Sdr

Tila

sdr

Síndrome de la cabaña

”Koppikauhu”, síndrome de la cabaña, sekä ahdistus- ja masennusoireet ja muut psyyken oireet ovat lisääntyneet koronaviruksen ja siihen liittyneiden eristys- ja rajoitustoimien myötä. Eilisen Diario Publico -julkaisun mukaan noin puolella väestöstä on esiintynyt psyykkisiä oireita karanteenin aikana tai sen jälkeen. Toisen aallon pelätään aiheuttavan lisää ongelmia.

Samanlaisesta oireilusta kirjoitetaan myös Suomessa (Lääkärilehti 20/2020): Poikkeustilan myötä mielialaoireet ovat lisääntyneet ja eristyksessä olleiden ihmisten toimintakyky on laskenut. Eristyneisyys ja yksinäisyys muodostavat tutkitusti terveysriskin.

On tutkittu myös, mikä auttaisi: faktatieto ja selkeät ohjeet
suojaavat psykiatristen oireiden kehittymiseltä (Lääkärilehti 13/2020). Niitä odotellaan, sillä niin paljon epävarmuutta, ohjeiden ja suositusten muutoksia ja ristiriitaista tietoa on levitetty myös virallisilta tahoilta.

Tunnettua on myös se, että epävarmuus tulevaisuudesta on yksi eniten ahdistusta aiheuttava tekijä. Ja tässä nyt olemme: kukaan ei tiedä, mitä tuleman pitää, ei sitä, minkälainen immuniteetti on saavutettavissa puhumattakaan siitä saadaanko koskaan rokotetta koronaan.

– Miellä Teneriffan pohjoisessa jatkuvat noin +30 asteen päivälämpötilat. La Palmalla on palanut metsää jo useamman päivän. Toivotaan, että koronaviruskin tuhoutuu tässä kuumuudessa.

Puertossa

Tila

pue

Kävimme Puertossa. Autoja oli jo liikenteessä lähes entiseen malliin, mutta kävelijöitä kadulla vähemmän. Paljon liikkeitä ja ravintoloiden terassejakin oli kiinni. Tapasimme suomalaisia ystäviä yhdellä auki olevalla tutulla terassilla. Tarjoilijoilla oli kasvojensa suojana pleksivisiiri ja käsissä kertakäyttöhanskat, asiakkailla ja kadulla kulkijoilla oli mascarilloja ja hanskoja myös, ainakin mukanaan.

Tänään aamutelevisiossa puhuttiin sindrome de la cabañasta, nyt ilmenneestä oireyhtymästä, joka johtuu pitkästä eristäytymisestä: tulee pelko lähteä ulos kotoa ja palautua tähän ”uuteen normaaliin”. Tunteet voivat vaihdella ahdistuksen, masennuksen ja pelkotilojen välillä. Tunnistan itsekin, että tämän kahden kuukauden eristäytymisen jälkeen en tunne mielihyvää lähtiessäni tuonne outoon naamioituneiden ”avaruusolioiden” maailmaan, jossa näkymätön vihollinen on vielä olemassa.
No, lähdettävä on kuitenkin, totuteltava!