Eilen kiersimme saaren ympäri vastapäivään hakiessamme hyvää säätä. Ensin poikkesimme tietysti Icodin lampputehtaaseen, joka on elämys, kannattaa käydä! Missään en ole nähnyt niin suurta ja monipuolista valikoimaa valaisimia. Sieltä löytyy myös varaosia kaikenlaisiin lamppuihin. Paikka on päätien varressa ennen Icodia ja juuri ennen uutta El Tanquén tielle johtavaa liikenneympyrää.

Etelässä ei satanut, mutta tuuli oli viileä, rannan tuntumassa voimakas. Rantailmaa ei siis löytynyt vieraille, jotka ovat vielä muutaman päivän pariviikkoisesta lomastaan saarella.
– Teidellä on lumi: se oli odotettavissakin nyt kovien sateiden ja ilman viilenemisen seurauksena.

Kommenteissa kysyttiin asumispaikan ja asunnon valinnasta Teneriffalla. Vastaanpa nyt heti, omista näkemyksistäni. Ensinnäkin, Teneriffahan on maailman paras paikka asua. 🙂
Minulla ei ole ”kiinteitä siteitä” Suomeen muuta kuin siellä asuvat kaksi poikaani ja äitini. Mitään kotipaikkaa tai juuria kovin syvälle minnekään paikkakunnalle Suomessa minulla ei ole. En siis kaipaa Suomeen, siellä voi käydä lomalla omiaan tapaamassa. Teneriffa valikoitui asuinpaikakseni osin sattumalta ja siten, kuten monella muullakin: saareen ihastuu ensi silmäyksellä. Aiemmin olin kyllä käynyt Gran Canarialla, mutta se ei innostanut.
Maailman paras ilmasto, eternal primavera, sehän se on tärkeintä. Istun tässä villatakki päällä, ulkoa hohkaa sateen jäljellä viileää, on pilvistä, +18, nyt on talvi. Tämä on kuitenkin kaukana Suomen talvesta, lumesta ja pakkasesta, liukkaista keleistä, sinne en halua.
Teneriffalla paras seutu on tietysti tämä vihreä ja vehreä pohjoinen rannikko, jossa on turistien lisäksi myös paljon paikallisasutusta ja paikallista elämää. Lisäksi meillä on täällä melko rauhallista ja turvallistakin, onneksi. Orotavan laakson kauneus hivelee silmiä ja sydäntä. Kun Santa Cruzista päin saapuu ja Orotavan laakso avautuu eteen kaikessa kauneudessaan – oli sitten päivä tai yö timanttisine valoineen – tulee tunne, että nyt saavutaan kotiin.

Asuntoa kannattaa etsiä pitkään ja hartaasti. Meillä Orotavan talon löytymiseen meni noin puoli vuotta. Etsintävaihe olikin tosi mielenkiintoinen, näimme asuntoja ja asumistyylejä laidasta laitaan, kuulimme sydäntäsärkeviä tarinoita elämästä (syitä siihen, miksi asunto oli myynnissä), näimme luksusasuntoja ja homeisia purkukunnossa olevia rakennuksia, raunioitakin. Tapasimme monenlaisia ihmisiä, kanariot tapansa mukaan ystävällisimpiä kaikista.
Minä halusin talon, josta näkyy Teide ja meri, ja jossa on uima-allas. Nämä kriteerit täyttävä talo lopulta löytyikin. Asuinpaikkaan olen hyvin tyytyväinen, kohta tulee kaksi vuotta täyteen täällä Orotavan chaletissa.

– Espanjan kieleen olen ihastunut jo vuosikymmeniä sitten Nicaraguan kahviprikaatilla ja Etelä-Amerikkakin kiinnostaa; Kanarian saaret ovat tavallaan puolessa välissä matkalla sinne. Kuka tietää, vaikka matka vielä joskus veisi sinne suuntaan?

Asuinpaikkani valitsin siis aika paljon tunteen ja intuition perusteella, en niinkään järjen tai rationaalisen ajattelun. Mutta kumpi sitten loppujen lopuksi on tärkeää?