Suomussalmelta ajelimme pikkuteitä Kemiin. Hyvin pitkiä suoria oli matkan varrella, metsää ja taas metsää, puut paljon lyhyempiä kuin Etelä-Suomessa. Vain kaksi poroa nähtiin, lienevät jossakin hellettä paossa.

Kemissä yövyimme äitini luona, sitten teimme ”pakollisen” Ruotsin reissun Haaparannalle. Kuvissa ovat Tornionjoki (yläkuva) ja Kemijoki, paljon muistoja elämän varrelta tulvii mieleen kummassakin rajakaupungissa.

Yleensä käymme ruokaostoksilla, sillä Ruotsin puolelta saa jotakin, mitä Suomessa ei myydä. Perinteisesti ostamme Falukorvia, Kallen kaviaaria (sitä saa kyllä Teneriffaltakin 🙂 ), äitini haluaa lapsuudenmakujaan (sotalapsiajoilta): mos av bruna bönor, Norrlandslimpa, köttbullar, pölsa, långfil, mandelkubbar.

Hellekesä jatkuu, onneksi tänään vähän satoi.

P.S. Myös Etelä- ja Pohjois-Suomen välillä on eroja ruokakulttuurissa, esim aitoa 100% ohrarieskaa (joka on minun lapsuudenmakujani) on turha etsiskellä etelästä.