Kuvat: krassit kasvavat meillä näin keväällä luonnossa rikkaruohoina, kadunvarret keltaisena ja oranssina. Toinen kuva on Cafeteria Iriksen terassilta ja liittyy oheiseen autotarinaan.

Kävimme marraskuussa Sevillassa ostamassa auton. Saimme kolmen kuukauden tilapäisen rekisteriotteen, jolla matkustus on sallittua ’en territorio nacional’ eli Espanjan alueella. Varsinainen rekisteriote luvattiin lähettää meille Teneriffalle. Kolme kuukautta kului, paperia ei kuulunut. Soittelin Sevillan autoliikkeeseen useita puheluita kysellen dokumenttia. – Ensi viikolla se tulee ja ennen sitä minulle soitetaan, luvattiin. Jotakin ongelmia paperin kanssa oli. Saimme toisen väliaikaisen dokumentin.

Sitten alkoi stressi vaivata. Loma Suomeen lähestyy ja autolla ei ole paperit kunnossa. Kumppani aikoo ajaa Suomeen, minä olen kyydissä osan matkasta.

Kyselimme jo gestoriasta, jossa olemme hoitaneet muita asioita, saavatko selville, mikä on auton tilanne. Löysivät Traficon sivuilta tiedon, että auto on jo – vihdoin – kumppanin nimissä. Mutta osoite oli täysin väärin! Epätoivo: emme ehdi saada rekisteriotetta ennen matkaa.

Kunnes eilen, kun istuimme lähes toivottomina Iriksen terassilla puhelimeni soi: mopolähetti saapui kirjelähetyksen kanssa. Ihme ja kumma, oikea rekisteriote saapui!

Sanotaan, että byrokratia on mutkikasta Espanjassa. Tämä oli meille ensimmäisiä näyttöjä siitä, mutta asiat näköjään järjestyvät, kuitenkin.