Kuinka mukavaa onkaan elellä täällä Teneriffalla, etenkin nyt, kun tunnemme paikkoja ja meillä on sekä paikallisia että suomalaisia ystäviä. Kymmenessä vuodessa Suomi on jo jäänyt vieraammaksi (minä kun olen yksi niistä jotka eivät ole mistään kotoisin) ja ystävät sieltä ovat kadonneet jonnekin. Sukulaiset ovat ainoa syy käydä Suomessa.

Sydäntä sykähdyttää aina (tätä olen toistellut aiemminkin) Orotavan laakso ja tuntuu, että koti on täällä.

Mistä tämä haikeilu? No siitä, että huomenna lennän Berliiniin. Syy on kyllä hyvä: tyttäreni asuu siellä ja sinne tulevat myös lapsenlapseni, poikani ja miniäni.

Reissuni kestää vain kaksi viikkoa, joten pian palaan takaisin kotiin.