa.
No, käyn Ayuntamientolla kyselemässä asiaa kunhan ehdin.
Kerran olen ollut k.o. loungessa useamman tunnin, en vain muista millä keinolla se silloin onnistui! Kaikki tarvittavat dokumentit paitsi se hemmetin tarjeta de embarque minulla kyllä oli näyttää ja on nytkin.
Näkemiin taas Suomi! Aamuvarhain olen lähdössä yhden pompun lennolla Teneriffalle, jossa monet keväällä kesken jääneet asiat odottavat. Tunne on kuin kotiin olisin menossa, ja niinhän olenkin – Suomessa olin lomalla. Hyvä loma oli!
Teneriffalle menen myös odottamaan sukulaisvierailuja, joita tulossa pikapuolin.
Paluumatka: Hotellilta Berlinin kentälle terminaaliin 1, josta Eurowingsillä Helsinkiin. Tuulet olivat myötäiset ja kone oli puoli tuntia etuajassa perillä. Laukkujen kanssa oltiin lähtöportilla tarkkana: basic-hinnalla sai ottaa mukaan vain yhden 40x30x25 käsimatkatavaran. Käsilaukunkin jouduin piilottamaan tuohon käsipakaasiin, joka onneksi oli niin tyhjä, että sinne mahtui. Olen huomannut, että mitä enemmän matkustaa, sitä vähemmällä tavaralla tulee toimeen. Viikon reissuun on ihan turha ottaa mukaan matkalaukullista tavaraa etenkään nykyään, kun halvimmat liput eivät useinkaan sisällä maksuttomia laukkuja.
Suomessa näyttää olevan kesä vehreimmillään. Alemmat kuvat ovat Hyyppärästä (hevosineen) ja Vantaanjoen mutkasta Vaiveron myllytilan kohdalta.
Nyt alkaa olla hyvä aika poistua Berliinistä. Täällä alkavat jatkapallon EM-kisat ja kaupunki on täynnä äänekkäitä faneja ja kaipa myös pelaajia. Meteli oli alkanut jo viime yönä, mutta onneksi en kuule juuri mitään toisella korvallani ja se sattui olemaan ylöspäin juuri silloin kun joku voitti, ilmeisesti Saksa.
Kävimme syömässä lounasta vietnamilaisessa ravintolassa. Tein sen virheen, joka on sattunut aiemminkin: lisäsin pöytämausteita (mm. chili) kokeilematta vahvuutta – pidänhän voimakkaasti maustetusta ruuasta – ja kävi niin, että yskin, kurkkua poltteli ja hikoilutti, mutta eihän ruokaa saa jättää syömättä. Hyvää se oli, mausteita vain ”hieman” liikaa.
”Teessä” oli inkivääriä, minttua, sitruunaruohoa, limeä, hunajaa. Se ei siis ollut teetä, vaan yrttihauduketta, mutta hyvää sellaista.
Kävimme Urban Nation -nykytaidemuseossa. Pieni ja mielenkiintoinen tila kantaaottavine näyttelyineen oli kiinnostava, niinkuin nykytaide on mielestäni aina. Museorakennuskin (sijaitsee vanhassa talossa) muuttaa ulkoista olemustaan, sillä lyhyin väliajoin se saa uudet muraalit seinilleen. Nyt talo näytti tältä:
Eikä vastapäinen talokaan ollut perinteisesti maalattu.
Museoon ei ollut sisäänpääsymaksua, lahjoituksia sai halutessaan antaa. Museossa järjestetään myös työpajoja, jossa halukkaiden on mahdollista toteuttaa luovuuttaan.
Lähin metropysäkki on Nollendorfplatz, mikäli joku kiinnostuu käymään. Suosittelen kyllä, kuten aina contemporary art-paikkoja.
