Kävin katsomassa Juice-elokuvan. Pidin kovasti. Oma nuoruus muistui niin elävästi mieleen 70-luvun tunnelmista: pitkätukat, opiskelijaelämä, äitiys (tässäkin!). Ja onhan tarina Juicen elämästä mielenkiintoinen sinänsä. Tuttu musiikki jäi illaksi korvamadoksi.

Mutta sitä en ymmärrä, miksi ihmisten täytyy syödä elokuvissa. Valtavat karkkivalikoimat, popcornit ja juomat hallitsevat lipputiskin ympäristöä.
Minä menen katsomaan elokuvaa, en syömään.

P.S. Kävin viikonloppuna myös toisessa stand up -esityksessä: All Female Panel, neljä feministikoomikkoa. Meno oli aivan toisenlaista kuin edellisessä stand up:ssa. Huumoria, josta pidin ja jotkut jutut jopa naurattivat minua. Ja yleisö oli nuorempaa.