Loppumatka sujuikin sitten Vuelingilla melko hyvin. Miten niin melko? No, ensin jouduin Malagassa juoksemaan ulos terminaalista Salida -kylttejä seuraten. Matkatavarat tietysti mukana. Poliisilta kysyin neuvoa ja hän neuvoi oikean hissin, jolla pääsee facturacioniin.
Siellä sitten jonottelin aikani Vuelingin jonossa saadakseni vihdoin tarjeta de emparquen, sitten uusi turvatarkastus (vanhaan malliin, nesteet ja elektroniikat ja liiat vaatteet kaukaloon hihnalle) ja metallinpaljastimen läpi.
Sitten juoksin takaisin loungeen, jos olisin siellä jotakin maksuani vastaan saanut nauttia, mutta ei, jono oli pitkä ja aikaa vähän.
Lähtöporttikin löytyi melkein hankaluuksitta, joskaan pantallan (infotaulun) ja portin tiedot eivät täsmänneet. Lento sinänsä meni hyvin, lukuunottamatta hyvin flunssaista nuorta naista vieressäni.
Meren yllä noin puolessa matkassa kapteeni kuulutti, että Tenerife Norten yllä on niin pahat pilvet, nieblas, ettei sinne voi laskeutua. Jouduimme etelään. Tällä kertaa lentoyhtiön toimesta ei oltu järjestetty kuljetusta pohjoiseen – kerran aiemmin oli. Ja minä olin niin väsynyt aamukolmelta heränneenä, että otin taksin. Kallistahan se oli, elämä on.
Pääsin turvallisesti kotiin, mitään en ollut väsymyksessäni kadottanut, eikä pelkäämiäni torakoitakaan ollut asunnossa.
Alakuvat ovat naapurikahvilan Iriksen aamupalalla. Portaikossa kasvaa heillä tomaatteja ja rypäleitä.
Lämpöä meillä on ollut tänään noin 25 astetta, puolipilvistä, Teide pilvien takana.
