Loma Berliinissä meni nopeasti ja pääasia oli yhdessäolo lasteni ja lapsenlapseni kanssa, kaupungin nähtävyydet jäivät tällä kertaa katsomatta. Osan niistä olen nähnyt jo aiemmilla reissuilla, joten mitään en niistä nyt kaivannutkaan. Lapsi kasvaa, kehittyy ja muuttuu nopeasti, miljoonakaupunki on ja pysyy seuraavaankin matkaan saakka. Toivottavasti, sillä tänä rauhattomana aikana ei tiedä koskaan mitä tapahtuu! 

Niin jäi suurkaupunki taakse, palasimme Finnairin siivin Helsingin kautta Ouluun.  Koivut ovat saaneet oksilleen  keväänvihreät lehdet, mutta ilma on vielä viileää.

Miltä tuntui palata Suomeen? Yritin saada kiinni tuntemuksistani: ei, en koe ”ihanaa tulla Suomeen” -tunnetta, mutta Teneriffalle palatessa sen palaamisen ilon ja sykähdyksen tunnen. Kotiseutuvieraus, se kirja pitäisi lukea uudestaan!