Kävimme Puertossa. Autoja oli jo liikenteessä lähes entiseen malliin, mutta kävelijöitä kadulla vähemmän. Paljon liikkeitä ja ravintoloiden terassejakin oli kiinni. Tapasimme suomalaisia ystäviä yhdellä auki olevalla tutulla terassilla. Tarjoilijoilla oli kasvojensa suojana pleksivisiiri ja käsissä kertakäyttöhanskat, asiakkailla ja kadulla kulkijoilla oli mascarilloja ja hanskoja myös, ainakin mukanaan.

Tänään aamutelevisiossa puhuttiin sindrome de la cabañasta, nyt ilmenneestä oireyhtymästä, joka johtuu pitkästä eristäytymisestä: tulee pelko lähteä ulos kotoa ja palautua tähän ”uuteen normaaliin”. Tunteet voivat vaihdella ahdistuksen, masennuksen ja pelkotilojen välillä. Tunnistan itsekin, että tämän kahden kuukauden eristäytymisen jälkeen en tunne mielihyvää lähtiessäni tuonne outoon naamioituneiden ”avaruusolioiden” maailmaan, jossa näkymätön vihollinen on vielä olemassa.
No, lähdettävä on kuitenkin, totuteltava!