Herkkuja lapsenlapselle, tietysti. Ensin kävimme jäätelökioskilla, nykyvalikoimat ovat runsaat. Muistelen, että omassa lapsuudessani oli vaniljaa, mansikkaa ja suklaata ja sitten tietysti myös tiikeriä. Pehmikset ilmestyivät paljon myöhemmin, kuitenkin jo ainakin kolmekymmentä vuotta sitten. Miten nykyään kaikesta on jo kolmekymmentä, neljäkymmentä tai jopa viisikymmentä vuotta?

Lapsenlapsen ykkösherkku suolaisissa ruoissa (ruuissa kai nykyohjeiden mukaan) on sushi. Se on myöhempi tulokas Suomessa, ainakin pohjoiseen pizzat tulivat nelisenkymmentä vuotta sitten, mutta sushi lienee ollut saatavilla täällä korkeintaan parikymmentä vuotta, mikäli oikein muistan.

Me söimme lapsuudessa/nuoruudessa herkkuvälipalana hampurilaisia grilliltä – muistelen Kemiä 1960-luvulla. Niin ja tietysti grillattuja, joita porilaiseksi muualla kutsuttiin. Ja tietysti höyrymakkaroita tai kiukaalla paistettua lenkkimakkaraa saunapäivinä.

Ruotsiin, minun kokemuspiirissäni siis Haaparannalle, tuli jo aiemmin laajempi valikoima grilliruokaa ja kiinalainen ravintolakin paljon aikaisemmin kuin Suomen puolelle. Lieneekö maahanmuutolla ollut osuutensa? Se oli aikaa, jolloin Suomeen ei vielä ”muunmaalaisia” päästetty, Ruotsiin kyllä. Onneksi viime vuosikymmeninä ulkomaalaiset ovat rikastuttaneet myös meidän ruokakulttuuriamme.