Meillä on ollut lämmin lokakuun alku. Lämpötila päivisin on kivunnut yli kolmenkymmenen asteen ja calimaa on ollut ilmassa. Mutta mitään hiekkamyrskyjä ei ole ollut, vaikka iltapäivälehdet niin Suomessa otsikoivatkin. Eikä muuten sähkökatkoskaan ollut kuin Teneriffan saarella, vaikka somessa kiersi huhu, että kaikki saaret ovat pimeänä.

Kauniita sanoja ja pieniä kohteliaisuuksia täällä viljellään. Kävelin eilen kaupungilla, ja näin ikääntyneen naisen pyörätuolissa. Häntä tervehti kadun toiselta puolelta nuori nainen: ¡Hola guapa! -Lieneekö tuttu ollut mummonsa, kun toisensa tunnistivat. (Guapa= sievä, ihana).
Ja kaupassa olin katselemassa hyllyjen välissä tavaroita, kun myyjä tuli paikalle. ¿Te ayudo, cariño? – Autanko, kultaseni? Ja kassalla: ¡Gracias mi amor! – Kiitos rakkaani!
Tiedän kyllä hyvin, että näillä sanoilla ei tarkoiteta totta (”suomalaista totta”). Mutta silti ne tuntuvat mukavilta.

– Kanarioystävättäreni on moittinut minua siitä, että en koskaan kehu häntä, kun tavataan. Täällä kauniit sanat ovat tärkeitä. Täytyypä muistaa, kun tapaan hänet viikonloppuna, sanoa heti: ¡Qué guapa estás!