Eilen oli tunnerikas päivä.
Ensin olin lapsenlasta ihmettelemässä ja ihailemassa, vähän hoitamassakin. Voi sitä rakkauden määrää, jota tuo pieni ihminen herättää: laittaa pohtimaan omaa lapsuuttani, omia lapsiani, vanhempiani, elämän kulkua yleensä…
Illalla kävin Oulun kaupunginteatterissa Punavalkoisia lauluja -esityksessä. Ryhmä on kiertänyt nyt vuoden Suomea laulaen v.1918 sisällissodan lauluja. Koskettavia – ja minulle etenkin monet punaisten lauluista olivat tuttuja.
Paljon ajattelemisen aihetta antoi siis tämä päivä.
Ehkäpä jo kuuden vuoden kuluttua saat pienokaisen lomalle Teneriffalle – ilman vanhempia.
Minun onneni oli saada 70-luvulla nuori nainen historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi. Hän muutti opetusta niin, että sisällissodasta opetettiin objektiivisesti. Kuuntelimme nauhalta sisällissodan lauluja ruokailun aikana. Silloin kuulimme koulussa ensimmäisen kerran punaisten näkökulmasta. Aikaisemmin asiat olivat toisin …