Neljäs päivä:
Saavuimme Ouluun aamulla. Junamatkan aikana ystävä huomasi, että puut ovat pienempiä kuin etelässä ja sen, että taloja oli matkan varrella vähän, viljelyksiä ja puita paljon.

Ensimmäiseksi kävimme lapsenlastani tapaamassa, sillä hän on matkani pääasia, tietysti. Ihana ja suloinen hän on ja jatkaa kasvuaan ja oppimistaan.

Kävelimme sitten Ainolan puiston läpi kaupunkiin. Lohiportaat olivat taas jotakin aivan uutta ystävälle, enkä tiedä menikö kokonaan perille selitykseni lohen nousemisesta kutemaan joen yläjuoksulle. Teneriffalla kun ei ole jokia eikä lohiakaan kuin Norjasta tuotuna.

Puistossa oli ollut edellisenä yönä myrsky, puita kaatuneena kävelyreiteille. Kiersimme torin kautta. Ystäväni kyseli toripolliisin tarinaa: minä en tiedä sitä, mutta Google kertoo torilla 1934-1979 vartioineista kolmesta poliisista, jotka ovat olleet lähtökohtana tuolle Oulun ehkä tunnetuimmalle veistokselle.

Tuomet kukkivat, puut ovat lehdessä ja on aurinkoista, mutta viileää. Harmi kun en ottanut käsineitä mukaan. Ystävä Teneriffalta ei edes omista käsineitä, mutta lämmintä huiviaan hän kaipaa. Luulimme, että Suomessa on kesä. No, odotellaan vielä.

P.S. Uusia ylioppilaita valkolakkeineen näkyi vielä kävelemässä kadulla. Kanarioystävä kertoi, että hän luuli aluksi valkolakkisten olevan merimiehiä.