33. karanteenipäivä
Vihannestilaus saapui eilen aamupäivällä. Mielenkiintoista siinä on, että joka kerta saamme jotakin yllätyksellistä, koska tilaan vain ”cesta de verduras”, ilman tarkkaa määrittelyä sisällöstä. Joka kerta on tullut jotakin uutta, semmoista, mitä en ole aiemmin käyttänyt. Nyt minulle uutta oli mangoldi.
Googlasin reseptejä, päädyin mangnoldilättyihin. Vihannes kiehautettiin, myös varret käytettiin. Teimme mangoldilättyjä pinaattilättyjen tapaan. (Minun lapsuuteni murrealueella ne olivat nimenomaan lättyjä, ei lettuja eikä ohukaisia).
Maukkaita, kokeilkaa!
– Pääministeri Pedro Sanzes on antanut esityksen, jonka mukaan ulkonaliikkumiskieltoa jatketaan nyt 9.5. saakka. Lievennyksiä kieltoon tulee sen verran, että alle 12-vuotiaat lapset saavat ulkoilla 27.4. alkaen. Se, miten, selviää lähipäivinä. Täällähän lapset eivät yleensäkään koskaan pääse ulos ilman aikuisen seuraa. Parlamentti hyväksynee esityksen lähipäivinä.
Hei,
Minulle viitsiä viittaa laiskuuteen tai tylsyyteen, kuten tämän päivän tekstistäkin huomaat. Jos taas ujostelee, ei kehtaa. Näin siis pohjoisen murteissa ja siis niillä seuduin, missä olen asunut.
Ei ole helppoa suomen kieli sitä vieraana kielenä opiskeleville, kun meille äidinkielenään sitä puhuvillekin sanoilla on eri merkityksiä!
P.S. Minä en koskaan sano ”Moi!”, koska mielestäni se on etelää ja minä olen pohjoisen tyttö. 🙂
T. Riitta
Samoin, lätty on oikea sana.
Riitta, onko sinulla ollut aina selvä ero sanoille ”kehdata” ja ”viitsiä”? Lapsuudessani olin laiska, jos en kehdannut – ja ujo, jos en viitsinyt. Sittemmin piti opetella valtaväestön tavoille, mutta vieläkin nuo sanat ovat vaikeita luontevasti käyttää – aina miettii, että tuleekohan ymmärretyksi oikein.