Käveleskelin eilen Vantaan Veromiehen seudulla, käväisin läheisessä Jumbossakin: se oli liian suuri tarkemmin tutkiskeltavaksi. Sitä paitsi liikkeet siellä ovat samoja, mitä löytyy jokaisesta kaupungissa täällä muuallakin. Sää oli onneksi hieman pilvinen, joten ei ollut liian kuumaa.
Huomiselle luvataan vesisateita, toivottavasti ennusteet pitävät.
Oleskelen vielä noin pari päivää täällä Suomen kesässä, sitten koti-Teneriffa kutsuu.
Suomen rautatiemuseo Hyvinkäällä on mielenkiintoinen ja muistoja herättävä paikka. Nostalgiaa ja rauhallisuutta sieltä löytyi. Vanhoista höyryvetureista kiskoautoihin siellä oli. Minä olen matkustanut lapsuudessani junalla paljon väliä Kemi-Kemijärvi. Vanhat tummat vaunut suoraselkäisine penkkeineen olivat tuttuja, vaunusta toiseen johtavat ”sillat”:olivat pelottavia. Ja muistattehan ne seinälle telineeseen asetetut vesikarahvit ja paperista taitellut mukit, jotka sai avattua pyöreäksi paperinpalaksi.
Ja liput, ne pahviset vaaleanruskeat, joihin konduktööri kävi napsauttamassa reiän, nekin olivat siellä nähtävänä. Lipputoimistossa – yksi asemarakennus on museoituna – oli ennen oikeita virkailijoista työssä, ei automaatteja puhumattakaan sähköisistä lipuista!
Rautatiemuseon pihapiiri oli kaunis vanhoine rakennuksineen, kesäkahviloineen ja rautatieomenapuineen. Pienoisjunanratakin löytyi ja siihen pääsivät kyytiin myös mummot ja papat.
Suosittelen käyntiä tässä museossa: paljon muistoja!
Viime päivinä on hieman sadellut ja ollut viileää, n. +15 asteen tuntumassa.
Kävimme ajelulla Kytäjällä ja Ridasjärvellä, ne ovat tällä seudulla paikkoja, joissa on vesistöjä: Kytäjärvi ja Ridasjärvi. Jälkimmäinen on lähes umpeenkasvanutta ruovikkoa, mutta kyllä siellä muutama veneilijäkin mahtuu soutelemaan. Olemme käyneet molemmissa paikoissa eväsretkellä pitkin kesää seuraten luonnon muuttumista alkukesästä reheväksi keskikesäksi.
Teimme voileipäkakun, odottelemme vierasta käymään.
Matkustin poikkeuksellisesti itärataa Oulusta Etelä-Suomeen. Vaihtelua, vaikka itse asiassa virhe tapahtui lippua varatessani: en huomannut katsoa reittiä. Sitten ajattelin, että vaihtelu virkistää ja kun Riitta matkustaa, niin matkustakoon sitten.
Maisemat olivat kesäisen kauniita ja paljon vesistöjäkin näkyi junan ikkunasta. Itä-Suomen kiertojunailu tuli tehtyä.
Vanhoja kauniita asemarakennuksia on vielä käytössä. Osa tosin puolittain suljettuna ja rapistumassakin. ”Vanhaan hyvään aikaan” asemilla oli lipunmyyjät, nyt vain automaatit. Ja muistattehan, kuinka asemalla oli junanlähettäjät lippuineen. Onneksi vielä on edes kondyktöörit.
Nyt olen viettänyt muutaman päivän Oulussa lapsenlapsen seurassa. Harmi kyllä kummallakin on ollut terveysongelmia, sekä lapsella että mummolla. Tänään lapsi on jo ollut normaali vilkas itsensä. Yllätyksenä oli, että hän on oppinut lukemaan! Ihan itse ja sanoja kuuntelemalla, kuten isänsäkin aikoinaan. Lapsella alkaa koulu elokuussa. – Taas kerran voi todeta, että aika kuluu yllättävän nopeasti.
Oulussa on kesäistä, rakennustyömaita siellä täällä ja ”torahampaita” – tornitaloja – ilmestyy lisää.