Puoleltapäivin saavuimme Berliiniin, tuttuun hotelliin Spree-joen tuntumaan, ikkunanäkymä hotellista on joelle. Tytär kumppaninsa kanssa tuli meitä vastaan, ja ajelimme kaupungin toiselle puolelle, sillä myös nuorempi poikani on vaimonsa kanssa käymässä kaupungissa.
Kulkeminen julkisilla liikennevälineillä on helppoa, kun tytär tuntee kaupungin. Kuumuutta riittää täälläkin, +34. Siispä matkaevääksi täytyi käydä kaupasta kylmää vettä ja suolakurkkuja: se on selviämispaketti helteellä. Hikoillessa kadotettu suola täytyy korvata, ettei tule heikko olo.
Olimme jo aiemmin päättäneet tutustumiskohteeksi DDR-museon, sinne siis!
Berliinissä on kaksi DDR-museoa, joista toinen on turisteille ja toinen ”muille”. Me kävimme siinä maksuttomassa ei-turistimuseossa. Linkki tässä (näpäytä kirjaimia DDR):
Museossa kerrottiin kuvin, esinein ja sanallisesti DDR:n tarina ja museon idea oli kuvata tämän maan asukkaiden jokapäiväistä elämää. Paljon tuttua ja nostalgista sieltä löytyikin. Haikea mieli minulle jää siitä, että sosialismin hieno idea kaatui – muissakin Euroopan sosialistimaissa – tasa-arvoisen yhteiskunnan toteuttamisen ongelmiin, vallanhimoon, kateuteen, korruptioon, ihmisten kyvyttömyyteen hoitaa yhteistä hyvää.
Eiköhän me saada hieno idea uusiokäyttöön parannetulla versiolla (= aito monipuoluejärjestelmä, täydellinen demokratia ja sananvapaus), koska kapitalistinen markkinatalousjärjestelmä ja skandinaavinen puitetalousjärjestelmä ovat mahdottomia asioita … luonto ei kestä … ihmisten eriarvoistuminen räjähtää käsiin … ilmastomuutos tuhoaa miljoonien ja miljoonien ihmisten elinolot pakottaen evakkoon … Esi-isäni tulivat ties mistä – ja nyt minä luulen omistavani tämän maan. Vahvin ja väkivaltaisin sen maan on aina ”omistanut”. Todellisuudessa ainut omistaja on luonto ja ihmiskunta.
Hieno museoidea, kiitos!