Neljästoista karanteenipäivä

Erakkoelämää

Olen jo ainakin parikymmentä vuotta nukkunut huonohkosti ja katkonaisesti. Nyt, kotikaranteeniin ja ulkonaliikkumiskiellon aikana olen alkanut nukkua paremmin! Ei tarvi ajatella mihinkään menoa, ei huolehtia siitä, ehtiikö nukkua jos on aikainen herätys.

Olen ollut kerran maalauskurssilla Bengtskärin majakalla. Se oli hieno paikka! Saadapa asua pienellä majakkasaarella aivan rauhassa!

Sitten Merenkulkuhallitus (en muista onko tuon instanssien nimi aivan oikea) alkoi myydä Suomesta majakoita yksityisille. Minua niin harmitti, kun ei ollut tarpeeksi rahaa toteuttaa haavettani.

Nyt olen onneksi kuitenkin päässyt saarelle keskelle merta. Ja nyt on koronakaranteeni: ”saareni”, alue, jolla elän on tällä hetkellä muurien sisällä sijaitseva piha ja talo. Tunnen, outoa kyllä, oloni turvalliseksi. Paha maailma on jossakin ulkopuolella.

– Tänää Kanarian tv:n aamu-uutisissa kerrottiin, että noin viikon kuluttua arvioidaan saavutettavan tautihuipun täällä saarilla. Sitten sairastuneiden määrän pitäisi alkaa laskea. Toivottavasti.

Santa Cruzin messuhalliin alkaa valmistua telttasairaala (Cruz Rojan teltat), sinne tulee 180 vuodepaikkaa ja yläkertaan keskus, josta jaellaan tarvikkeita sairaaloille ja muille laitokselle, mm. kasvosuojaimia ja kertakäyttökäsineitä.