Vietin ikimuistoisen viikon Hyvinkäällä.
Hyvinkään sanatorio, kylpylä-parantola, mm. Lars Sonckin suunnittelema rakennus torneineen oli Suomen ensimmäinen muille kuin keuhkosairaille tarkoitettu lepo-ja toipumispaikka. Se toimi sanatoriona 1896 alkaen. Yksi asiakkaista oli esim. venäläinen runoilija Anna Ahmatova, jonka muistolaatta on talon seinässä.
Punaisten muistomerkeillä kävimme myös. Surujen puisto on paikka Hyvinkäällä sisällissodan aikaan teloitettujen punaisten muistoksi.
Vietimme myös romanttisen kynttiläillan kuulaassa syyssäässä muistellen nuoruutta ja ideologiaamme, joka meissä elää yhä. Myös Teneriffalle palasimme ajatuksissa usein.
Ja lopuksi kävimme katsomassa ”perusmaisemaa”, taiteilijaystäväni on maalannut siitä yli 500 työtä, ikuistanut sään, valon ja vuodenaikojen vaihtelut. Osa tästä käsitetaiteellisesta työstä on Hyvinkään taidemuseon kokoelmissa.
Hyvinkäälläkin on yllättävän paljon nähtävää, vaikka sitä hurjan harvoin mainitaan missään matkailuilmoituksissa. Korkeintaan Hyvinkään Sveitsi ulkoilualueena mainitaan. Minulle tutuin ystävieni ansiosta on Hyvinkään kirkko. Tekstissäsi ei ollut siitä kuvaa, toivottavasti näit myös sen, se on hieno ja moderni.