Olemme matkalla Etelä-Suomeen. Yötä vasten on näköjään parempi ajella: on vähän liikennettä.
Pysähdyimme Pihtiputaalla. Täällä mainostetaan Teiden parasta ruokaa. Ai, meidän El Teidenkö? Enpä usko.
Olemme matkalla Etelä-Suomeen. Yötä vasten on näköjään parempi ajella: on vähän liikennettä.
Pysähdyimme Pihtiputaalla. Täällä mainostetaan Teiden parasta ruokaa. Ai, meidän El Teidenkö? Enpä usko.
Nyt ollaan jo Oulussa. Kävimme kauppahallissa: poikani on luvannut valmistaa meille oululaista perinneruokaa rössypottua.
Kauppahalli menee kuulemma remonttiin ja sen viereen rakennetaan moderni hotelli. Taitaa mennä koko torimiljöö pilalle! Aittojakin on siirretty rakennustyömaan tieltä.
Oulussa jyllää jonkinmoinen rakennusbuumi. Puistokadun päähän Limingantullin puolelle on rakenteilla uusi ”torahammas”, kaupungin mittakaavassa hyvin korkea kerrostalo, joka kyllä pilaa maisemaa, sekin.
No, minä olen onneksi täällä vain käymässä.
Viikonloppuna kävimme Ruotsin puolella, Haaparannassa. Ohitimme entisen kouluni, joka minun aikanani oli Suensaaren lukio, nykyään kai muuttanut nimeään jo. Haaparannassa kävimme vakiokierroksen ICA Maxissa ja IKEA:ssa, ja siellä nautimme perinteiset katkarapuleivät.
Muistelimme lapsuusaikoja, jolloin Haaparannalla käytiin perhekunnittain ostamassa mm. voita ja sokeria, kahvia ja mehua ja tietysti lapsille suklaata. Minun lapsuudessani Ruotsissa oli vasemmanpuoleinen liikenne ja ostokset piti käydä näyttämässä tullin tiskillä.
Vierailimme myös – ja tämä oli tärkein käynnin syy – serkkuni pojan lakkiaisissa. Vietimme mukavan juhlahetken ja illan. Onnea ylioppilaalle ja kiitos hyvästä juhlasta serkulleni!
Viileä päivä. Luonto on kuitenkin jo herännyt. Kuvissa on kukkia äitini pihalta: mesimarja – pohjolan jaloimpana marjana pidetty , kullero – Lapin maakuntakukka, kielo – Suomen kansalliskukka.
Somessa, etenkin fb:ssa ja siellä mm. Teneriffan Puerto de la Cruzin suomalaisissa kysellään usein muuttamisesta ulkomaille ja moni on epävarma ja empii. Niinpä olen nyt Suomessa taas kerran miettinyt tätä asiaa. Olen jo aiemminkin kirjoittanut siitä, että minulla tulee ensi syksynä yhdeksän vuotta Suomesta muuttamisesta. Kävin tosin pari kertaa ennen muuttoa turistina Teneriffalla – puhumattakaan kaikista muista ulkomaanmatkoista, joita vuosien varrella aiemmin tein.
Kun lentokone tällä kertaa laskeutui ja saavuin Suomeen, mietin, miltä minusta tuntuu. Täytyy myöntää, että ei juuri miltään. Rakkaat läheiset täällä tietysti ovat tärkeitä, mutta tämä maa sinänsä ei minua suuremmin sykähdytä. Muuttuisiko tunne, jos olisi vuosia käymättä täällä?
Minulle muuttaminen oli helppoa tunnetasolla, vaikka asunnon pari vuotta Suomessa säilytinkin: nuorempi poikani jäi sinne aluksi asumaan. Teneriffa tuntui mieluiselta paikalta heti ja Orotavan laakso ”omalta”.
Vaikka monet kritisoivat Kanarian mañana-meininkiä, minua se ei ole haitannut. Maassa maan tavalla. Mutta monet asiat ovat myös hoituneet hyvin ja ajallaan, enkä tiedä onko Suomessa sen helpompaa.
Päätin heti, että puhun asioidessani vain espanjaa. Englantia en ole käyttänyt. Olin ennen muuttamistani opiskellut pari opintoviikkoa espanjaa Oulun yliopiston kielikeskuksessa, en enempää. Mutta rakkaus espanjan kieleen jäi minulle itämään jo 80-luvun Nicaraguan solidaarisuusprikaatireissuista.
Kieltä olen oppinut nyt Teneriffan vuosien aikana.
Teneriffalla osallistuin ensimmäiset vuodet Suomi-kerhon toimintaan. Teneriffan suomalaisista olen löytänyt monta hyvää ystävää, mikä on helpottanut saarelle asettumista, mutta hyvin paljon ovat antaneet myös paikalliset ystävät, joita onnekseni olen saanut.
Suomessa käyn, lomalla, mutta Teneriffalla on koti.
Ulkomaille muuttamista ei tarvi pelätä, eikä siihen mitään erikoista rohkeuttakaan tarvita: maailma on kotimme.
Kyllä nyt huomaa, että pohjoisessa ollaan! Kemissä on puhallellut eilisestä saakka kova pohjoistuuli ja tänä aamuna ulkona on vain kolme plusastetta. Kylmää niinkuin talvella!
Täällä on ollut vain pari lämmintä päivää toukokuussa, vaikka etelässä saivat nauttia koko kuukauden helteistä. Suomi on pitkä maa.
Nyt olen yöjunalla matkalla pohjoiseen. Noin yhdeksän tuntia on matka-aikaa, joten nukkua ehtii, jos osaa. Juna kyllä tuudittelee mukavasti.
Tikkurilan asema oli muuttunut sitten viime näkemään, uusi rakennus ja paljon liukuportaita laitureille.
Kaduilla aseman seudulla näkyi pullonsirpaleita siellä täällä. Teneriffalla moinen näky on harvinainen. Koulut loppuivat täällä eilen, siitäkö sirpaleet?
Etelässä on ollut aurinkoista ja helteistä.