Ovatpa meheviä ja maukkaita meidän tämän vuoden omat appelsiinimme, naranjat, jotka alkavat kypsyä. Söin tämän syksyn ensimmäisen, keltaisimman ja suurimman, minkä löysin. Lämpöä ja kastelua on ilmeisesti ollut tarpeeksi tänä vuonna.

Tätini on asunut 1950-luvun puolestavälistä saakka Uudessa Seelannissa, on siellä edelleen. Lapsena kuulin puhuttavan, kuinka tädin pihalla kasvoi greippejä ja appelsiineja. Se tuntui ihmeelliseltä pohjoissuomalaisten tytön näkökulmasta.
– Nyt se on totta meillä. Elämä heittelee arvaamattomasti, onneksi.