Teneriffalla palaa! Arafossa, Güimarin ja Candelarian välillä syttyi puoliltaöin maastopalo, joka vielä puskee sankasti savua ilmaan. Kuvat olen ottanut Puertossa tänään iltapäivällä noin klo14. Kaksi on otettu uudelta linja-autoasemalta, yksi Carretera Botanicolta. Aika lähellä palo on!
Noin 200 hehtaaria oli aamulla tulessa ja muutamia perheitä on alueelta evakuoitu varmuustoimenpiteenä.
Toivotaan, että sammutus tuottaa pian tulosta!
Kuinka mukavaa onkaan elellä täällä Teneriffalla, etenkin nyt, kun tunnemme paikkoja ja meillä on sekä paikallisia että suomalaisia ystäviä. Kymmenessä vuodessa Suomi on jo jäänyt vieraammaksi (minä kun olen yksi niistä jotka eivät ole mistään kotoisin) ja ystävät sieltä ovat kadonneet jonnekin. Sukulaiset ovat ainoa syy käydä Suomessa.
Sydäntä sykähdyttää aina (tätä olen toistellut aiemminkin) Orotavan laakso ja tuntuu, että koti on täällä.
Mistä tämä haikeilu? No siitä, että huomenna lennän Berliiniin. Syy on kyllä hyvä: tyttäreni asuu siellä ja sinne tulevat myös lapsenlapseni, poikani ja miniäni.
Reissuni kestää vain kaksi viikkoa, joten pian palaan takaisin kotiin.
Aika kuluu täällä Teneriffalla turhan nopeasti. Päivät, viikot, kuukaudet, vuodetkin. Minulla on siihen oma teoria, joka ei kestäne tieteellistä tarkastelua. 🙂
Teoriani on tämä: Sijaintimme on täällä melko lähellä maapallon keskikohtaa, päiväntasaajaa (ecuador). Kun pallo pyörähtää itsensä ympäri vuorokaudessa, matka, jonka Teneriffamme kulkee on paljon pidempi kuin se lähempänä pohjoisnapaa sijaitsevan Suomen pyörähtämä matka. Tästä johtuen aika kulkee täällä päiväntasaajan seudussa nopeammin.
Aika ja nopeus ovat, tieteellisestikin, suhteessa toisiinsa.
Tänään matkanteko täällä oli kuitenkin hidasta. Jouduimme aamuruuhkaan moottoritiellä, matelemalla etenimme. Sitten veimme auton pikahuoltoon (servicio rapido) ja jarrupalojen vaihdossa meni aikaa neljä tuntia!
Alakuvassa aurinko laskee La Palman saaren taakse.
Hyvää viikonloppua!
Kotona! Lento Malagasta kulki Afrikan läntisen reunan tuntumassa suunnaten sitten ohi Lanzaroten ja yli Fuerteventuran ja Gran Canarian Teneriffalle. Näkyvyys oli niin hyvä, että nämä kaikki saaret pystyi koneesta tunnistamaan ja jopa La Palma näkyi ennen laskeutumista, kun kone kaarteli Tenerife Surin suuntaan.
Lennolla ajattelin sitä – tämän pitkän matkustelun jälkeen – että elämä on kuljetellut minua yhdestä periferiasta (Pohjois-Suomi) toiseen periferiaan (Teneriffan pohjoiseen). Reviiriini on käynyt laajaksi. Olen tyytyväinen tähän.
P.S. Tiedoksi, että uutta Ten+ -korttia voi ladata etelän kentän saapumisaulassa olevassa sinisessä kioskissa.
– Saavuin Titsalla 343 etelän kentältä Puertoon.
Vihdoinkin kotona. Kun saavun Teneriffalle, tunnen saapuvani kotiin, jostakin syystä!
Suomeen mennessäni en tunne samanlaista. Miksiköhän?
Muutin kesäasukkaaksi Puerto de la Cruziin. Talviasunto ”maalla” ja kesäasunto kaupungissa, minulle sopii niin. Orotavassakin käyn, säännöllisesti, ja edelleen Securitas ja jardinero vartioivat siellä.
Puertossa on pilvistä ja jopa hieman viileää. Ranskassa ja Espanjassa oli aurinkoa ja hellettä. Kummallinen talvi ja kevät tänä vuonna, täällä on satanut enemmän kuin koskaan minun aikanani (reilut kahdeksan vuotta).
Yläkuvassa on näkymä, jota alkuvuosina katselin: Puerto de la Cruz Riscon mäeltä nähtynä. Alakuva taas on nykyisestä kotikaupungistani, La Orotavasta. Miten nämä nyt liittyvät mihinkään? No siten, että huomenna on Kanariansaarten suuri fiesta: Candelarian neitsyen päivä. Tämä Virgen on kaikkien saarten suojeluspyhimys ja tätä ”nukkea” huomenna juhlitaan etenkin Candelariassa, jossa tarinan mukaan neitsyen kerrotaan nousseen merestä lapsi mukanaan; molemmat ovat tummaihoisia.
Useassa paikassa pidetään huomenna vapaapäivä. Minä pidän kotipäivää.
Tänään piti hoitaa virastoasioita. Ensin kävin consorcio de tributos -verotomistossa kysymässä, miksi IBI, kiinteistövero, ei ole mennyt tililtä, vaikka sen maksupäivä olisi ollut jo toukokuussa. Täällä odotellaan, niin sanottiin, kaksi kuukautta maksupäivän jälkeen ja vasta sitten pankki laskuttaa. Tämmöinen on käytäntö täällä.
Sitten kävin hakemassa kaupungintalolta uuden certificado de viajen, matkustustodistuksen, jolla residentti saa alennuksia mm. laivalipuista. Tänään muuten tuli voimaan uusi laki, jonka mukaan Kanarian residentit (= oleskeluluvan omaavat) saavat 75% alennuksen saarten välisistä matkoista. Tämä on parannus: aiemmin alennus on ollut 50%.
Sitten kävin ystävien kanssa Buenavistassa, tarkemmin El Palmarissa, syömässä avotulella paistettua kanaa ja jälkiruoaksi oli mus de gofiota, ”talkkunavanukasta”. Hyvää oli.
Madridista palasin AirEuropalla. Kun kone lähestyy Teneriffaa, Teiden ilmestyminen näkyviin ilahduttaa aina. Ihanaa tulla kotisaaren lämpöön! Nyt en lähde täältä minnekään (paitsi kolmen viikon kuluttua laivamatkalle :)).