Osallistuin eilen Helsingin yliopiston Venäjä-seuran, Koillis-Helsingin Venäjä-Seuran ja Käpylän Druzhban yhteiselle Itä-Uudenmaan retkelle. Meitä kuljetti tilausbussi, osallistujia oli 32 henkilöä.

Lähdimme Helsingistä Rautatientorilta ja ensin ajelimme Malmgårdin kartanoon, jolla on 400-vuotinen historia ja joka on edelleen asuttu. Meille kartanoa esitteli nykyinen kreivi, kartanonherra 13. sukupolvessa. Kartano kuuluu Creutzin suvulle. Kreiviys periytyy isältä pojalle ja niin siirtyy myös omaisuus. Mutta jos perheeseen syntyy vain tyttöjä, suku loppuu siihen! Tämä kyllä suututti feministiminuuttani!

Malmgårdin kartano on nykyään keskittynyt luomuviljan tuotantoon ja tärkeä tuote on kaura. Myös olutta tilalla on tuotettu jo pitkään. Kartanon myymälästä oli mahdollista ostaa tilan tuotteita.

Tuotemyynti on tärkeä tulolähde nykyään, mutta niin ovat myös maataloustuet, kertoi kartanon nykyinen isäntä. ( Niinpä, ajattelin minä, niille, joilla on paljon ”maita ja mantuja” annetaan lisää valtion varoista!)

Kiersimme päärakennuksen eri tyyleillä kalustettuja huoneita ja näimme monia muotokuvia ja tunnettujen taiteilijoiden töitä. Esimerkiksi Lennart Segerstråle oli – Creutzin suvun ystävänä – maalannut suurikokoisia eläinaiheisia töitä kartanoon.

Seuraava tutustumiskohde oli Strömforsin ruukkikylä Kymijoen varrella. Siellä on taottu rautaa ja valmistettu rautaesineitä jo vuosisatoja. Näimme vesivasaran, jollaisia ei Suomessa enää ole muualla. Sepän pajoja oli kaksi, molemmat toimivat vesivoimalla. Jokeen on rakennettu pato ja patoaltaasta johdetaan vesi pajan vesipyörään, jonka tuottamalla voimalla vasara iskee alasimeen. Seppä tai sepät osaavat ammattitaidollaan hyödyntää vasaran iskut taottavaan hehkuvan kuumaan rautaan. Pajoissa on taottu monenlaisia rautaesineitä, esimerkiksi nauloja, kirveitä, kankia, lapioita.

Opimme myös sen, mikä on Porvoon mitta. Se on peltinen muki, jossa ”pohja” ei ole astian pohjalla eikä puolessa välissä, vaan siten, että toinen puoli on isompi, toinen pienempi. Niinpä toista puolta voi käyttää halutessaan huijaamiseen: ”verollinen” tuote mitataan isommalla mitalla ja ”verottajalle” tilitetään pienemmällä.

Loviisassa kävimme pistäytymässä vain paikallisessa kahvilassa. (12 cl portugalilaista punaviiniä maksoi 7€. Sillä hinnalla tinerfeño kauhistuisi, niin minäkin.)

Mielenkiintoinen retki ja mukavia ihmisiä oli mukana!