Osallistuin henkilöjäsenenä valtakunnallisen Suomi-Seuran vuosikokoukseen Helsingissä. Seuraan voi kuulua henkilöjäsenenä ja yhteisöjäsenenä ja esim Tenerifen Suomi -kerho kuuluu seuraan. Suomi-Seura toimii yhteistyöelimenä kaikkien maailmalla olevien suomalaisten ja heidän yhdistystensä kanssa, eli kuten kokouksessa kerrottiin, suomalaisjärjestöt ovat Suomi-Seuran ”sateenvarjon alla”. Myös esim. Suomi-koulut maailmalla kuuluvat yhteisöön.

Nyt Suomen hallituksen leikkauspolitiikan aikana myös Suomi-Seura on joutunut vähentämään niin henkilökuntaansa kuin taloudellista tukea yhdistyksilleen. Toiminta kuitenkin jatkuu ja tietysti jäseniä toivottaisiin lisää. Suomi-Seuran suhteet myös eduskuntaan ja valtiovaltaan ovat hyvät, mukana on mm. aiempia kansanedustajia.

Uusi asia minulle oli, että tällä hetkellä Suomi-Seuran hallituksen ja Ulkosuomalaisparlamentin välit ovat tulehtuneet ja sen asian setviminen vei kokouksesta suuren osan. USP on aikoinaan Suomi-Seuran osaksi perustettu yhteistyöjärjestö ajalta, jolloin digitaalinen viestien välitys ja kommunikointi ei vielä ollut mahdollista. Viime vuosien aikana kuitenkin USP on alkanut eriytyä omaksi yhteisökseen irrallaan Suomi-Seurasta ja itsenäisiä ”osastoja” omine sääntöineen on alkanut toimia eri maissa. Esim. Saksassa ja sen lähimaissa toiminta on ollut aktiivista, samoin USA:n joissakin osavaltioissa.

Nyt kiivastakin keskustelua käytiin siitä, onko USP tarpeellinen vai ei ja tulisiko se poistaaa kokonaan Suomi-Seuran säännöistä. USP:llä ei ole virallista asemaa, eikä se ole rekisteröity yhdistys, mutta omat säännöt sillä on. Samoin kannattajia, jotka haluavat USP:n jatkavan.

Olen itse ollut kerran USP:n kokouksessa Helsingin yliopiston juhlasalissa Tenerifen Suomi-kerhon edustajana. Tuolloin puitteet olivat vaikuttavat ja silloinen tasavallan presidenttikin kävi tervehtimässä kokousta.

USP perustettiin aikoinaan ajatellen sitä, että esim saamelaisilla on omat Saamelaiskäräjänsä ja ruotsalaisillakin on oma ulkosuomalaisten yhdistys. Samantapainen organisaatio olisi haluttu myös ulkosuomalaisille.

Kysymykseksi kuitenkin jäi, onko USP enää tarpeen, kun Suomi-Seura hoitaa ulkosuomalaisasioita ja se on juridisesti sääntöjen mukaan toimiva rekisteröity yhdistys. Yhteydenpito hoituu maailmalle yhdistyksiin nyt digiaikana helpommin.

Suomi-Seura jää pohtimaan jatkossa USP:n roolia.

Kiinnostava kokous, jossa sain paljon tietoa. Osallistujia oli Euroopan eri maista ja myös USA:sta, ja suuri osa oli iäkkäitä. Jäinkin miettimään, mikä on näiden järjestöjen tulevaisuus, haluaako/tarvitseeko nuorempi ikäpolvi enää Suomi-kerhoja?