Sunnuntaikävelyllä kävimme Aguamansan Calderassa. Pilvet olivat alhaalla, ilma oli kosteaa, oli rauhallista ja raikas ilma hengitettäväksi. Tuntui, että siellä oli turvassa kaikilta maailman murheilta ainakin hetken.
Eilinen oli mielenosoitusten päivä Espanjassa ja saarilla. Maanviljelijät ovat huolissaan elinkeinonsa puolesta: sota Ukrainassa vaikeuttaa lannotteiden ja siemenviljan hankkimista. Energian hinnannousu vaikeuttaa tilannetta entisestään. Mielenosoituksia on ollut mm. Madridissa ja Santa Cruzissa.
Kuljetusalan lakko taas aiheuttaa vaikeuksia elintarvikekuljetuksissa.
Ja lisää maailman murheita: Sota on jatkunut jo 26 päivää, eikä loppua näy. ”Vanhoja” uutisia ovat pakolaisveneiden saapuminen saarille yöaikaan, se jatkuu myös. La Palman jälleenrakennus tulivuorituhojen jälkeen on edelleen kesken. Puhumattakaan jo pidempään kestäneissä ongelmista, joista yksi on Länsi-Saharan tilanne, joka on taas kriisiytynyt.
RTVC.es:n aamukevennyspilakuva otti kantaa uutisointiin. Kuvassa kaksi lentokoneesta pudotettua pommia keskusteli. Ensimmäinen – Ukrainaan suunnattu – sanoi: ”Luuletko, että pääsemme uutisiin?” Viereinen pommi vastasi: ”Sinä pääset, minä en. Kohteeni on Syyria.”
Siinäpä se, pitkään jatkuneet konfliktit menettävät uutisarvonsa. Silti ihmisten kärsimys kaikissa kriiseissä on yhtä epäoikeudenmukaista ja väärin.
Jotain positiivisempaa? Ehkä se, että eilen oli kevätpäiväntasaus, kesä on tulossa.
Sinulla on mukavia kirjoituksia, lievittää matkakuumetta Teneriffalle. Mielelläni luen kaikkea. Kiitos paljon.
Hei, kirjoitan kyllä blogiini aina sitä, mitä itse haluan. En ole huolinut mitään ”kaupallista yhteistyötä”, vaikka muutama ehdotus on tullut. Lähteenä käytän nykyään enimmäkseen Kanarian aamutv:tä, kuten olen kertonut. Mielipiteet ovat omiani.
T. Riitta
Kysyn vaan onko se blogin kirjoittajan oma valinta milloin kirjoittaa ja mitä?