Tänään oli nykytaiteen päivä, Museu d’Art Conteporani (MACBA) käyntikohteena. Aiemminkin olen huomannut, että nykytaiteen museot ovat kuin samalla kaavalla tehdyt, kun verrataan esim. Helsingin Kiasmaan tai Tallinnan Kumuun: suuria vaaleita pintoja, kaaria, kalteva kulkutasoja. Tarjonta oli tällä kertaa videoita, papertaittelua, tiloja ja esinepinoja. Mutta tarkoituksensa museo taas mielestäni saavutti, herätti kysymään, mitä taide on? Mikä on taidetta ja mikä ei? Voidaanko jotakin installaatiota nimittää taiteeksi, kun se tuodaan museoon ja kenellä on oikeutus se sinne tuoda? Sillä, joka on saanut meriittejä taiteen kentällä. Joku ”roskakasa” jäteastiaan vieressä ei ole taidetta, mutta jos se, joka on päässyt ”piireihin” taiteen kentällä tuo samat tavarat museoon, sitä nimitetään nykytaiteeksi. Mielenkiintoista, eikö? Tässä lähestytään nyt graduni teoreetikon Pierre Bourdieun pohdintoja. Minua nykytaide kiinnostaa, nimenomaan tämän ”mikä on taidetta?” -kysymyksen tiimoilta.