Kävimme eilen Ylistarossa sijaitsevassa Wanhassa Markissa, joka on paitsi taiteilijakoti myös eläinten vanhainkoti. Lisäksi siellä myydään kauniita ja yksilöllisiä vaatteita, jotka ovat hienosti aseteltuna väreittäin eri huoneisiin. Eläimiä oli pihapiirissä vapaana: mm. lampaita, aasi, poni, vuohia, kaneja, kissa, koira ja tupsujalkaisia kukkoja ja kanoja.
Jos sattuu reitille, käykääpä katsastamassa!
Pohjanmaan lakeuksilla vietän nyt tämän loppulomani. Junamatka mutkistui eilen, kun sähkökatkoksen vuoksi junat Oulusta etelään eivät päässeet kulkemaan. Linja-autokyyti, toista tuntia myöhässä, toi sitten Ylivieskaan ja juna jatkoi sieltä. Jospa nyt asettuisi muutamaksi päiväksi aloilleen, kun on tullut matkusteltua edestakaisin pari viikkoa.
Teneriffan pohjoisessa on ollut sateita ja myrskyä, ainakin säätietojen mukaan. Tosi lämmintä siellä on myös, yli +30. Koti-ikävä alkaa jo vaivata!
Poikani on rakentanut nämä kaksi nojapyörää. Ideana nojapyörissä on se, että ajoasento pyritään saamaan mahdollisimman mukavaksi ja ilmanvastus pienemmäksi kuin tavallisella polkupyörällä. Historia kertoo, että pyöräkilpailuissa nojapyörät kiellettiin 1930 -luvulla, joten se oli yksi syy, miksi niiden valmistus ja käyttö jäi vähäiseksi. Viime aikoina nojapyöräharrastus on elpynyt ja vuosittain Nokialla järjestetään lajin SM -kilpailut.
Lisää positiivisuuspisteitä: suomenkieliset kirjat, niitä saa vain Suomesta.
Tässä kaksi löytöä, joita suosittelen.
Espanja idiomisanakirjaa olen kaivannut. Kirja sisältää yli 5000 idiomia (ilmauksia) ja sanontoja, joita ei voi ymmärtää pelkän tavallisen sanakirjan tai erillisten sanojen perusteella.
A la cama no te irás sin aprender una cosa más. (Oppia ikä kaikki.)
HSP -kirja, erityisherkkä ihminen, on mielenkiintoista luettavaa kaikille niille, jotka reagoivat tavallista herkemmin ulkoisiin ärsykkeisiin ja tarvitsevat paljon omaa rauhaa tunne- ja aistiherkkyytensä takia.
Yleensä he ovat myös intuitiivisia ja älykkäitä, lahjakkaita.
Erityisherkkyyden ominaisuuksia kuvataan kirjassa lyhenteellä EVÄS. E = emotionaalinen reaktiokyky, V = vivahteiden vaistoaminen (intuitiivisuus), Ä = ärsykkeiden liiallisuus, S = syvällinen käsittely.
Hyvä kirja, taitaa tämä päivä mennä sitä lukiessa!
Kävimme junalla reissun Tampereella Pyynikin kesäteatterissa, jonne viikko sitten varasimme liput.
Nyt tulee positiivisuuspisteitä:
– VR:n Intercity -junissa toimii netti nimeltään VR -junaverkko. Tämä oli minulle uutta; verkko toimi jotakuinkin hyvin, pieniä katkoksia tosin oli.
– Pyynikin pyörivä kesäteatterinäyttämö oli sekin minulle uutta, ja näytös ”Avioliittosimulaattori”, vaikkakin se oli komedia tyyliin ”Maajussille morsian”, paneutui ajankohtaiseen aiheeseen, kulttuurieroihin. Näytelmässä käsiteltiin keskinäisen ymmärtämisen ongelmia Itä-Suomen (savolaiset) ja Länsi-Suomen (Turun seutu) välillä, murre-eroja ja käyttäytymistapoja: idän vilkkautta ja puheliaisuutta verrattuna lännen jöröön vaikenemiseen. Antoi ajattelemisen aihetta, aina ei ongelma ole ”muunmaalaisissa”.
– Kolmannen positiivisuuspisteen saa hotelli Scandic Rosendahl, ystävällinen palvelu ja hyvä aamiainen.
Matka jatkuu: pikapyrähdyksiä kaupungeissa Oulu, Kemi, Haaparanta.
Nyt olemme olleet matkalla viikon ja seitsemän kaupunkia käyty, edellisten lisäksi siis Turku, Helsinki, Tampere ja Rovaniemi. Missään ei ole ehditty kovin kauan viivähtää, sukulaistapaamisia vain. Ja pyyhältäminen paikasta toiseen jatkuu, näköjään, ollaan koko aika ”kulun päällä”.
Hyttysrannekekokeilusta: Puertosta ostamamme ranneke näyttää karkottavan sääskiä, mutta tuoksu on aika voimakas myös ihmisen nenään. No, kyllä kunnon vanha OFF haisi myös ja tehosi. Muistatteko, se litteä lasipullo, josta otettiin liuosta sormenpäähän ja leviteltiin iholle?
Nyt tuli testattua Helsinki-Vantaa lentoaseman uniputki. Vihjeeksi matkustaville: Uniputket ovat kokeilukäytössä maksuttomana elokuun puoleenväliin saakka. Kuvan putket olivat lähtöportilla 31. Saavuimme lentoasemalle puolenyön jälkeen ja lentomme lähti aamuseitsemältä, joten hyvää aikaa kokeilulle oli. Ja onneksi löytyi vapaa putki, suurin osa oli jo varattuja. Käsipakaasi mahtui istuimen/vuoteen alle ja muut tavarat viereen. Pistokekin löytyi puhelimen lataamiseksi. Ihan kokonaan en putkea sulkenut, vaan jätin ilmaraon jalkopäähän. Rauhallista siellä oli levätä, mutta koiranuntahan siellä nukkuu, vieraassa paikassa. Putki kuitenkin on parempi verrattuna torkkumiseen istuallaan odotustiloissa.
Aamulla lensimme Norskilla Ouluun.
– Kuten huomaatte, aikamoista matkustelua tämä lomamme on, eikä edestakaisin kulkeminen tähän pääty. 🙂
Niinpä ajoimme ”Napapiirin pikajunalla” yön yli, ohi syntymäkaupunki Kemin Rovaniemelle. Rautatieasemalta pääsi linja-autolla sujuvasti Joulupukin Pajakylään. Paljon siellä on turistirihkamaa, sen tiesinkin, mutta lapsen kanssa pääsee myös satuun mukaan. Elämyksenä joulupukin tapaaminen on tärkeää, mutta minua riipoo rahastus: Joulupukin kammarissa ei saa kuvata omalla kameralla. ”Tontut” kuvaavat ja kuvien lunastaminen on ”vapaaehtoista”. Kukapa haluaisi käydä lapsen/lasten kanssa pukkia tapaamassa saamatta siitä kuvaa muistoksi. 40€ kuvista on rahastusta!
Muuten mukava reissu.
Eilinen päivä meni ajellessa. Ensin huomattiin, että työeläkekortti ja muut alennusdokumentit olivat jääneet Teneriffalle. Siispä ajelimme ensin Turun seudulta Helsinkiin ja KEVA:aan. Sinne täytyy antaa nyt tämän matkan ensimmäiset positiivisuuspisteet: uusi kortti tehtiin välittömästi, ei tarvinnut odotella. Myös Pohjola -vakuutus hoisi paperit nopeasti sähköpostiin. – VR:n alennuksien kanssa ei nyt tule olemaan ongelmia.
Sää ei suosinut, +15 astetta ja ajoittain satoi rankastikin vettä.
Sitten lähdimme Tampereelle, toimittamaan asiaa, joka oli meille annettu tehtäväksi Teneriffalla. Samalla hankimme liput Pyynikin kesäteatteriin ensi viikon näytökseen. Ja sitten söimme tietysti annokset mustaa makkaraa.
Aikamoista matkustelua tämä loma tulee olemaan. Tänä iltana lähdetään jo junalla pohjoiseen päin. Mukaan lähtee yksi pian nelivuotias joulupukinetsijä: Rovaniemelle siis.