COSO eli karnevaalin pääkulkue nähtiin eilen iltapäivällä. Mielikuvitusta, kimallusta, kauneutta, huumoria, iloa ja väriä, rummutusta ja ääntä, niitä riittää. Noin tunnin ajan kulkue kesti. Olimme San Felipellä, reitin loppupäässä, jossa oli hyvin tilaa ja löytyi jopa istumapaikkoja katselijoille. Mieli tuli iloiseksi: divertirse, sitä täkäläiset osaavat.

Mikäli satut olemaan heitä, joka et ole koskaan kulkuetta täällä paikan päällä nähnyt, se kannattaa kokea. Ja mekin, jotka olemme sen jo vuosia nähneet, ilahdumme Cososta aina uudestaan, sillä siinä on aina jotakin ennen näkemätöntä ja osallistujia on ”vauvasta vaariin” ja kaikkea siltä väliltä. Ei ihme, että karnevaalia kerrotaan valmisteltavan koko vuosi.

Karnevaaliperinne on vuosisatoja vanha ja kulkueessa näkyy hyvin roolien kääntäminen päälaelleen, myös mm. vallanpitäjä voidaan arvostella. Menneiden vuosisatojen eurooppalaisille karnevaali oli aikaa, jolloin normaalista poikkeava on sallittua. Yhteiskunnalliset erot kutistuivat ja viralliset etuoikeudet kumottiin hetkeksi. Siinä missä paastonaika oli surullista katumuksen aikaa, karnevaalissa riehuttiin ja liioiteltiin. (Lähde: yle.fi)

Karnevaaleja järjestetään nykyään erityisesti myös Etelä-Amerikassa, kuuluja ovat esim. Rio de Janeiron karnevaalit. Euroopan katolisissa maissa järjestetään karnevaaleja vuosittain helmi- ja maaliskuussa noin 40 vrk ennen pääsiäistä.
Ja parhaat karnevaalit ovat tietysti Teneriffalla, Santa Cruzissa ja Puerto de la Cruzissa! (Oma mielipiteeni 🙂 )