Eilen aamulla helikopterien lentelyn jälkeen säikähdin erittäin voimakasta viuhuvaa lentokonemeteliä, jollaista täällä ei yleensä kuule. Tuntui kuin kone olisi lentänyt aivan taloa hipoen. Ryntäsin käytävälle ja naapurin rouvan kanssa ihmettelimme, kunnes kolmas naapuri kertoi, että kyseessä on lentonäytös. Sotakoneita ne olivat, hävittäjiä, jotka lensivät yli. Pelottavaa! Olen luullut että täällä Atlantin pienellä saarella saa olla sotakoneista rauhassa.
Tänään menin kaupungintalolle, jonne olin varannut netistä citan, ajan. Systeemit olivat taas muuttuneet. – Huonommaksi, sanoi virkailija.
Nyt ei varatulla ajalla ollut merkitystä, vaan uuteen automaattiin piti näpytellä NIE. Virkailija (se mies, joka on ollut infotiskin takana jo vuosia) vei sitten paperini ja sähköpostiosoitteeni toimistoihmisille, joilta aiemmin on certificadoa haettu. – Espera un minuto, sanoi infomies.
Muutaman minuutin kuluttua hän kutsui minut takaisin automaatille, taas piti näpytellä NIE. Hetkisen kuluttua sain kännyyn viestinä PIN-koodin certificadoa varten. Sen koneelle näpyteltyäni kone sylkäisi melko pian sisuksistaan halutun certificadon. Ja saadakseni toisen paperin, hoja de empadronamienton, piti odottaa toinen PIN, joka tuli kännyyn.
Todellakin huononnus, kuten infomies sanoi. Uudistukset toisinaan ovat.