Niinpä vilahti ohi täkäläinen joulunaika tietäjineen, loppiaisineen. Teidellä on vähän lunta, poikkeuksellisesti. Yhtään kertaa Teide ei ole ollut lumella kuorrutettu ”kermakakkuvuori” tänä talvena.

Eilen rakkaat vierailijat palasivat kylmään Suomeen ja minulle jäi tyhjä olo intensiivisen viikon jälkeen.
Ei ole helppoa olla tuhansien kilometrien päässä läheisistään, mutta silti Suomi ei houkuta ollenkaan. Huomenna on edessä taas paluu arkeen, uuteen vuoteen (2023 jo!) ja näköpuhelukontakteihin läheisten kanssa.

Tänään tulee kahdeksan vuotta siitä, kun hankimme talon Orotavasta. Kuinka nopeasti sekin aika on mennyt!

Muistatteko, kuinka odotettiin vuosituhanteen vaihdetta ja sitä, mitä kaikkea uutta ja erikoista tapahtuu. Mitään mullistavaa muutosta ei silloin tapahtunut, mutta maailman ongelmat jatkuvat, osa niistä vain vaihtaa muotoa.
Eteenpäin mennään, ainakin ajan ja ikääntymisen suhteen.
– Eletään tässä hetkessä!