Surunvalittelukukka Barcelonan tapahtumien johdosta. Jotenkin minua koskettavat suuresti nämä eiliset iskut, koska kaupunki on tuttu, samoin Rambla, ja kuka tahansa meistä olisi voinut olla siellä.

Mihin tämä maailma on menossa? Miksi ihmiskunta ei opi mitään menneisyydestään? Eikö tuhoa, kärsimystä ja sotia ole ollut jo tarpeeksi?

Suomessa vanhempieni ikäluokka on kokenut sodan ja kärsinyt sen tuomat traumat.

Minun sydäntäni on riiponut elämäni aikana moni maailmantapahtuma alkaen Chilen kaapauksesta 1973, Irakin sota, palestiinalaisten loppumaton alistaminen ja tuhoaminen, kurdien vainoaminen Turkissa ja nyt viimeksi Syyrian raunioittanut sota… Eikä tässä ole vielä läheskään kaikki pahuus maailmassa.

Meillä 70-luvun nuorilla oli luja tahto parantaa maailmaa, jotakin, mihin uskoa ja maailmankuvaamme rakentaa. Emme kuitenkaan onnistuneet. Mihin uskovat nykynuoret? Miten tämän maailmamme käy? Eikö tätä hulluutta saada loppumaan?

– Ja nyt tänään vielä lisäksi puukotukset Turussa. Surullista ja järkyttävää!