Surunvalittelukukka Barcelonan tapahtumien johdosta. Jotenkin minua koskettavat suuresti nämä eiliset iskut, koska kaupunki on tuttu, samoin Rambla, ja kuka tahansa meistä olisi voinut olla siellä.
Mihin tämä maailma on menossa? Miksi ihmiskunta ei opi mitään menneisyydestään? Eikö tuhoa, kärsimystä ja sotia ole ollut jo tarpeeksi?
Suomessa vanhempieni ikäluokka on kokenut sodan ja kärsinyt sen tuomat traumat.
Minun sydäntäni on riiponut elämäni aikana moni maailmantapahtuma alkaen Chilen kaapauksesta 1973, Irakin sota, palestiinalaisten loppumaton alistaminen ja tuhoaminen, kurdien vainoaminen Turkissa ja nyt viimeksi Syyrian raunioittanut sota… Eikä tässä ole vielä läheskään kaikki pahuus maailmassa.
Meillä 70-luvun nuorilla oli luja tahto parantaa maailmaa, jotakin, mihin uskoa ja maailmankuvaamme rakentaa. Emme kuitenkaan onnistuneet. Mihin uskovat nykynuoret? Miten tämän maailmamme käy? Eikö tätä hulluutta saada loppumaan?
– Ja nyt tänään vielä lisäksi puukotukset Turussa. Surullista ja järkyttävää!
Totta. Pakko sanoa vielä pari sanaa. Jos nykyään tapetaan islamin nimissä, niin historian saatossa on tapettu paljon enemmän kristinuskon nimissä. Papit ovat siunanneet sotaan komennettuja luku- ja kirjoitustaidottomia miehiä ja poikia: antaneet ohjeen tappaa vihollisia ja olla kuuliaisia esivallalle. Arvostan uskonnonvapautta, mutta en hyväksy valtiouskontoja. Yksi uskoo joulupukkiin ja toinen näkymättömään. Uskominen olkoon jokaisen oma asia. Suomessakin on iso joukko uskontojen uhreja, jotka ovat menettäneet mielenterveytensä, sukulaisensa ja ystävänsä – ja vain sen takia, että eivät ole alistuneet lahkojohtajien tahtoon. Hyväksikäyttötapaukset ovat vielä oma tarinansa, jota mieli ei oikein haluaisi edes käsitellä.
Minäkin tuomitsen ehdottomasti kaikenlaisen väkivallan ja syyttömien sattumanvaraisen tappamisen. Aikoinaan työskentelin traumatisoituneiden pakolaisten kanssa. Eivät heidän ongelmansa siihen loppuneet, kun he pääsivät pois sodan jaloista, kidutuksista, kauhuista: traumat jäävät. Tavallista oli, että kidutetuilla toistui ”flash back”-ilmiö, koetut kauhut palautuivat hetkittäin tietoisuuteen ja tunteisiin ja se sai henkilön vahingoittamaan esim. itseään.
Pakolaisterapiaopinnoissa (Oxford) opin, että sotatraumat periytyvät jopa kolmanteen sukupolveen; olemmehan mekin ”perineet” isiemme sotatraumoja käyttäytymiseemme, pelkoja, ahdistuksia ym.
– Oma lukunsa ovat sitten vielä uskonnot, kaikki niistä! Kuinka paljon pahaa ne ovatkaan saaneet aikaan tässä maailmassa.
Nyt ne tekivät sen Turussa. Pystyn jotenkin ymmärtämään ihmismielen liikkeet esim. kouluampumisissa (kiusatut ja syrjäytyneet, jotka eivät saaneet ajoissa ammattiapua). Mutta miten ihmeessä voisin ymmärtää ihmistä, joka lähtee kotimaastaan pakoon kurjuutta ja sotaa ja vainoa yms. – ja sitten saa päähänsä ”allahin” käskyn tappaa ”vääräuskoisia”. Eri asia on tietysti tietoisesti lähteä Eurooppaan tappamaan. Mutta tuo pakoon lähteneiden halu tapaa ei löydä aivoissani selitystä. Jotenkin tuntuu, että missään asiantuntijahaastattelussakaan tähän ydinkysymykseen ei ole löytynyt riittävää selvitystä – tai minä en ole sitä ymmärtämään omassa päässäni.