Eilen kävimme oululaiseen tapaan pizzalla: siihen liittyy tietysti kiinteästi valkosipulikuppi. Sitä ei mielestäni tunneta muualla maailmassa, en ainakaan ole löytänyt.

Myös mummoilin eli tammikuinen haaveeni toteutui: Kävin lapsenlapseni kanssa kävellen ja lasta vaunuissa työntäen Ainolan puiston leikkipaikalla. Sovimme, että ensi kesänä leikimme siellä. Kyllä, lapsenlapsi ihan selvästi ymmärsi ja iloitsi suunnitelmastamme!

Siitä kun olen edellisen kerran työntänyt vauvaa vaunuissa tuossa puistossa on n. 28 vuotta, ja sitä ennen vuosina -79 ja -75. Kuinka paljon muistoja tulviikaan mieleen siellä kulkiessa. Ja miten nopeasti nämä vuosikymmenet ovat menneet!

Sillä aikaa kun mummoilin kanarioystävä kävi yksinään kävelyllä ja eksyi. Sain hänet puhelimella kiinni ja joku ystävällinen ohikulkija kertoi hänen olevan Tuirassa. No, hänet ohjattiin palaamaan oikeaan suuntaan ja löysimme toisemme hieman etsiskeltyäni. Kaikki hyvin siis.