Määränpää, Santa Catalina de Somoza, oli tänään noin kymmenen kilometrin päässä. Puoleksi lepopäivä siis ennen vuorille kipuamista. Kylässä on luonnonkivistä rakennettuja taloja ja paljon siniseksi maalattuja ovia. Bongasimme hauskan ovenkolkuttimen ja punapyrstöisen linnun.

Kivinen tie ylämäkeen oli tämän päivän alkutaivalta. Reilun kymmenen kilometrin matkan jälkeen saavuimme Astorgaan, jonne jäämme jalkoja lepuuttelemaan huomiseen. Paljon muitakin peregrinoja on liikkeellä, ja kaupat houkuttelevat ostamaan vaellustarvikkeita ja – rihkamaa. Katedraalin kiersimme ja Gaudin palatsin näimme.

Tämänpäiväisen reitin (Villadangos del Páramo – Santibáñes de Valdeiglesias) maisemat olivat monipuolisempia kuin aiempina päivinä. Olemme vielä alavalla maalla ja kyliä lähestyttäessä näkyi vesitorneja, eikä, kuten aiemmin, kirkontorneja. Eläimiä oli laitumella. Ylitimme komean sillan Hospital de Órbigossa, koko kylä näytti eläväiseltä, mutta emme ehtineet siihen tutustua enempää. Kiire? Aurinkopaneelit ja lumivuoret mahtuivat samaan kuvaan. Ei kestä montakaan päivää siihen, että joudumme vuoristoon.

Tänään kävelimme Leónista reilun 20 km Villadangos del Páramoon. Reitti kulki maanteitä seuraillen lähes koko matkan. Nyt on jäljellä olevan caminon 300 km rajapyykki ylitetty – matka lyhenee!

Tänään jouduimme taas tyytymään bocadilloon Serranon kinkulla (= vaalea sämpylä), sillä ravintolakeittiöt aloittavat iltaisin ruoan valmistuksen vasta klo 20 tai 20.30 jälkeen. Emme jaksaneet odottaa niin myöhään.

Tänään saavuimme Leónin kaupunkiin. Jäljellä on enää noin 300 km kävelyä :). Hotellin ikkunasta (sallimme itsellemme hotelliyön kaupunkiin saapumisen kunniaksi) näkyy poikasiaan hoivaava pulu. Kävimme katsomassa myös katedraalin, mutta sisälle emme päässeet, koska se oli kiinni.

Kaikki tähän asti hyvin, nilkkaani piti vähän teippailla, kun kipeytyi. Mutta niinhän urheilijoillekin tehdään. 🙂

Tällainen on peregrino/an päivä:

-n. klo 7 herätys
-n. klo 8 aamiainen yöpymispaikan ravintolassa, yleensä valkoista leipää, marmeladia ja voita sekä teetä/kahvia
-n. klo 8.30 lähtö caminolle
-kävelyä n. kuusi tuntia, sisältäen tauot ja välipalat joko matkan varrella tai ohitettavissa kylissä; valkoisella leivällä ja Pamplonan chorizolla täällä mennään
-n. klo 15 majoituspaikan etsintä kylässä tai kaupungissa, jossa ollaan
-leima credencialiin = pyhiinvaelluspassiin saadaan yleensä yöpymispaikasta
-siesta ja jalkojen lepuutus sekä toimistotyöt (=blogi ja facebook)
-n. klo 19 peregrinon illallinen, kymmenellä eurolla koko ateria juomineen
-sitten nukkumaan, aamulla on aikainen herätys!
Ai niin, unohtui mainita, että pussilakanoita ei täällä tunneta, vaan petauksissa on alus- ja päällyslakanat.
Ja lautasella kuvassa on valkosipulikeittoa, sopa de ajo, hyvää!

Pitkät suorat peltojen halki jatkuvat. Tutustumista maaseutuun siis. Kastelujärjestelmät ovat suuria, lähes sata metriä pitkiä telineitä, jotka pyörivät akselinsa ympäri niinkuin napakelkka. Ja taivaalla suihkii lentokoneita joka suuntaan.

Matkan aikana opittua:
Espanjalaiselle on kolme sydämenasiaa, joihin ei kannata puuttua. Ne ovat:
1. Viinin laatu, vain oman alueen viinit ovat hyviä.
2. Jalkapallo. Riippuu alueesta, ollako Real Madridin vai Barcelonan kannattaja. Ei pidä sanoa näihin asioihin omaa mielipidettään. Jalkapallo on politiikkaa.
3. Autonomioiden itsenäistymispyrkimykset. Voit olla väärässä tässäkin asiassa. 🙂

Tänään saavuimme Leónin provinssiin ja siellä kaupunkiin nimeltä Sahagun. Kävelimme lyhyen matkan jalkoja lepuuttaaksemme, kymmenisen kilometriä. Siis melkein vapaapäivä. Kaupunki vaikuttaa hiljaiselta, mitään vapunviettoa ei ole näkyvissä. Osa kaupoista on auki, suuri osa kiinni.